Sukulaiseni vähättelevät ja sorsivat uutta miesystävääni, harmittaa :(

Vierailija

Olin pitkään, vuosia, exän kanssa yhdessä ja tuli hyvin toimeen lähisukulaisteni kanssa. Oli huumorintajuinen supliikkimies ja seurallinen (tai siltä ainakin vaikutti kun muita oli paikalla). Meille tuli sitten ero, ja kaikkia syitä en ole viitsinyt sukulaisille kertoa, ei ole mielestäni mitään hyötyä haukkua exää muille ja jotkut asiat nyt vain eivät kuulu heille. Sukulaiseni ja exäni ovat edelleen puheväleissä, eivät varsinaisesti yhteyksissä mutta juttelevat jos sattuvat tapaamaan.



Uusi miesystäväni on aivan ihana ja hänen kanssaan olen vakaammalla pohjalla kuin exän kanssa aikoinaan. Mutta sukulaiset eivät tunnu häntä arvostavan. Eron jälkeen muuten kyselivät vielä eikö voitaisi palata yhteen. Uusi mies ei myöskään ole niin hyvä esiintymään ihmisten parissa, ei ole sosiaalista tyyppiä vaikka kohteliaat tavat omaa ja osallistuu kyllä eikä vetäydy vain nurkkaan mököttämään. Sukulaiset vaan tuntuvat puhuvan hänestä vähätellen, eivät ota keskusteluihin mukaan, eivät ole kiinnostuineta hänen kuulumisistaan, tekemisistään tms. Exän kuulumisia joskus kyselevät tai kertovat itse jos sattuvat tietämään. Exälle myös ostivat aina lahjoja jouluna ja syntymäpäivänä, nyt eivät uudelle miehelle meinanneet ostaa mitään jouluksi kun "eihän sitä nyt tarvitse". Kuitenkin on siis suvussa tapana ostaa pienet lahjat kaikille aikuisillekin.



En tiedä mitä oikein voisin tehdä, eipä ole kiva kun ei voi puhua meidän yhteisistä asioista sukulaisille kun ei heitä kiinnosta. Eikä myöskään huvita enää ottaa miesystävää mukaan sukujuhliin, kyläilyihin yms. kun tiedän miten sitten suhtautuvat häneen.

Kommentit (12)

Vierailija

tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, tämä mitä kirjoitit. En ole juurikaan maininnut tästä asiasta miesystävälle, en viitsi häntä tällä kiusata jos se ei ole tarpeen. Joululahja-asiasta en esim. sanonut mitään. Häntä ei ainakaan vielä asia paljoa vaivaa, joten ehkä sitten sitkeästi yritämme vielä käydä sukulaisten luona kylässä. Mies tosiaan ei ole niin kovin puhelias seurassa, mutta keskustelee kyllä ihan kunnolla kunhan häneen paremmin tutustuu. Jospa ne sukulaisetkin alkaisivat pikkuhiljaa huomata että hän on ihan kunnon tyyppi. Tapailimme kuitenkin useamman kuukauden ennen kuin esittelin hänet sukulaisille, halusin olla varma että tämä on vakavaa joten mistään pikasuhteesta ei ole kyse



T:Ap



Lainaus:

että sinäkin ehkä ajattelet, että suku ei ole vielä ehtinyt tottumaan uuteen miesystävääsi. Sinusta voi ehkä tuntua, että eron ja uuden miehen löytymisen välillä kului aikaa, ja että olette jo seurustelleet uuden miesystäväsi kanssa kauan. Mutta koska sukulaiset luonnollisesti tapaavat sinua ja teitä harvemmin kuin te itse (onpa hölmösti sanottu), niin heistä ehkä tuntuu, että välissä on ollut vähemmän aikaa.



Ja etenkin kun miesystäväsi ei ole suulaimmasta päästä, niin häneen tutustuminenkin vie enemmän aikaa, ja siksi hän tuntuu suvulle vielä vieraammalta. Ja vieraammalle ihmiselle on vaikea keksiä mitään joululahjaa.



Eli tilanne on tietenkin sinulle kurja, koska vertailet tilannetta nyt ja ennen. Entä miltä miesystävästäsi tuntuu. Kokeeko hän olevansa jotenkin hyljeksitty? Vai käyttäytyvätkö sukulaiset häntä kohtaan niin kuin hän on aina tottunut ihmisten hänen seurassaan käyttäytyvän?



Tilanne on juuri nyt tämä. Mutta kymmenen vuoden päästä et edes muista, että ajattelit mitään ongelmaa olevan. Eikä kukaan enää muista, että sinulla oli jokin miesystävä ennen tätä.



En suosittele, että alatte skippaamaan mitään sukujuhlia tai kyläilyjä. Jos sukusi ei tapaa miestäsi, niin he eivät ikinä opi tuntemaan häntä.

Vierailija

että sinäkin ehkä ajattelet, että suku ei ole vielä ehtinyt tottumaan uuteen miesystävääsi. Sinusta voi ehkä tuntua, että eron ja uuden miehen löytymisen välillä kului aikaa, ja että olette jo seurustelleet uuden miesystäväsi kanssa kauan. Mutta koska sukulaiset luonnollisesti tapaavat sinua ja teitä harvemmin kuin te itse (onpa hölmösti sanottu), niin heistä ehkä tuntuu, että välissä on ollut vähemmän aikaa.



Ja etenkin kun miesystäväsi ei ole suulaimmasta päästä, niin häneen tutustuminenkin vie enemmän aikaa, ja siksi hän tuntuu suvulle vielä vieraammalta. Ja vieraammalle ihmiselle on vaikea keksiä mitään joululahjaa.



Eli tilanne on tietenkin sinulle kurja, koska vertailet tilannetta nyt ja ennen. Entä miltä miesystävästäsi tuntuu. Kokeeko hän olevansa jotenkin hyljeksitty? Vai käyttäytyvätkö sukulaiset häntä kohtaan niin kuin hän on aina tottunut ihmisten hänen seurassaan käyttäytyvän?



Tilanne on juuri nyt tämä. Mutta kymmenen vuoden päästä et edes muista, että ajattelit mitään ongelmaa olevan. Eikä kukaan enää muista, että sinulla oli jokin miesystävä ennen tätä.



En suosittele, että alatte skippaamaan mitään sukujuhlia tai kyläilyjä. Jos sukusi ei tapaa miestäsi, niin he eivät ikinä opi tuntemaan häntä.

Vierailija

Voisit kertoa, että koet olevasi vakaammalla pohjalla nykyisen miehesi kanssa, kuin exäsi kanssa koskaan. Voisit sanoa, että nykyisessä miehessä on hyvin tärkeitä hyviä puolia. Ja että sehän olet sinä, joka elää ko miehen kanssa. Olisi mukavaa jos suku olisi selvemmin suhteenne takana.

Vierailija

joka ei ollut riidanhaluinen, syyttävä eikä provosoiva. Ap kirjoitti tyynesti, vaikka asia varmasti on häntä kuohuttanutkin. Kirjoitus on lämmin ja huolehtivainen. Eivätkä sukulaisetkaan saaneet niskaansa syyttäviä sanoja, vaan ap kertoo neutraalisti ja reilusti mitä on tapahtunut ja miltä se hänestä tuntuu.



Sympaattinen teksti herättää samanlaisia vastauksia.

Vierailija

Että niinkin päin, että jos miehesi tai te välttelette sukua, niin se voi sitten herättää jopa pahoja puheita, että kun suvun seura ei kelpaa ja etttä mies ei ole kiinnostunut tutustumaan sukuun.



Eli oon samaa mieltä kaikkien yllä vastanneiden kanssa, jotka kirjoittivat samaan aikaan kuin minä, että ei kannata tehdä suurta numeroa asiasta, ja että kannattaa antaa ajan hoitaa. Kyllä se siitä.

Vierailija

mutta se on sukulaisille tosi lyhyt aika.



Ja ihmistyypistä: Itse oon just sellainen, että kahden kesken olen kovinkin suulas ja juttua riittää vieraankin kanssa melko tauotta. Mutta heti kun ihmisiä on enemmän, niin en vaan ehdi sanomaan mitään väliin, ja silloin minusta taas saa kuvan, että olen hiljainen tyyppi. Ihmiset siis tutustuvat minuun vasta, kun keskustelevat kanssani kaksin. Miehesikin tuntuu olevan saman tyyppinen ihminen. Joten luonnollisesti menee kauemmin aikaa siihen, että mies on sattunut jokaisen sukulaisen kanssa sellaiseen tilanteeseen, että juttelee kahden kesken enemmän kuin kolme sanaa.

Vierailija

Mies oli eronnut vuosi sitten, ja ollut aika sekaisin siitä.

Anoppi puheli vähän siihen malliin että onkohan hänen poikansa valmis uuteen suhteeseen jne.

En välittänyt siitä, ja nyt ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta.



Anoppikin on sukuun ottanut. Ehkä se vaatii joillain aikaa, hyväksi uusia ihmisiä ympärilleen. Kyllä se siitä, uskon niin!

Vierailija

Ex oli sukulaisten suursuosiossa (oli avomies), ja kun erosin hänestä ja löysin uuden, olivat sukulaiseni nyreenä ja sorsivat uutta miestä ja kyselivät miksi entisestä erosin. Minä menin naimisiin tuon uuden miehen kanssa ja saatiin pari lasta. Sukulaisille ilmoitin, että jos haluavat olla tekemisissä kanssani, hyväksyvät mieheni. :)

Vierailija

Mutta se miten kerrot heistä kuulostaa musta vähän siltä, että se exäsi supliikkimiehenä luultavasti osallistui keskusteluihin, kertoi kuulumisensa ja tekemisensä ja muutenkin otti oman tilansa ilman että sukulaisten tartti nähdä kauheasti vaivaa sen eteen. Ehkä hän oli kiinnostunut myös sukulaisten jutuista. Jos uusi mies ei osaa samalla tavalla "huolehtia itse itsestään" ja siitä, että pääsee mukaan vaan odottaa, että sukulaiset vetää hänet keskusteluihin mukaan ja erikseen tiedustelevat että mitä hänelle kuuluu niin häneen on vaikea tutustua ja tykästyä, kun ei hän anna itsestään oikein mitään.

Vierailija

jos sukulaisten suhtautuminen harmittaakin, niin ehkä ei kannata siitä hirveästi avautua nyk. miehelle. Olen meinaan itse tällainen sukuun saapunut ei-ihan-niin-toivottu, ja jos oma mieheni olisi ollut jatkuvasti tekemässä sukulaistensa viileästä ja kummeksuvasta suhtautumisesta nueroa, olisi minua itseänikin haitannut enemmän. Olisin saattanut tuntea oloni tosi riittämättömäksikin.



Kuinka nyk.miehesi nytsuhtautuu asiaan?



Suoraan sanottuna olisin itse sillä kannalla, että älä tee tästä isoa draamaa vaan anna ajan tehdä tehtävänsä. Jos miehesi on niin mukava kuin sanot, mutta vähän hiljaisempaa sorttia, voi olla ihan normaalia että kestää kauankin aikaa ennen kuin välit lämpenevät muodollista kummemmiksi. Eivät sukulaisetkaan voi hänestä ruveta tykkäämään noin vain, jos eivät häntä edes tunne.



Milloin erositexästäsi? Jos erostasi on vielä vähän aikaa, monet haluavat vähän katsoa, että onko kyseessä sellainen nopea "laastarisuhde" pian eron jälkeen, joka menee poikki vuodessa tai parissa. Anna ihmisille aikaa, ja muista että aina asia mihin voit vaikuttaa on oma suhtautumisesi ja käyttäytymisesi - muita ihmisiä et voi muuttaa tai pakottaa tuntemaan mitään mikä ei tule itsestään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat