Pelkäättekö kuolemaa?

Vierailija

Mä mietin välillä, että olisi tosi ahdistavaa kuolla. Tuskin itse kuoleman hetki, vaan se tietoisuus siitä, että pian kuolee. Varsinkin tukehtumalla kuoleminen tuntuu ahdistavalta.



Jos sairastuisin vakavasti niin, että kuoleman uhka olisi todellinen, en tiedä, kuinka voisin hyväksyä sen. Tuntuu, että mulla on vielä kamalasti tekemistä. Lisäksi mua hiukan pelottaisi kuolla.



Mitä te ajattelette (omasta) kuolemastanne? Pelottaako, ahdistaako ajatus?

Kommentit (10)

Vierailija

mutta ajatus siitä etten näkisi lapsiani enää ja he joutuisivat elämään ilman äitiään ahdistaa. Tällaisia mietin kun oli jokin aika sitten epäilys vakavammasta sairaudesta joka onneksi osoittautui ihan muuksi.

Vierailija

että lapset tulevat pärjäämään ja kasvamaan ilman äitiäkin ja saavat hyvän elämän, niin sitten voisin ehkä vapautua tuosta pelosta. Mutta mulla tuon oman kuolemanpelon lisäksi on pelko, että jos mä itse kuolen ja jos mieskin kuolee, niin sitten lapset jäävät ihan orvoiksi tänne, tuuliajolle. Kuka heistä sitten pitää huolen?

Vierailija

pelotti kyllä, mutta nyt alan olla sinut asian kanssa. lähinnä juuri sitä mäkin pelkään, miten lapset joutuu elämään ilman äitiä ja lapsenlapset ilman mummoa.



suurempi tuska on ollut läheisilläni, luulen niin.

Vierailija

Lainaus:

Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka vain tutisevat kämppänsä nurkassa paskat housussa koko elämänsä, kun pelkäävät niin että kuolema tulee ja korjaa. Itse olen kuoleman kanssa tekemisissä lähes päivittäin työssäni, ja voin sanoa ettei siinä mitään pelättävää ole. Elämätön elämä ahdistaa, ei hyvän elämän päättyminen.




Lähinnä silloin tällöin tulee mieleen, että mitäs sitten... ja entäs jos...



En koe, että elämäni jäisi elämättä kuolemanpelon takia.



ap

Vierailija

Se itsessään tuntuu kovin rauhaisalta ajatukselta.



Surettaisi vain kovasti etten saisi nähdä lasteni kasvavan aikuisiksi, enkä näkisi rakkaitani enää.

Vierailija

Ahdistun, jos pelkään läheisteni kuolemaa. Tai jos alan ajatella just noin kuin täällä on jo puhuttukin, että lapset jäisivät ilman äitiä...se on kamalan kiduttava ajatus =(. Tai jos jäisin "yksin" miehen kuoltua jne. Lieneekö sitten pelkoa omia tunnekuohuja kohtaan?

Vierailija

Ihan hulluna joka päivä.

Pelkään mahdollista tuskaa ja kipua, kärsimystä ennen kuolemaa. Pelkään sitä, että lapset joutuisivat kasvamaan ilman äitiään.

Pelkään, koska en halua elämäni loppuvan vielä.

Pelkään, koska en tiedä mikä kuoleman jälkeen odottaa.

Vierailija

Tiedän kymmeniä ihmisiä, jotka vain tutisevat kämppänsä nurkassa paskat housussa koko elämänsä, kun pelkäävät niin että kuolema tulee ja korjaa. Itse olen kuoleman kanssa tekemisissä lähes päivittäin työssäni, ja voin sanoa ettei siinä mitään pelättävää ole. Elämätön elämä ahdistaa, ei hyvän elämän päättyminen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat