Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muilla tällaisia sisaria?

Vierailija

Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, keski-ikäisiä jo, lapsettomia. He suhtautuvat minuun kuin lapseen.



Olen akateeminen, yrittäjä, kaksi lasta, menestyn työssä ja taloudellisesti, työn ja perheen saan yhdistettyä.



He haukkuvat minua sekä edessä että takanapäin KOKO AJAN. Opastavat ja neuvovat.



Jos koti on sekaisin, se johtuu siitä, että olen laiska. Jos lapsi kiukuttelee (harvoin), hän on terapian tarpeessa. Jos pidän lapsen kotihoidossa, näivetän hänet, jos vien päivähoitoon, en välitä hänestä. Jos lapsi harrastaa, hän harrastaa liikaa ja vääriä asioita jne. Jos perhe potee flunssaa, minä en ruoki sitä oikein. Jos minä sairastan, olen vain rapakuntoinen, laiskuuttani.



Lista on loputon! Olen ihan poikki.



Mistä tällainen kumpuaa?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Molemmilla on miljoona tekosyytä, mikseivät ole opiskelleet, miksei heillä ole lapsia, miksei ole omaisuutta, miksei ole sitä ja miksei ole tätä.



Minä olen vain hankkinut kaiken mitä haluan, miettimättä koko ajan onnistuuko vai ei. Se tuntuu olevan heille liikaa.



En väitä onnistuvani kaikessa täydellisesti, mutten ymmärrä, miksi pitäisi onnistuakaan täydellisesti. Minulle riittää ihan tämä vajavainen elämä.



Ap

Vierailija

Uskon kyllä että se jollain onnistuu, mutta en minäkään pysty olemaan välittämättä. Ja ehkä muutama kerta menisikin huumorilla, mutta jos se on jatkuvaa, niin se vaan alkaa rassaamaan, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua.



Mutta joka tapauksessa asia on niin, että sisaresi eivät voi tietää mitä sinä ajattelet, jos et puhu siitä. He eivät osaa lukea ajatuksiasi. Olet jo riittävän pitkään toivonut, että he tajuaisivat parantaa tapansa, mutta niin ei ole känyt, eikö niin.



Eli nyt on aika sun nostaa kissa pöydälle. Ei sun tarvi järjestää mitään teennäistä keskustelutilaisuutta. Mutta sulla on oikeus pitää puolesi ja puolustaa itseäsi. Ei kukaan muukaan sun puoliasi pidä jos et sinä itsekään. Eli päätä, että otat asian puheeksi sopivassa tilanteessa. Ole valmiina. Ja kun siskosi taas kerran kommentoi sinun elämääsi, niin sano se, minkä olet etukäteen miettinyt. Ei sen tarvi olla mitään ilkeää, vaan kerrot yksinkertaisesti miltä sinusta tuntuu, kun sinun elämääsi kommentoidaan. Tai kysyt miksi hän on sitä mieltä mitä on. Tai sanot suoraan, että olet asiasta eri mieltä. Kun ole mietiskellyt sanomisesi etukäteen, niin pystyt pitämään malttisi, ja niin siitä sinun sanomisestasi ei tule sen suurempi tapaus kuin mitä haluatkaan.



Kyllä se sujuu, kun vain tartut tilanteeseen sitten, kun se tulee, hoidat sen hallitusti, etkä haasta riitaa.

Vierailija

Lainaus:

Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, keski-ikäisiä jo, lapsettomia. He suhtautuvat minuun kuin lapseen.





Mistä tällainen kumpuaa?

Vierailija

Vastaavassa tilanteessa minä ainakin rajoittaisin tapaamisia. Jos kysyvät syytä niin tiukasti sanoisin että en jaksa teidän juttuja enää ja luuri alas.



Mitä hyvää kyseiset sisarussuhteet antavat sinulle? Sukulaisia et voi vaihtaa, mutta voit valita paljonko olet heidän kanssaan tekemisissä.



Lainaus:

En jaksa enää kuunnella, enkä jaksa sitä, että he selostavat kaikki tekemiseni koko suvulle. Eli en saa oikeasti enää mitään rauhaa missään.



Ap

Vierailija

siis lasten syntymäpäiviin, kun minulta kerran pinna paloi, ja sanoin, että puutut ihan liikaa poikasi asioihin jne. Kiitti kyllä siitä, että sanoin suoraan mitä mieltä olen, mutta eipä sitten puoleen vuoteen käynyt meillä (sitä ennen kyläily oli viikottaista). Ja nyt tosiaan käy suunnilleen vain lasten syntymäpäivillä.

Soisin käyvän useamminkin, mutta toisaalta, pakko myöntää, että perheemme voi huomattavasti paremmin, kun mieleltään epätasapainoinen anoppini ei ole jatkuvasti kylässä.



Siis neuvoni on, että sano miten asiat ovat, silläkin uhalla, että eivät sitten siskot enää kyläile luonasi. Kateellisiahan ne vain ovat sinulle, mutta tuollaista käytöstä ei kenenkään tarvitse sietää.

Vierailija

Mitä kaikkea ihmiset ajattelee valinnoistani! :D Ja kaksi siskoa on, mielipiteet varmasti menee monessa asiassa törmäten.



MInulle on ollut aina se ja sama onko vinkkejä antavalla lapsia tai minkä ikäsiä ne on tai onko hänellä yksi lapsi ja minulla viisi.. Pointti on se, että kaikki vinkit ei sovi MEILLE vaikka ne sopis naapurin Martalle! On se toisinkinpäin, ei meijän tapa sovi kaikkiin perheisiin. Eikä siinä ole mitään väärää.





Tässä pari ajatusta:

* Siivoton koti -olet laiska, et ole ehtinyt, olet tehnyt muuta.

* Lapsi kiukuttelee -normaalia! Liiallisuuksiin menevä varmaan kertoo ongelmista? Mutta älkää puhuko moisista lapsien kuullen!!

* Lapsen hoitopaikka ei kerro millanen olet vanhempana. Vaan se miten lapsen kanssa ollaan. Tarha ei ole rangaistuslaitos, mutta ei kotikaan AINA ole paras vaihtoehto.

* Harrastukset: jos lapsella on aikaa olla itsekseen, perheen kanssa ja ystävien kanssa niin tuskin harrastaa liikaa? Harrastuksen pointtihan ei ole se että se TÄHTÄÄ johonkin, vaan on mielekästä lapselle.

* Sairaudet ei ole kenenkään tekemiä. Ne tarttuu jos tarttuu.. ;)



Kuuntele ihmeessä vinkkejä, mutta jos menee liiallisuuksiin niin sun on vaan PAKKO sanoa että NYT riittää!



Sinä teet sinun perhettä koskevia päätöksiä äläkä tunne pistoa sydämessä. Jos tuntuu että ajattelet liikaa mitä muut ajattelee elämästäsi tai teet johtopäätöksiä että joku tuomitsee niin kannattaa lähteä juttelemaan terkalle.

Olen joutunut törmäämään masennukseen sukulaisessa ja hän ei myönnä omia virheitä vaan syyttää toisia: jos et ota vastuuta niin olisitko masentunut?



Jokanen elää omaa elämää, ei sun suku voi syyttää sua kaikesta. Jos näin on niin pitää mietiä oikeasti että missä vika.

Itse olen tehnyt omat rajavetoni masentuneen sisareni kanssa joka syyttää muita elämästään.

Vierailija

Muuta kuin sen että minä olen uppiniskainen, enkä "tottele".



Kaksi perheetöntä merkonomia, jotka eivät ole eläissään hoitaneet lapsia tms. väittää tietävänsä, miten lapsia pitää kasvattaa ja kotia hoitaa. Ja kun en tee, miten käskevät, tekevät elämästäni helvettiä.



Ap

Vierailija

He tunkevat tänne koko ajan, minulle riittäisi tapaaminen lasten synttäreina ja jouluna. Lyhyesti ja sivistyneesti.



Minä olen monta päivää aina aivan naatti näiden läksytysten jälkeen. Se on jotenkin hirvittävän ilkeäsävyistä.



Enkä enää usko, että kaava mihinkään muuttuu, enkä lastenkaan takia halua sitä yrittää enää edes muuttaa.



Ap

Vierailija

eli kaksi siskoa sekä äiti (ovat kaikki vahvoja persoonia itse olen kiltti vässykkä) harjoittivat vastaavaa mollaamista. Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä oli tyhmää, älytöntä, huonoa yms.

Eräs läheinen ihminen sitten kerran sanoi, että muutun eri ihmiseksi perheeni seurassa - eli monen vuoden mollauksen seurauksena otin kotiini mennessäni "tyhmän, päähänpotkittavan kynnysmaton roolin". Itse olen päätellyt, että se on ollut varmaan joku psykologinen selviytymiskeino ja helpompi tie kuin alkaa "taistelemaan yksin kolmea vastaan"?

No, aloin itse kiinnittämään huomiota käyttäytyymiseeni, sanoin vastaan "pahastikin" - muutos on ollut huomattava eli minua arvostetaan, mielipiteeni otetaan huomioon yms. (tosin itse en halua kovasti perheeni kanssaan tekemisissä olla)

Vierailija

En jaksa enää kuunnella, enkä jaksa sitä, että he selostavat kaikki tekemiseni koko suvulle. Eli en saa oikeasti enää mitään rauhaa missään.



Ap

Vierailija

joka ruikuttaa, että tämä riitely vie hänet hautaan jne. Nyyhkii hysteerisenä taustalla.



Minä en ole riidellyt ollenkaan. Sanonut olen ihan ystävällisesti, että tämä on minun perheeni, jolla on minun rajani ja sääntöni.



Ongelma on se, että onnistuvat riitelemään kanssani ilman minuakin - siis kirjoittavat minulle "vuorosanat" ja kouhkaavat sitten yhdessä toisensa ihmekiihkoon.



Ap

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat