30-kriisi. Miten tunnistatte ko. kriisin ja miten ilmenee/ilmennyt?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Pahin kriisi iski ammatinvalintaan. Kaduin rankasti tekemiäni ratkaisuja ja tunsin niiden takia hirveää alemmuudentunnetta ikätovereihini nähden.



Iski myös villitys kokeilla vielä omaa viehätysvoimaa. Onneksi kaikki jäi kokeilun asteelle...

Vierailija

Ahisti ja tuntui ettei ole saanut elämällään mitään aikaiseksi paitsi lapset.

Pistin ukon vaihtoon (jos karkesti saa kuvata surkeeta avioliittoa), otin lopputilin, muuti satojen kilometrien päähän vanhoista kuvioista, aloitin opiskelun ja nyt olen löytänyt rauhan. Olen oman itseni herra en kenenkään lakeija. Lapsien kanssa eletään onnellista ja hyvää elämää.

Vierailija

Nuorena luulin että elämä on nyt parasta ja 30v. alkaa alamäki, eihän se niin onneksi mennytkään. Elämä on vain parantunut. Henkisesti olen kasvanut niin paljon että se on lisännyt yleistä elämänlaatua.Ei kaikkia hauskuus lopu 30-vuotiaana, suurin osa hauskuudesta vasta alkaa.



Minulla kyllä ikä vaikutti niin, että tuli vauvakuume. Ura sai jäädä pitkälle tauolle kun saimme lapsia. Tässä iässä alkaa myös pikkuhiljaa ymmärtämään elämän rajallisuutta ja alkaa pohtimaan mitä elämältä haluaa. Alle 30-vuotiaana olisi ollut kauhistus olla useita vuosia poissa töistä äitiys- ja hoitovapailla, nyt kun olen jo viisaampi 35v. ymmärrän, että aika menee nopeasti ja nyt on lasten aika ja siksipä olenkin ihan hyvillä mielin monta vuotta kotona putkeen:)



Nuoruus oli ja meni ja hyvä niin. Elän hyvää ikäkautta ja olen onnellinen tässä elämänvaiheessa. Luojan kiitos nuoruus ei kestä ikuisesti:)

Vierailija

neljänkympin kriisi iskikin sitten päälle ja lujaa.

Kolmekymppisenä en ehtinyt miettiä näitä juttuja, kun lapset oleivat pieniä ja eläme oli jotenkin ok. Nyt nelikymppisenä pitäisi päättää, että mitä teen loppuelämäni, niin töissä kuin parisuhteessakin. Molemmissa on vielä paljon pohdittavaa...

Vierailija

-pitkät hiukset ovat alkaneet tuntua liian "tyttömäisiltä" ja "roikkuvilta", muutenkin olen aikaisempaa kriittisempi ulkonäköni suhteen

-vauvakuume vastaan ura! Tunnen "biologisen kellon tikityksen"

-kaipaan aikaisempaa enemmän omaa aikaa

Vierailija

Tulee sellainen identiteettikriisi, kun ei tiedä miten kolmekymppisen pitäisi käyttäytyä. Alkaa ajattelemaan, että kolmekymppisen on sitten oltava aikuinen, ja kypsä ihminen, mutta kun oma pää ei ole mitenkään kypsä, ja olo on vieläkin kuin parikymppisellä. Kaikki kokeilut, ja itsensä etsiminen on vielä kesken... Ja sitten tajuaa, että enhän minä ole vanha vielä vaikka ikä alkaa kolmosella, ja sitten haluaa tehdä jotain räväkkää. Vaihtaa alaa, tai matkustaa, tai vaihtaa ukko uuteen. Sellaista mulla ainakin.

Vierailija

ja on mulla joku kriisi ainakin. Aika kuluu paljon nopeammin kuin ennen ja tuntuu, ettei ehdi tehdä yhtään mitään ennen kuin onkin jo sen 30 vuotta ja mitään ei ole saanut aikaiseksi. En viettänyt teininä minkäänlaista nuoruutta, istuin vain kotona ja luin läksyjä. Vasta yläasteella lopetin barbileikit ja lukiossakaan en vielä uskaltanut puhua pojille mitään, ekan kerran pussasin miestä n. 20- vuotiaana ja neitsyyskin meni vasta 3 vuotta sitten. Ja nyt mun pitäis iän puolesta alkaa tehtailla laumaa lapsia ja ottaa pankkilainaa ja "asettua aloilleen", vaikka en ole juuri missään vielä edes ollut. Eipä vaan tunnu yhtään aikuiselta.

Vierailija

Mulla alkoi n. vuosi sitten vaikea vaihe, jossa mietin paljon kuolemaa ja elämän lyhyyttä sekä ajan kulumisen nopeutta. Olin lyhyessä ajassa aikuistunut, saanut kaksi lasta, muuttanut uuteen kaupunkiin, jouduin ottamaan paljon vastuuta yms.



Jälkeenpäin tuntuu, että joku ikäkriisi se saattoi olla - ja jatkuu se vieläkin lievempänä: kovasti pitää miettiä ja järjestellä elämäänsä. Tuntuu, että aikaa ei ole hukattavana.

Vierailija

Tässä iässä (35 v.) minun pitäisi olla suunnitelmallinen urani suhteen ja tehdä vihdoin järkeviä siirtoja, mutta toisaalta nyt olisi korkea aika alkaa yrittää toista lasta. En ole nuori enää enkä voi vain odotella ja ajelehtia.

Vierailija

Lainaus:

Seksikin oli paljon parempaa, kiloja oli vähemmän, ryppyjä oli vähemmän. Mutta en mä vielä ihan vanha ole, varmana olen nuoremman näköinen kuin tuo työkaveri, olenhan? Jaa että toi uutissa viisaita puhuva professori on mua kaks vuotta vanhempi? Ja nuo huippu-urheilijat kohta kymmenen vuotta nuorempia? Eikä ne ottais mua enää missikisoihinkaan iän puolesta... Huoh, minne nuoruus meni? Olenko mä nyt aikuinen? En mä kyllä juuri mitään ole saavuttanut, enpä taida saavuttaakaan. Iik, mistä nuo selluliitit tuli? Miten nuo armeijajätkät on noin pentuja?? Ja mä joskus olin muka menossa kihloihin tollasen pikkupojan kanssa, hahhahhahhaa. Ei ne kyllä enää mun perään katso, hmm, entäs jos vähän keinutan lanteita. Pah, alkaa vaan lonkkia kolottaa. Vedän pipon syvemmälle, aivan sama!

Vierailija

ei omaa taloa eikä vakituista työtä. Nyt on tontti ja voin alkaa etsimään työpaikkaa lähialueelta. Helpottaa, kun on tiedossa alue jonne aiomme asettua, ja missä lapset varttuvat, käyvät koulut jne. :)

Vierailija

Sillä hetkellä se tuntui hyvältä ajatukselta mutta runsas vuosi myöhemmin en voin kuin todeta ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.



Muutenkin oli sellainen vaihe ettei mikään oikein tuntunut miltään..

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat