Nolottaa tunnustaa, mutta kun lapsi on kipeänä

Vierailija

Joskus oon aatellu samaa. Omaa kuumetta aina sitten voivottelen, että "voi voi kun on hankala olla" ja "äiti ei nyt vaan jaksa".

Kommentit (7)

Vierailija

Vanhempani kanavoivat energiani taiteeseen, musiikkiin ja urheiluun. En puhu mistään kerran viikkoon vaan joka päivä..jotain mistä lapsikin todella pitää!



t:3

Vierailija

Onneksi eivät ole vielä koskaan olleet vatsa- tai oksennustaudissa nuo meidän lapset ja koputetaan puuta etteivät tulisi olemaankaan...

Vierailija

Tai no vanhimmalla ei ole koskaan kuume edes noussut, vaikka olis esim. korvat olleet kuinka tulehtuneet. Kaks kertaa jouduttiin putkittaankin. Oli usein noloa mennä lääkäriin, kun kersa juoksi pitkin poikin ja näytti ettei sairaudesta tietookaan. Ja lääkärillä aina se sama kysymys ensimmäisenä: "Kuinka kauan on ollut kuumetta?" Voihan vee... Tuumasin aina, että josko nyt vaan tsekkaisit ne korvat, kiitos.



Nuorempiin on iskenyt kunnon kuumeetkin, useasti. Mutta ei se mitenkään niiden vauhtia hiljennä. No, likalla saattaa posket punottaa kuumeesta, ei muuta.



Eli ap, melkein kateeksi käy :/

Vierailija

Jos olet oikeasti ollut tekemisissä (yli)vilkkaiden lasten kanssa, niin tietäisit, että ei siinä joku harrastus paljon auta. Siis jos nelivuotias käy kerran viikossa muskarissa tai uimakoulussa, niin .... simsalabim ... turhat energiat on purettu ja lapsin levollinen rauhallinen :-O.



Mutta aiheeseen.. Olen myös todennut, että esim. kuumepäivät todella vilkkaan taaperon kanssa sujuvat huomattavasti normaalia sähellystä rauhallisemmin.

Ei tarvitse olla koko ajan silmät selässä!



T: kolmen perusluonteeltaan todella vilkkaan ja uteliaan lapsen äiti, joka ei vie lapsiaan alle kouluikäisinä harrastamaan, vaan ulkoilee ja keksii muuta puuhaa

Vierailija

niin meillä kotona on ihanan rauhallista! Kyseessä 4-vuotias (yli-?)vilkas poika, joka normaalioloissa on kuin tornado tai ikiliikkuja, aina tekemässä 100 asiaa yhtä aikaa (joista väh. puolet on luvattomia), ei kunnolla keskity mihinkään, sotkee ja sählää, on ihan älyttömän nopea ja tottelemisenkin kanssa on vähän niin ja näin.



Nyt on pari päivää ollut kuumeessa ja kuin toinen persoona: makoilee rauhallisena sohvalla, juttelee mukavia ja filosofisia asioita, ei kiukuttele yhtään, tottelee ja on muutenkin aivan kultainen. Melkein tässä toivoo, että voi kun ois useammin kipeänä (kun ei pahemmin näytä olostaan kärsivän). ;)

Vierailija

Meillä samanlainen 3-vuotias poika.

Puhuu kuin papupata, on koko ajan liikkeessä ja yleensä tekemässä tuhmuuksia.

Onneksi poika hiljenee edes hetkeksi katsomaan Tomi Traktoria tai Wall E-elokuvaa. Ja kuunteleehän lapsi sentään iltasadut aika keskittyneesti. ( ei kai sitten adhd yms)

Sairaana ja vähän väsynenä poika on meilläkin aika hurmaava.



Tuntuu aika vaikealta sen poikamaisen energian kanavoiminen johonkin tekemiseen, paitsi jos pojan saa juoksenmaan ulkona jokun ison traktorin tai vastaavan kanssa.

Poika kaipaa päiväkotikaveritaan ja on kyllästynyt nyt pimeinä pakkasiltoina kotona oleskeluun.

Vierailija

teidän tarvis keksiä joku harrastus mihin hän voisi energiansa kanavoida..joku mihin tarvii keksittyä kunnolla,vaikka urheilu- tai musiikkiharraste..?? Kuluttaa energiaa ja sen jälkeen kun turhat energiapatoutumat poistuu ja jäljelle jää tuo rauhallinen,mukava poika! =)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat