Karmea kertomus Yhdysvalloista

Vierailija

Tälläinen kertomus löytyi hopearasiasta Oklahomalaisen kiviröykkiön edestä maahan kaivettuna:Sen oli kirjoittanut eräs Coronadon miehistä, kun hän oli ylittänyt Oklahoman etsiessään seitsemää kultakaupunkia (Seven Cities of Gold). Alfonso oli hänen nimensä."



"Hän ja kolme muuta olivat eksyneet Coronadon miesten pääjoukosta. Ollessaan omillaan, kierrettyään ilmeisesti kehää useita päiviä, sekä kulutettuaan ruokansa lähes loppuun he törmäsivät suureen luolaan. Koska he olivat nuoria ja seikkailunhaluisia, he sytyttivät pari kynttilää ja astuivat sisään. Käytävä oli hyvin tuulinen ja siellä oli monia sivukäytäviä, ja kun he vaelsivat yhä syvemmälle pimeyteen he tajusivat olevansa toivottomasti eksyksissä ja heidän kaksi kynttiläänsä olivat melkein lopussa. Pian he olisivat täydellisessä pimeydessä."



"Ei ollut mitään muuta tehtävissä kuin jatkaa kävelemistä, ja toivoa että he löytäisivät edes vettä juodakseen. Hetken päästä, joka vaikutti heistä ikuisuudelta, he alkoivat aistia että lattia alkoi viettää jyrkemmin alaspäin, ja ajoittain heillä oli aavemainen tunne että heitä tarkkailtiin, ja ajoittain he jopa aistivat oudon, ummehtuneen eläimellisen hajun. Pimeys alkoi hälvetä ja kaukana edessäpäin he alkoivat nähdä himmeää sinistä hohdetta. Kun he tulivat lähemmäksi he näkivät että tämä käytävä muuttui äkkiä oudoksi maisemaksi. Siellä kasvoi ruohoa ja etäisyydessä he kykenivät himmeästi näkemään jonkinlaisia rakennuksia. Tämä eläimen tunkkainen kasvoi voimakkaammaksi, joten he lähestyivät lähintä rakennusta. Se näytti jonkinlaista temppeliä sillä siellä oli karkeita, kivestä veistettyjä penkkejä sekä puhtaasta kullasta valmistettuja alttari-astioita. Äkkiä he kuulivat hälinää temppelin ulkopuolelta. Katsoessaan ulos he näkivät ryhmän pitkiä, omituisia, intiaanin näköisiä ihmisiä sekä myös outoja, vastenmielisen näköisiä eläimiä joista tuli tämä tunkkainen haju. Nämä oudot pedot olivat punavalkoisia, karvattomia ja kävelivät neljällä jalalla kuin koirat."

"Nämä 'intiaanit' olivat melko normaalin näköisiä paitsi että heillä oli melko soikea kallo joka ulottui pitkälle korvien yläpuolelle."



"Ryhmän puhemies astui sitten esiin ja sanoi puhtaalla Kastilian espanjalla: 'Tervetuloa pieneen siniseen Kenyonin maahan. Me sallimme teille mukavat talot asua sekä naisia meidän vaimoistamme, mutta te ette koskaan saa poistua sillä tämä on salainen paikka eikä ulkopuolisen maailman sallita tietää tästä...'"



"Näissä vanhoissa papereissa ollut selostus jatkuu seuraavalla oudolla selostuksella jonka eräs näistä kadotetuista sieluista antoi:



'Me sallimme teille mukavat talot asua sekä naisia meidän vaimoistamme. Minun vaimoni nimi on Teen. Hän oli mukava ja rakastettava kumppani, ja hetken aikaaolin tyytyväinen elämääni maan alla. Mutta asteittain minä aloin kaivata ulkopuolista maailmaa. Janosin nähdä auringon uudestaan, sekä tuntea sateen, sekä kävellä kuutamossa. Vietin useita monotonisia tunteja kertoessani Teenille ulkopuolisesta maailmasta kunnes hän oli yhtä innokas pakenemaan kuin minä. Erään kerran, kunnellessaan yhtä minun monista kertomuksistani hän sanoi: 'On eräs reitti joka vie pois tästä maasta, mutta se ei ole helppo. Meidän pitää lähteä silloin kun kaikki ovat kokoontuneet iltamessuun.' [Tai pikemminkin, tämä oli läheisin sana jolla tämä espanjalainen voisi ajatella kuvailevansa tätä tapahtumaa. Kyseessä oli lyhyt rituaali joka pidettiin jokaisen päivän päätteeksi.]

'Nopeasti me lastasimme niukat tavaramme yhden pedon selkään, odotimme kunnes aika näytti otolliselta ja aloimme vaeltaa kohti erästä syrjäistä käytävää Kenyonin laitamilla.'



'Meidän on täytynyt vaeltaa hyvin pitkään kunnes me lopulta päätimme levätä hiukan. Meidän on täytynyt olla väsyneempiä kuin mitä minä ajattelin, sillä me molemmat vaivuimme syvään uneen emmekä heränneet kuin vasta paljon myöhemmin. Kun me heräsimme, me huomasimme että eläimet olivat lähteneet. Me emme olleet muistaneet että nämä oudot eläimet kykenivät kommunikoimaan isäntiensä kanssa. Nukkuessamme tämä eläin jonka me olimme ottaneet mukaamme palasi takaisin Kenyonin valtakuntaan ja kertoi mitä me olimme tehneet.'



'Me kokosimme omaisuutemme nopesti ja lähdimme taas liikkeelle, mutta kaikki oli turhaa sillä pian meidät saatiin kiinni ja rangaistus rikoksestamme oli kuolema. Mutta tässä ei ollut kaikki mitä he suunnittelivat tekevänsä meille. Heillä oli keinot säilöä kuolleet ruumiimme, ja minä tulen kävelemään öisin ja onneton Teen tulee kävelemään päivisin, pitääkseen loitolla uteliaat ulkopuoliset jotka saattaisivat löytää tien käytävään joka vie Kenyonin maahan.'

Kommentit (3)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat