Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Milaista on olla puolisona miehelle, joka keikkailee työkseen, ja on suosittu ja pidetty naisten keskuudessa? Pääseekö siitä mustasukkaisuuden tunteesta koskaan pois, ja pelosta, mit tapahtuu hotelleissa ym.?



T: Mietintöjä tekevä...

Sivut

Kommentit (22)

Jätkämeininkiä. Mä nostan hattua heille muusikonvaimoille jotka ovat valinneet perheen koossapysymisen, vaikka se edellyttääkin heiltä luottamusta mieheen, joka ei tule koskaan olemaan 100% luottamuksen arvoinen. Ei varmaankaan IHAN KAIKKI bändäreiden kimpussa heilu, mutta aika harva munkin kokemuksen mukaan jättää tilaisuuksia käyttämättä. Toisaalta- on siinä vaimon osassa jotain semmoisia puolia, mitä ei sitten insinööri-äijien kanssa vastaan tule. Ehkäpä "valhe" on siis osittain tietoinen valinta- täydellisyyttä ei ole. Mä en usko siihen että pettäminen kovin helposti loppuu- kuka vaan esiintyvä artisti tietää sen hormonimylläkän mikä keikan jälkeen on- ja silloin on koti liian kaukana- ei ehdi mieleen siinä hötäkässä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miesmuusikot jyystää keikoilla, mutta entäs jos joku PMMP, Irina tai Laura Voutilainen iskis ukkoja keikan jälkeen ja raahais hotellihuoneeseen? Ihan kamalaahan se ois!

...ja epäluotettavampaa tyyppiä saa hakea. Kävi nykäsemässä muita naisia parin vuoden aikana useammankin kerran, mitkä myöhemmin tunnusti.



Koko ajan koko tiimi (bändi, roudarit, kuski yms.) piti kiinni kaikista yhteisistä valheista ja salailusta. Myöhemmin paljastui ties mitä niistä muistakin kunnollisista perheenisistä. Kyse oli kuitenkin tosiaan vain keikkapanoista. Pantiin ja se siitä sitten. Mua se mies kuitenkin rakasti.



Mä en ollut mustasukkainen, vaikka syytä olisi. Lähdin sitten vain nostelemaan, kun asiat selvisivät. Toisaalta oltiin silloin alle kolmekymppisiä. Tunnen vieläkin paljon muusikoita, ja uskoisin, että osa noista 30 + soittajista on ihan uskollisiakin. Mutta eivät todellakaan kaikki.

Ottaa se ukko keikan jälkeen vastaan kun se on nainut ties ketä! Lauri Tähkäkin on sanonut, ettei niille naisille voi ei sanoa..tulee vaan lähdettyä mukaan, kuntarjoutujia on niin paljon! Kaikki eturivin miesartistit ovat naiskennelleet keikan jälkeen naisten kanssa ja eräs nykyään harras, monen lapsen isä, 90-luvun alussa hitin tehnyt mies (josta viimeksi olisin uskonut), on pannut naisia keikoilla. Ja kaikki mitättömätkin artistit, joilla vain jotain bändäreitä on, panevat minkä kerkeävät! Säälin teitä vaimoja todella!



Ja tämän kaiken näkee omin silmin paikallisessa tanssiravintolassa kun illan viimeinen biisi on laulettu! Eräskin keskitason mieslaulaja, joka pitkäaikaisen 2. naisensa kanssa muutti yhteen ja teki kaksi lasta, harrasti näitä seikkailuja ja nyt äskettäin vaimo heitti pihalle! Seiskassahan nämä jutut oli myös...

ajatella panevansa jotain suomalaista säälittävää ö-luokan julkkua. Ulkomaisten bändien perässä pyörivät bändärit vielä jotenkin ymmärrän ;)

En minäkään usko, että duunariukkoni on ikuisesti uskollinen, mutta tuo muusikkojen touhu, huhhuh!



Miten te vaimot jaksatte sitä pettämistä?

omista kokemuksista voisin kertoa teille yhtä sun toista. Likaistahan tuo touhu jatkoilla ja takahuoneissa on, ei varmaan ole yllätys. Noissa juhlissa naisia riittää jokaiselle aina ja vaikka kuinka monta. Toinen toistaan kauniimpia. Ja ne tekevät kaikkensa. Surullista vaimoja kohtaan, tiedän, mutta kuka väittikään että elämä olisi reilua?

Toinen pettää vaikka apteekkireissulla, jos on pettääkseen. Ja mies soitti jo silloin, kun alettiin seurustelemaan, eli oon tienny alusta lähtien mihin "paskaan" käteni iskin:)



Mun tietoon ei ole tullut pettämistä, enkä odotakaan, että kaikista keikkareissuilla tapahtuneista kotiin raportoidaankaan. Kuten en minäkään raportoi kaikesta miehelle. Tiedän, että lapsi ja minä ollaan miehen elämän tärkeimpiä ihmisiä, se riittää mulle.

Siis juttuja takahuoneiden tapahtumista, saunomisista ja illanvietoista. Koska juttuja ei näy, niin siitä voi päätellä, että lojaalius ja salailu on kunnia-asia. Vuosia sitten olin itsekin bändäri ja kuvio oli selvä jo keikkapaikalle tullessa. Voi jos voisi kirjoittaa kirjan ja paljastaa kaiken.. Mutta ei, mieluummin muistelen itsekseni ja bändärikavereideni kanssa noita ihania, kiihkeitä vuosia..

tunnen paljon muusikoita, heidän vaimojaan ja itsekin olen sellainen - mun mies kertoo juttuja tosiaan paljonkin, mitä takahuoneissa tapahtuu ja olen itsekin ollut mukana (ja joo, mies pörräsi myös aikansa, kunnes ymmärsi, mikä on tärkeätä elämässä)



ei läheskään kaikki pane siellä, mutta on myös niitä, jotka panee koko ajan ja ihan kaikkea. suuri osa on ihan ok =)



t. onnellinen muusikon vaimo, joka muuten ei myöskään näitä tarinoita koskaan kenellekään kerro, eikä edes haluaisi

siksipä meillä on tämä sopimus, jos bändärit alkaa kiinnostaa liikaa, niin sitten saa olla ilman perhettä - raakaa, mutta ainut mikä toimi

mutta noin yleisesti ottaen mustasukkaisuudessa on kolme vaihtoehtoa



1) se on suhteen alkuvaiheen, entisten kokemusten tai jonkun oman ikäkriisin tms. tuomaa epävarmuutta, joka menee ohi kun ollaan luottamuksen arvoisia puolin ja toisin.

2) mies on antanut aihetta mustasukkaisuudelle. Tämä ei aina mene kokonaan ohi vaan kaivertaa jossain taka-alalla pitkään, kenties syystäkin.

3) mies ei ole antanut aihetta mustasukkaisuudelle, mutta jostain kumman syystä silti kaikki muut naiset koetaan uhkana. Tämänkään ohimenemisestä ei ole takeita, koska aina on mahdollista, että vaikkei se tähän mennessä olisikaan pettänyt niin ehkä kuitenkin huomenna...Se syntyy niin syvällä itsessä se tunne, ettei rationaaliset perustelut tepsi.



Kaikissa kolmessa tapauksessa voi olla hyötyä keskusteluavusta.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat