Vierailija

.

Kommentit (14)

Ja tän perustan siihen, että kaikissa vauvaoppaissa ja neuvolan lehtisissä puhutaan paljon siitä, miten vauvaa hoidetaan. Ja niin pitääkin ja se on tärkeää. Mutta siitä äidin hyvinvoinnista sanotaan tuskin puolta sanaa, ja mun mielestä se puoli on enemmän kuin puolen sanan arvoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaikenlainen äitimyönteisyys lakkaa siihen hetkeen kun se vauva on maailmassa.



Kukaan ei enää sen jälkeen ole kiinnostunut äidin voinnista. Ei edes synnytyssairaalassa, jossa on tietyt kaavat tutkia vuodon määrää jne. mutta muuten on tärkeintä että imetät, imetät, imetät ja imetät.



Itselläni ainakin hemoglobiini romahti kolmannessa synnytyksessäni ja kun valitin etten pääse edes vessaan kun en pysy jaloillani enkä ollut saanut ruokaa kahteen ruokailuun, kun en jaksanut kävellä sinne ruokalaan (maailma pyöri kolmen askeleen jälkeen). Hoitajat vaan hymisi ettei heillä ole täällä aikaa hoitaa äitejä ja pitää pyytää lapsen isä mua ruokkimaan. Kun lääkäri kuuli mun kunnosta, tultiin pikapuoliin labrasta neulojen kanssa ja sain lopulta punasoluja. Ihan itsekin osasin omista papereistani jälkikäteen lukea, että olin vuotanut synnytyksen yhteydessä aika tavalla verta.



Ja puhun nyt ihan normaaleista, lapsistaan huolehtivista äideistä, joilla on suuri riski sairastua mm. synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Lainaus:

.


joskus se on. Tarkoitan nyt liitä tapauksia, joissa äidin ei olisi missään tapauksessa pitänyt saada lisääntyä. Silloin kannatan varhaista huostaanottoa mieluiten synnytyslaitokselta ja hyvän kasvuympäristön järjestämistä uudessa perheessä.

eli ruoka, lämpö, uni, syli (huom. näistä voi toki huolehtia isäkin tai muu läheinen). Mutta sen jälkeen pitäisi muistaa se hätäohjekin: eli lentokoneessa ilmanpaineen äkillisesti laskiessa ota itsellesi ensin happimaski ja sitten huolehdi lapsesta; jos äiti ei huolehdi itsestään, lapsikin kärsii.

Kunnes olin kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta 1,5 vuotta, ja vasta sen jälkeen älysin hakeutua itse hoitoon. Neuvolasta ei ikinä kysytty mun voinnista mitään ennen kuin olin mielenterveystoimiston asiakas. Silloin yhtäkkiä 2 vuoden jälkeen terveydenhoitaja muka-niin-huolissaan kysyi minulta miten voin. Se ei siinä vaiheessa ollut muuta kuin huvittavaa.



Mutta siis tällä kokemuksella sanon, että mitään äitimyönteisyyttä ei ole olemassa ainakaan neuvolassa. Siellä on vain se vauva, ja äitiä ei ole olemassakaan.

Lainaus:

eli ruoka, lämpö, uni, syli (huom. näistä voi toki huolehtia isäkin tai muu läheinen). Mutta sen jälkeen pitäisi muistaa se hätäohjekin: eli lentokoneessa ilmanpaineen äkillisesti laskiessa ota itsellesi ensin happimaski ja sitten huolehdi lapsesta; jos äiti ei huolehdi itsestään, lapsikin kärsii.




Totta, mutta sillä välillä on yhteiskunnan tehtävä huolehtia vauvasta. Kun äidin vointi on hyvä huolehtimaan vauvasta pitäisi tilanne arvioida uudelleen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat