miten teillä

Vierailija

oletko tosiaan vuosimallia 1990?

Kommentit (5)

Vierailija

myös kotikunnassasi saattaa olla lapsiperheille tarkoitettu palvelu eli ammattitaitoiset henkilöt auttavat tarvittaessa (äidin tärkeä meno, sairaus, väsymys, masennus, univaje) lastenhoidossa. Kysy neuvolastasi lisää!

Vierailija

muut yksinäiset äidit? Saan kyllä aikani kulumaan vauvan kanssa, joka on nyt puolivuotias. Nyt olen alkanut kyllästyä tähän yksinäisyyteen. Miehen iltavuorot on kaikista kamalimpia. Oon vissiin jotenki masentunu tässä kun ei jaksa tehdä mitään. Mitään siivota, just ja just vauvan hoitaa, kylvettää ja olla mut mikään muu ei kiinnosta. On ollut ennen raskautta paha masennus enkä halua sitä uudestaan, yritän estellä sitä mutta tulee vain ajatus että Ei Jaksa.



Nyt ei kisata siitä kenellä menee kaikista huonoimmin, ne kommentit voi jättää kirjoittamatta.



Alkaa kämppä olla aika sietämättömässä kunnossa..eihän tuo mieskään jaksa yksin siivota..jotain pientä ehkä..



Rakastan kyllä vauvaani yli kaiken mutta olen vaan itkuinen ja surullinen ja vihastun helposti pienestäkin asiasta..



Lapsen muutama kummi jaksaa käydä ehkä kerran viikossa, joskus harvemmin, omat kiireet heillä..kävisivät muuten kyllä varmasti useammin..



Nopsasti tässä vaan kirjottelin kun vauveli tuossa vaunuissa vieressä kitisee..



Kertokaa miten siellä menee.



Mamma90

Vierailija

en ala kilpailla tuskan määrästä, mutta samaa on mullakin, olen viimeisilläni raskaana ja lisäksi esikoinen pitäisi jaksaa hoitaa, mulla myös takana masennusta ja ahdistusta, nyt tunnistan oireet kyllä, heti kun tää vauva vaan syntyy haen lääkkeet taas ja toivottavasti alan jaksaa hymyillä edes kerta päivään vähän. Imetyksen voin unohtaa, ei onnistu mun lääkkeiden kanssa, mutta eipä väliä, kunhan nyt saisin tosiaan edes jotain pientä iloa tähän elämään. Tässä nyt on tapahtunut erinäisiä todella raskaita asioita ja olen ihan yksin ja uupunut, mies on ja paljon kotonakin onneksi että esikoinen saa asianmukaista hoitoa. Ongelma ja tuska on vaan mulla. ja kyllähän esikoinen huomaa että äiti itkee ja makaa vaan, mutta parempaan en nyt pysty.

Vierailija

Ymmärrän täysin että kaipaat seuraa ja ystäviäsi! Itse olen melkein 17 vuotta sinua vanhempi mutta koin samanlaisia tunteita esikoisen synnyttyä muutama vuosi sitten. Yhtäkkiä tuntui masentavalta vain olla kotona ja keskittyä vain lapseen, olinhan kuitenkin ollut aika erilaisessa ymäristössä työelämässäni ja tottunut sosiaalisuuteen.



Vauva vie voimia. Imetys vie voimia. Yöheräilyt vie voimia.



Tiedän siis mitä koet. En tiedä mitään täsmävinkkejä mutta neuvoisin sinua järjestämään itsellesi omaa aikaa. Saisitko vaikka vauvan isovanhempia lastenhoitoavuksi jotta itse pääset harrastamaan liikuntaa tai tapaamaan ystäviäsi ihan yksin? Jos mahdollista, tee siitä säännöllinen tapa jotta vaikean hetken koittaessa saat lohdutusta siitä, että oma aika on taas pian. Vaikka ihan viikottainen "treffit itseni kanssa"-juttu?



Syötkö vitamiineja ja muutenkin monipuolisesti? Kysy vaikka apteekista tai luontaistuotekaupasta neuvoja lisäravinteiden hankkimiseksi. Itse huomasin saavani apua kalaöljykapseleista, ne kuulemma vähentävät masentuneisuutta.



Aikaa myöten lapsen hoito helpottuu kun hänestä tulee omatoiminen ja saat sitä kautta omaa aikaa ihan päivittäin. Koita jaksaa ja uskoa huomiseen:)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat