Äitini pitää minua kevytkenkäisenä koska

Vierailija

- käyn töissä vaikka minulla on lapsia

- minulla on oma harrastus, vaikka lapsia onkin

- lapset ovat silloin tällöin (pari kertaa vuodessa) 1 yön yökylässä, jotta me vanhemmat saadaan kunnolla kahdenkeskistä aikaa

- olen kouluttautunut lisää vielä lasten saamisen jälkeen (äidin mielestä koulut on käytävä ennen kuin lapsia tekee)



Lisäksi hän mm. paheksuu sitä, että kouluikäisellä lapsellamme on kerran viikossa harrastus. Hänen mielestään vanhempien pitää järjestää omatoimisesti lastensa arki niin mielekkääksi ettei harrastuksia tarvita.



Hän on jopa hyökkäävä näissä asioissa. Esim. kun menin töihin ja kerroin että nuorempi lapseni jäi itkien hoitoon, sain kovat murskatuomiot. Haukkuu koko ajan päiväkotia vaikka minusta se on kehittävä ja hyvä paikka ja olen sen ääneen sanonutkin.



Mitä luulette, että tässä hyökkäämisessä ja minun toimitapojen arvostelussa on taustalla? Onko se se, etten ollut "kiltti tyttö" ja totellut äitiä joka "tietää kaiken ja on aina oikeassa" vai jonkinlaista puolustusta omia valintojaan kohtaan vai mitä?



Oma äitini ei lapsuudessani kaikesta uhrautumisestaan huolimatta ollut ns. superäiti, vaan jaksottain hyvinkin kiukkuinen, masentunut, valitti kovaan ääneen elämäänsä jne. Kuitenkin siis kokee näemmä että hänen tapansa oli se oikea, kaikkien äitien pitäisi jäädä kotiin ja omistautua täysin lapsilleen vaikka sitten hammasta purren, miksihän?

Kommentit (5)

Vierailija

Mä kasvatan lapsiani kotona,mutta annas jos haluan kerran kuuten kuukauteen mennä mieheni kanssa teatteriin niin kysymysten tulva on loppumaton ja kaikenhuipuksi meidän on rynnittävä kotiin noin sekunnilleen esityksen loputtua jotteivät lapset vain kärsisi kun olemme "huvittelemassa turhaa"... kun samahan se on jos katsoo tv-elokuvan kotona,mitä sitä turhaa lähteä kotoa mihinkään..



Ylipäänsä mun äidin lempisanontoja on "TURHAA".



-miksi turhaa ostaa uusia vaatteita kun on vanhojakin

-miksi turhaa käydä kurssia,kun ei töitä sää kuitenkaan

-miksi turhaa käydä kampaajalla kun kotonakin voi leikata hiukset



jne

Vierailija

koska lapset menivät hoitoon alle kouluikäisinä (4- ja 6-vuotiaina puolipäiväisiksi), syövät _joskus_ puolivalmisteita ja isä tekee meillä pääasiassa ruoan ja minä olen töissä, vaikkei meillä olisi taloudellista pakkoa.



Äitini ei selvinnyt edes kansakoulusta, tuli vahingossa raskaaksi parikymppisenä ja oli kotona siihen, kun pikkusiskoni oli 12.



Eli mikään muu malli ei hänelle ole hyväksytty.

Vierailija

Mun äidin mielipiteet ei nyt ihan vihamielisiä ole olleet, mutta hän on omaksunut sellaisen kannan, että mun mies on ihan superisä ja marttyyri. Minä taas itsekäs "uranainen".



Esim. kun sain yo-lakin 29-vuotiaana (silloin lapset 2 v sekä 4 kk), niin lakkiaisissa äitini piti puheen, jossa lähinnä kehui miestäni ja sanoi vähintään puolet saavutuksestani kuuluvan miehelleni, koska hän oli hoitanut lapsia, että minä sain opiskelurauhan. Mies nolostui niin, että piti vastapuheen, jossa vähätteli omaa osuuttaan... Vähänkö oli nolo tilanne, sukulaiset punoittivat.



Aikuislukion jälkeiset yliopisto-opinnot menivät samoissa tunnelmissa. Äiti on kyllä aina ollut innokkaasti auttamassa lasten hoidossa, mutta syyllistää minua siitä ainakin hiljaisesti.

Vierailija

Minkä ikäisiä? Kuulostavat noin 70-vuotiailta...



Minulla ei onneksi ole kokemusta tuollaisesta. Mutta näin äkkiseltään sanoisin, että nämä äidit ovat aikoinaan itse toimineet "yleisesti hyviksi katsotuilla tavoilla", uhrautuneet perheensä eteen, jättäneet omat toiveensa ja haaveensa kuuntelematta. Sitten kun he nyt liian myöhään huomaavat, että toiset tekevät toisin, että hekin olisivat voineet toimia toisin, niin kateus ja katkeruus nostaa päätään ja syytösryöppy alkaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat