Eroaisitko tässä tilanteessa?

Vierailija

Jos mies ei väsymykseensä halua ottaa tukea ja lääkettä. Ja purkaa sen lapsiin. Vaikka ei olisikaan fyysisesti väsynyt, tekee sen silti.

On militaristinen, autoritäärinen, solvaa lapsia ja huutaa lapsille kauheita, ja vaatii mahdottomia pieniltä lapsilta. Ei ota syliin, ei lue, ei pese heidän hampaitaan vaan käskee vierestä, ikää siis lapsilla 3v ja 5v. Joskus leikkii lapsien kanssa mukavasti, mutta sitten hän ei jaksa, niin huutaa lapsille, ja ei osaa lopettaa leikkiä. Tai jos hän itse haluaa vetäytyä olemaan rauhassa, lopettaa leikin yks kaks, ja alkaa huutaa lapsille. Huutaa aina ekana että tuhma lapsi, solvaa, nimittelee, ja uhkaa että lapsen pitää muuttaa ajosisa pois kotoa, ja että hän ei täällä määrää, vaan aikuiset ja lapsen pitää totella --> lapsi ei varmasti tottele, ja on alkanut ite puhua, että hän muuttaa toiseen kotiin jossa asuu vaan lapsia ja äiti.



Kestäisitkö tällaista ukkoa, vai eroaisitko?

En haluaisi erotakaan, jos elämä saataisiin sujumaan ilmankin. Jso eroaisin, en todennäköisesti saisi yksinhuoltajuutta, enkä haluaisikaan ehkä, vaan pitäisi kyllä lapset itselläni lähivanhempana, isällä tapaamisoikeus, mutta en tässä tilanteessa pysty luottamaan häneen sen vertaa, että uskaltaisin jättää lapset hänen hoiviin yksin. Lyhyen aikaa hän jaksaa joskus, mutta sitten ei pärjää kuitenkaan jos pitäisi koko aika huolehtia, yön yli tai kaikki alusta lähtien ruoat ja muut.



Olen kuin äiti kolmannellekin lapselle muutenkin joka asiassa. Mies hoitaa kyl laskut, ja lampunvaihdot mutta lapset ja kotityöt jäävät harteilleni.

Olis kai se helpompaa olla yksin lapsien kanssa, kun ei tarvis riidellä tai vahtia miestä koko aika, et osaa olla lapsien kanssa. Mies haaveilee muutenkin keskusta-asumisesta ja ulkomaille töihin menosta, minä ja lapset ollaan vain se jarru hänen elämässään, ja hän todella on masentunut. Mies ei viitsi edes yrittää. Mutta niin yksinäistä kai se olisi.



En jaksaisi, nyt olisi kaikki hyvin muuten ainakin ulkoisesti. Mut mies ei jaksa lähteä edes pulkkamäkeen lapsien kanssa tai mitään matkoja ei millään jaksais lasten kanssa. Ja ilman lapsia on koitettu myös mennä, mutta ei se auta arkea, ja miehestä on vielä vaikeampaa tulla kotiin ja kohdata lapset sen jälkeen aina.

Kommentit (13)

Vierailija

Mielestäni sinun velvollisuutesi on huolehtia LASTESI hyvästä kasvusta ja turvasta. Tuollainen mies ei luo turvallista ja kehittävää ympäristöä lapsillesi. Sallitko tuollaisen ihan oikesti jatkua???



Tukkapölly on laissa kielletty! Kuinka annat miehen pahoinpidellä lapsiasi?



Itse pakkaisin kamani ja lähtisin.

Vierailija

Osaa näytellä.

On kyllä lempeä minulle ainakin, ja kaikin puolin hyvä aviomiehenä. Hyväsydäminen, ei juo (ainakaan liikaa, eikä ravaa baareissa liiaksi) ei tupakoi,

on hyväpalkkaisissa töissä, ja kunnianhimoinen, mutta myös on kotona.

On huumorintajuinen, ja hauska. Ei väkivaltainen, jos ei tukkapöllyjä ja tavaroiden heittelyitä lasketa. Auttaa kotitöissä (joo, siis nimenomaan auttaa, se on yks hierrinkivi myös) ja on tosi ihana ystävä.



Mutta sitten ne lapset... hänen sanoin: oli hirvittävä virhe tehdä lapset tähän parisuhteeseen pilaamaan. Kyllä hän sitä yrittää työstää mielessään toisin päin. Eikä hän itse halua erota.

Vierailija

Voi suuttua paljon ja kostaa rajusti.



Mitä jos ette ottaisi eroa, vaan alkaisit kannustaa miestä sinne ulkomaankomennukselle. Kehoita käymään kyselemään työkkäristä, mistä avoimia paikkoja voisi löytyä, autat tekemään hakupapereita. Sovitte, että mies muuttaa ensin yksin etsiskelemään asuntoa ja niin edelleen. Kun hän on muutanut alat tekemään viivytystyötä. Ajan kuluttua tottuu siihen, että asutte erossa ja voitte yhdessä käydä koko perhe miehellä kylässä (menet siis vaimona mukaan) ja hän taas tulla kotiin. Jaksaa lapsia varmaan paremmin, jos ei näe heitä joka päivä. Kun lapset kasvavat, he paremmin oppivat pitämään puolensa, eivätkä tarvi enää vanhempia leikkikavereiksi ja muustakaan perushoidosta eivät sitten enää ole riippuvaisia jne. Tämä voisi olla teille hyvä ratkaisu.



Toinen on sitten ihan kissan nostaminen pöydälle ja perheterapeutille hakeutuminen. Hae ihmeessä ulkopuolisen apua. Tarkoituksena toki muuttaa tilanne paremmaksi. Mieskin voi olla vähän hukassa tunteidensa kanssa, mutta tunnetusti miehet eivät niistä puhu. Tästä voisi olla teille apua. Oikeastaan sitten jos otatte eron terapeutin käynneistä huolimatta, niin sitten tuosta perheterapeutista on apua arvioimaan miehesi luonnetta, jos et halua hänelle kuin valvottuja tapaamisia lasten kanssa.



Kannattaa olla tämän kanssa suunnitelmallinen ja edetä pienin askelin. Jos mies katkeroituu erosta, niin raivo voi olla hänelle täysin hallitsematonta. Ero ja jätetyksi tuleminen aiheuttaa lisää voimakkaita tunteita, yleensä niitä negatiivisia.

Vierailija

Kummilapsensa kanssa osaa kyllä näytellä, mut ei oo koskaan tuntia paria pidempää aikaa hoitanutkaan, ja silloinkin vastuu ruoista ja vaatetuksista ja sen semmoisista, sylityksistä, jäi minulle. En tajunnut sitä vielä ennen omia lapsiani.

Ajattelin, että omat lapset kasvattaa häntäkin. Että mies kyllä osaa toimia toisin kuin lapsuudenkodissaan jossa annettiin piiskaa ja nimiteltiin rumasti. Piiskaaminen onkin jäänyt mutta nimittely ei. (Ja ajattelin kyllä vielä hätävarana, että sama se, kenen kans ne lapset tekee, kun aina voi erota, mut ei se ole niin helppoa.)

Vierailija

ei taida nyt olla kaikki ihan kunnossa, vai onko aina ollut tällainen? Siinä tapauksessa ihmettelen jo sinua ap.... miten tällaisen miehen kanssa edes alkanut perhettä perustamaan?



Jos ei huoli apua ulkopuolisilta, lähde niin nopeasti kuin voit.

Vierailija

sun VELVOLLISUUTESI on saada ainakin lapset pois tuollaisen tyrannin kourista !! ja heti....kuinka paljon vahinkoa on jo tapahtunut ja tarkoitan nimenomaa tuota vallankäyttöä ja lapsen solvaamista ja alistamista, apua, herran jestas....mua aivan itkettää sun lasten puolesta, nyt kun vielä imetyshormonihöyryissä olen !!

Vierailija

Minä erosin. Mies suuttui tosi paljon ja etenkin sitten, kun rupesin ekaa kertaa seurustelemaan. Se oli kauheaa aikaa...



Joka tapauksessa nyt kolme vuotta tapahtuneen jälkeen täytyy sanoa, että näin on paljon parempi. Lapset tapaavat isäänsä korkeintaan pari päivää kerrallaan. Sen se jaksaa olla huutamatta ja sen turvin voi esittää muille "täydellistä isää", jonka ilkeä ex ei anna sen olla lapsilla enempää, vaikka mies haluaisi!! No, kesällä lapset olivat isällään viikon ja kerran samaan aikaan leikkipuiston ohi juoksiessani kuulin, miten se huusi ja karjui lapsille, kun ei tiennyt kenenkään kuulevan...



Aluksi tuntui tosi rankalta olla yksin kahden päiväkoti-ikäisen kanssa. Nyt toinen on jo eppuluokkalainen, eikä ole yhtään rankkaa. Oikeastaan pelkästään kivaa. Lastenhoitoapua olen ostanut MLL:lta ja joskus joku kaverikin on auttanut, mutta en ole halunnut olla kavereille taakaksi... Naapurin yh-äidin kanssa ollaan myös vuoroteltu lastenhoidossa, että toinen pääsee välillä lenkille, elokuviin tms.



Jos saisin ajan takaisin, niin vaatisin johonkin syyhyn perustuen yksinhuoltajuutta. Yhteishuoltajuudella pystyy nimittäin tekemään yllättävän paljon kiusaa toiselle, jos haluaa... En siis ole mm. voinut muuttaa lasten isän estelyn vuoksi. Passinkin hankkimista hän yritti hankaloittaa.



Jos itse pystytkin kestämään nykyistä tilannetta, niin se on väärin LAPSILLE. Menkään vaikka asumuseroon ensin.

Vierailija

Hänellä on ilmeisesti omia lapsuuden traumoja painolastina eikä osaa olla muunlainen vanhempi. Olisiko miehesi halukas työstämään omaa lapsuuttaan psykologin tms. kanssa? Selvää on, ettei tuollainen voi jatkua. Oletteko keskustelleet mitä lapsen itsetunnolle tekee nimittely ja muu solvaaminen? Tuskin mies itsekään pitää lapsuuttaan ruusuisena; haluaako hän todella olla samanlainen vanhempi omille lapsilleen kuin hänen vanhempansa ovat olleet hänelle? Iske aluun miehellesi käteen vaikkapa joku lasten kasvua ja kehitystä käsittelevä kirja. Esim. Jari Sinkkosen kirjat ovat hyviä.



Pakko vielä lisätä, että se millainen lapsuus itsellä on ollut, puskee lähes väkisin esiin omien lasten kanssa, mutta jatkumon voi katkaista jos pystyy analysoimaan omaa käytötään ja sen syitä. Esim. itse olen kasvanut todella tunneköyhässä ilmapiirissä ja siksi etenkin negatiivisten tunteiden näyttäminen on minulle vaikeaa. Siksi olen tieten tahtoen panostanut siihen, että meillä ei ole kiellettyä kiukuta, vaikkakin sille asetetaan rajat. Mieheni taasen on saanut lapsena piiskaa yms, mutta hän ei ikinä tahdo samaa lapsilleen.

Vierailija

mietin, että oletteko te sitten jollain lailla vaatineet lasten tekoa? Siis halusiko mies niitä ollenkaan, vai painostitteko? Jotkut miehethän ajattelee, että ne lapset on pakko tehdä, kun kaikki muutkin tekee, tai että kun vaimo nyt niin kovasti haluaa niin tehdään sitten. Jos mies on itsekin alunperin halunnut niitä lapsia, niin ei varmaan käyttäydy noin tyhmästi.

Vierailija

Itselläni aikalailla samanlainen tilanne, tosin lapset eivät joudu kuuntelemaan solvausta, mutta muuten kyllä. Mies sanoi miulle 2.lapsen jälkeen, ettei oikeasti edes halunnu lapsia, mutta kun minä VAADIN ja pakotin... Olen itse ajatellu erota, etsin asuntoa,mutta se ei ole niin helppoa! Jos haluat, laita postia: nunnu76@hotmail.com. Lapsemme ovat 4 ja 6.

Tsemppiä ja voimia! Tilanne ei ole helppo!

Vierailija

Tuo selventää vähän ajatuksia, mitä tässä pitäisi tehdä.

Mies kyllä on ehdottanutkin että vuokrattais, tai ostettaisi yksiö/kaksio keskustasta

jossa hän voisi punkkailla, kun väsyttää. Ehkä täytyy kannustaa tähän.

Ja työntää sinne ulkomaankomennukselle.



En vaan jaksaisi. Mihin laitan lapset, jos väsyn itse? Nyt voin vielä joskus laittaa lapset isänsä kanssa, vaikka se ei olekaan hyväksi aina lapsille. Ja voin lähteä yksin lenkille. Itsekkyys kostautuu? :( Yleensä lapset ovat kauniisti sen aikaa kun olen poissa, ja mies saa rauhassa olla itsekseen. Joskus mies jaksaa jopa sen puoli tuntia leikkiä legoilla lasten kanssa, mut sitäkään leikkiä en jaksa yleensä seurata, kun aina se yrittää opettaa liian vaikeita asioita, ja puhuu lapsille niin rumasti, ja vitsailee lasten kustannuksella. :( Okei, lapsenhoitajia on varmasti saatavilla maksullisiakin.



Ehkä parin vuoden keikka ulkomailla voisi tuoda avun, ja lapset ehtii kasvaa vähän.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat