Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

raskaaksi vahingossa....hmm

Vierailija

hei! oon 20v opiskeliatyttö..tein 2.1 raskaustestin ja tulos oli ++ tulos oli samal iloinen ja silti epävarmuutta aiheuttavaa.koska tulin raskaaks "yhden yö"jutusta..........tunteet menee ylös alas....

Sivut

Kommentit (76)

Vierailija

Olen saanut vaimoni raskaaksi lähes samantien kun hän lopetti pillerit yhteisellä päätöksellä. Siitä on aikaa jo kolme vuotta. Elämä on ollut siitä lähtien todella elämisen arvoista, pienistä kriisinpoikasista huolimatta. Rakastan tytärtäni ja vaimoani yli kaiken:)



Silti olen sitä mieltä, että raskausta ei kannata päästää alkua pidemmälle, jos se ei ole suunniteltu ja elämäntilanne ei ole OMASTA MIELESTÄ suotuisa. Kaikki pärjäävät lapsen kanssa tavalla tai toisella, mutta se ei ole asian pointti.

-se mies joka on kommentoinut jo 5-6 kertaa



Lainaus:


Jos sinulle on jäänyt jotain traumoja kun olet saanut jonkun raskaaksi ja hän on pitänyt lapsensa,ja ainut ilosi elämässä on tuo toive että ainakin nainen varmasti katuu lapsen saamista ym,niin pahoitteluni siitä,olet luultavasti enemmän kuin väärässä.

Vierailija

Tietenkin olen tyytyväinen, että sain syntyä. Ole kokenut monenlaista elämisen arvoista, mm. lapseni syntymän 3 vuotta sitten, olin mukana kun vaimoni synnytti. Olen tyytyväinen siitä, että olin jo 28-vuotias tuolloin. Vaimoni oli 25. Halusin ehdottomasti, että vaimo saa lapsen jo alle 3-kymppisenä, koska lapset ovat aina kuuluneet suunnitelmiimme. Pillerit kun lopetettiin niin 2 kk sisällä tärppäsi. Ei tarvinnut yrittää. En pidä raskautta ihmeenä tai lahjana. En usko jumalaan. Johan sitä vaimon kanssa harjoiteltiin 7 vuotta, onneksi ilman raskauksia. Itselleni abortti ei olisi aiheuttanut tunnontuskia, mutta vaimolle kyllä. En vieläkään voi ymmärtää vaimoa ja naisia yleensä tässä asiassa.



Oikeastaan ymmärrän sinua. Lapsuutesi on ollut vaikea. Ainut suunta elämässä on ollut ylöspäin ja kohti omaa elämää ja omia valintoja. Silloin on varmasti tyytyväinen, että on edes terve ja hengissä. Lapset nuorella iällä eivät varmasti tunnu kokemasi jälkeen millään tasolla ongelmalta. Päinvastoin voit tarjota nyt lapsillesi sellaisen lapsuuden, mitä itse et saanut kokea. Myönnän, että olen kasvanut pumpulissa. Olen mukavuudenhaluinen nautiskelija, haluan kontrolloida elämääni. Olen ehkä hieman itsekäskin, mutta en pahantahtoinen. Ihmisen psyyke rakentuu pitkälti lapsuuden aikana.



Ja asiaan: en voi sanoa olevani TYYTYVÄISEMPI, että sain syntyä kuin olla syntymättä. En ymmärrä, miten voisin olla tyytymätön tilanteeseen, jos en olisi saanut syntyä. Miten voisin olla tyytymätön, jos minua ei olisi enkä pystyisi ajattelemaan enkä tuntemaan mitään?

Realismia on se, että ihminen jota ei ole, ei voi ajatella mitään.





Lainaus:

Erittäin absurdi ajatus tuo että "varmasti ovat huomattavasti tyytyväisempiä".

Kertoo sinusta ja ajattelutavastasi yleisesti melko paljon. Pääasiassa tunnelähtöinen ajattelutapa vailla realismia on monelle miehelle vaikea asia puolisossa.

-----------------------------------------------------------



Kerrotko vähän tarkemmin miten se on absurdi??

Jos sinä kuulisit että äitisi olisi ollut menossa aborttia tekemään,mutta olisikin lopulta päättänyt pitää sinut,niin etkö olisi luultavasti tyytyväinen että äitisi päätyikin siihen ratkaisuun?

Luultavasti aika moni olisi. (Ja ei,en tosiaankaan aio koskaan puhua lapsilleni mitään tälläisiä,kunhan heitin esimerkkinä)



Mikä siinä sitten olisi realismia? -Että ei sinua haittaisi kun ei olisi olemassakaan? Kuitenkin sinä olet,ja taas et olisi jos äidilläsi olisi sattunut osumaan vähän "huonoon saumaan" raskaus ja olisi tehnyt abortin.

Kyllä se näin jälkikäteen ajateltuna aika monia harmittaisi kun jäisi koko tämä elämä näkemättä.

Ja tiedän kyllä mistä puhun,oma elämäni on ollut sieltä vaikeimmasta päästä,vanhemmat alkoholisteja,mielenteveysongelmaisia ja isä vielä väkivaltainenkin. Ja silti olen todella onnellinen että olen olemassa,vaikka vaikeaa onkin elämä ollut. Mutta ne vaikeudet opettaa ja kasvattaa,vaikkakin kovalla kädellä.

Tekisi varmaan hyvää itse kullekkin pumpulissa kasvaneelle...

Vierailija

Suksi nyt jo jätkä kuuseen....onneksi kaikki ei oo noin tolloja ja ajattele LASTA pelkän rahan kannalta!!!!Ja turha tähän vastata, että juuri lastahan sitä ajattelenki...hyvin on mustavalkosta....

Vierailija

olen pahoillani jos sinusta tuntuu tältä!!

Mutta ihan oikeesti,ei tosiaan ole iso prosentti joka lapsiaan katuisi. Tottakai välillä käy mielessä että voi %¤¤& kun lapset ja elämä on vaikeeta. Mutta jos ihmisille tarjottaisi aikakonetta jonka kanssa vois mennä ja perua tekojaan niin aika harva menisi ja jättäsi lapsiaan tekemättä.

Vierailija

nyt vasta ymmärsin mitä tarkoitit..



Eli näinhän sen pitäisi olla niin miehelle kuin naiselle,siis että hyväksytään se tosiasia että raskaus on mahdollinen aina kun yhdynnässä ollaan (ellei tosiaan ole kohtua poistettu).

Eihän se nyt yksin naisen asia ole?

Vierailija

Asiaa kannattaa ajatella myös epäitsekkäästi eli lapsen kannalta. On kiistatta tärkeää, että lapsella on isä, pelkästään sosiaalisistakin syistä. Tietenkään ei kannata keskeyttää raskautta, jos on jo kokenut kaiken minkä haluaa, vapaana raskaista velvollisuuksista, jatkuvasta huolesta ja vastuusta. Elämä muuttuu täysin. Harva, juuri kukaan ei sitä käsitä ennenkuin on sen kokenut. Ja koska raskaus ei ollut tarkoitus, miksi sen jatkaminen olisi tarkoitus?

En minäkään itke, kun sperma valuu "hukkaan" lakanoille tai viemäriin tai vaimolla on kuukautiset(munasolu meni täysin hukkaan).



Lainaus:


Minulle on aikanaan käynyt täysin samalla tavalla. Tulin todella nuorena raskaaksi yhden yön jutusta, ja päätin pitää lapsen. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Ihmettelen näitä abortin ehdottelijoita, sinä olet aikuinen ihminen kenen on täysin mahdollista pärjätä vanhemapana ja kasvattaa lapsi onnellisessa pienessä perheessä, jos se on sitä mitä haluat. Ei abortissakaan mitään pahaa ole, jos se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, mutta pelkän nuoren iän takia ei kannata raskautta keskeyttää, se ei ole mikään este hyvälle vanhemmuudelle.

Vierailija

mä tulin raskaaksi 18 vuotiaana ja olen saanut lapsen valmituttuani parturi-kampaajaksi melkein 19 vuotiaana enkä koe itseäni mitenkään lapseksi! toinen pyytää tukea ja turvaa ja te painostatte että tee nyt ihmeessä abortti! menisitte nyt kaikki itseenne hetkeksi! 20 vuotias on jo aikuinen nainen!

Vierailija

hyvä pointti; kaikenlainen sössötys murhaamisesta joutaa romukoppaan.



Lapsen, jota ei kukaan halua kokee surkean elämän. Ja aiheuttaa surkeutta ympärilleen.



Voimia alkuperäiselle !

Vierailija

En voi tietää, onko isä oikeasti "jättänyt" lapsensa vai oliko teidän suhteessanne muuten vain hankala elää. Sinulla on negatiivinen ennakkokäsitys mihiä kohtaan yleisesti, joten olet melko jäävi antamaan mitään mielipidettä asiasta.







Lainaus:




että riidassa jos nainen toimii väärin niin sillä lailla voi viedä lapselta isän?? Jännä juttu kun naiset ei kuitenkaan lapsiaan hylkää vaikka miten olis heidän isän kanssa huonot välit/riitaa.. Eli tämä taas vahvistaa vain kuvaani miehistä.



Varmasti ovat huomattavasti tyytyväisempiä että tein päätöksen heidät synnyttää,huolehtia ja rakastaa kuin että olisin tehnyt abortin,"kun tahdon juosta baarissa".



Erittäin absurdi ajatus tuo että "varmasti ovat huomattavasti tyytyväisempiä".

Kertoo sinusta ja ajattelutavastasi yleisesti melko paljon. Pääasiassa tunnelähtöinen ajattelutapa vailla realismia on monelle miehelle vaikea asia puolisossa.



Vierailija

EI OLE KYSYMYS SIITÄ PYSTYYKÖ JOKU VANHEMMAKSI!!!

PAKKOHAN SE ON PYSTYÄ JOS SEN TIEN VALITSEE!!!

Elämä ei ole ikinä helppoa, ihminen selviää, kun on pakko. Ei meitä muutoin olisi maapallolla 7 miljardia. Sanopa joku toinen nisäkäs joka on yhtä laajalle levinnyt ja yhtä runsaslukuinen, ei edes rotta!

On kyse valinnoista. Kukaan ei ole valmis äidiksi, jos suurennuslasilla katsotaan. Toisilla on paremmat edellytykset kuin toisilla, mutta kukaan ei ole ns. valmis.



Lainaus:


Mielestäni abortti on yksi ihan hyvä vaihtoehto. Lapsen pitäminen tuossa iässä ja noista lähtökohdista voi tosiaan olla vaikeaa. Silti sekin riippuu täysin ihmisestä itsestään. Toiset voivat olla hyvinkin jo 20 vuotiaina valmiita äideiksi.



Vierailija

kiitos kaikille vastauksista vaik paljon kritiikkiä sainkin.....oon päättänyt pitää vauvan ja rakastaa yli kaiken häntä vai isää hänellä ei oo....jaksan kyl ..pakko :).......

Vierailija

Itse huomasin olevani raskaana 22v. Ensijärkytyksen mentyä se kyllä pelotti, mutta lapsen päätin pitää. Lapsen isä paljastui varatuksi, joten päätin olla kertomatta hänelle raskaudesta. Opiskelukaverit suhtautuivat raskauteeni mutkattomasti.

Valmistumista vauva myöhästytti puolella vuodella. Hyvin paljon apua sain isoveljeltäni ja kälyltäni.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat