Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kummilasten lahjoista, mita tekisitte??? Jos toinen muistaa ja toinen ei??

Vierailija

Tilanne on se etta olen kummina ystavani lapselle, tama tytto on nyt 12-vuotias. Joka joulu ja syntymapaivana olen lasta muistanut, mutta en ole voinut olla paljoa lasna koska asumme niin kaukana toisistamme, mutta sen perhe tiesi jo kun pyysivat minua kummiksi, asuin jo silloin kaukana. Aina kuitenkin heidan paikkakunnallamme vieraillessamme kayn lasta ja perhetta tapaamassa.



Meille syntyi kolmas lapsi (joka on nyt jo 5-vuotias) ja ystavani sanoi etta nyt kylla pyydat minut kummiksi koska et pyytanyt kahdelle ensimmaiselle lapsellesi minua. Noh, pyysin sitten hanet ja talla meidan lapsella on yhteensa vain kaksi kummia.



Tama ystavani ei muista lastamme millaan tavoin! Ei soita, ei laheta korttia, ei kysy lapsesta mitaan. Joskus kun olen haneen yhteydessa niin ei kysele lapsesta mitaan. Emme tarvitse mitaan lahjoja. Eika niita onnittelukorttejakaan, mutta olisi kivaa etta henkilosta saisi edes sellaisen tunteen etta valittaisi lapsesta!! Kun itse valttamatta halusi kummiksi!!



Nyt on taas lahestymassa hanen tyttarensa synttarit ja kavin juuri ostamassa lahjan lapselle ja varmistan etta ehtii postiin niin etta on tytolla varmasti synttarina perilla. Kuitenkin kaivelee ja arsyttaa taustalla ystavani kaytos omaa lastani kohtaan. Miksi ei voi muistaa myos hanta? Eiko hanesta tunnu pahalta kun tietaa ettei muista minun lastani?

Kommentit (10)

Vierailija

Juuri veljelleni kerroin tasta, han on lapseni toinen kummi. Ja sanoin etta tiedathan etta sinulta ei odoteta mitaan lahjoja, eika mitaan materiaa vaan minusta kaikkein tarkeinta olisi etta vaikka tulet kaymaan, leikit pojan kanssa, soitat kummipojallesi synttarina ja mulloinkin silloin talloin ja kyselet kuulumia. Haluan vain etta lapsi tietaa etta hanella on muutama muukin turvallinen aikuinen joka valitaa hanesta!



ap

Vierailija

valittaa ja kuka ei. Mutta antaa olla, eipa tama meidan maailmaa kaada. Harmittaa kyllakin. On lapsella onneksi ihanat isovanhemmat, sedat ym. ja me vanhemmat.



ap

Vierailija

Lainaus:

Juuri veljelleni kerroin tasta, han on lapseni toinen kummi. Ja sanoin etta tiedathan etta sinulta ei odoteta mitaan lahjoja, eika mitaan materiaa vaan minusta kaikkein tarkeinta olisi etta vaikka tulet kaymaan, leikit pojan kanssa, soitat kummipojallesi synttarina ja mulloinkin silloin talloin ja kyselet kuulumia. Haluan vain etta lapsi tietaa etta hanella on muutama muukin turvallinen aikuinen joka valitaa hanesta!



ap

Vierailija

Siis äidinkö pitäisi lapselle kertoa tämän kummista, ja vielä kertoa, että kummi välittää?? Kun ei kerran välitä, valehdellako lapselle pitäisi?

Vierailija

Heilla ollessaan lapsi menee leikkimaan heidan lastensa kanssa, ja ei haneen sen erityisempaa huomiota kiinniteta. Mina juttelen oman kummityttoni kanssa, ja kyselen kuulumisia yms.



Kylla tietenkin aion jatkaa kummilapseni muistamista, olen tehnyt niin tahankin asti, ja aivan totta en halua etta lapsi tasta joutuisi missaan nimessa karsimaan!



Oma lapseni kiittaisi kummia muistamisesta, jos sellaista muistamista tai yhteydenpitoa olisi mista kiittaa. Minusta se on enemman kylla aikuisen ai velvollisuus ottaa yhetytta 5-vuotiaaseen poikaan kuin taman lapsen aikuiseen kummiinsa. Vai onko kummivelvollisuus vaihtunut?



ap

Vierailija

Tuttavapariskunta pyysi meitä hieman yllättäen esikoisensa kummeiksi ja kun itsellemme syntyi esikoinen, en ollut edes ajatellut heitä tämän kummeiksi. Tästä kumminkin syntyi hirveä "kriisi" ja kun toinen lapsemme syntyi ja tämä pariskunnan naispuolinen hlö tarjoutui; "olemmehan nyt tämän toisen lapsen kummeja ja olenhan minä sylikummi"-tyylillä, niin minusta ei ollut sanomaan ei. Yritin pelastaa tilanteen oman kummilapsenkin takia, mutta sepä ei auttanutkaan, vaan yhteydenpito on ollut kastejuhlan jälkeen aivan yksipuolista.



Minä olen muistanut kummilastamme jouluna ja synttäreinä ja pyytänyt, josko hän voisi tulla meill käymään tms. Olimme ihan läheisiä, kunnes tämä yhteydenotto siltä puolelta loppui... Ei siis tule kutsuja synttäreillekään, joten lähetän lahjat postissa. Meidän lastamme nämä kummit eivät muista ollenkaan.



Jos olemme esim. kaupassa törmänneet, niin tilanne on kovin väkinäinen ja he eivät osoita kummilastaan kohtaan mitään huomiota, vaikka minä kovasti kyselen heidän lapsensa kuulumisia ym. Kaksi asiaa tässä harmittaa... on mahdotonta pitää yhteyttä omaan kummilapseen ja se, että suostuin heidän vaatimukseen, että saavat olla oman lapseni kummeja... nyt lapsellani ei käytännössä kummeja ole.



Jotenkin tuntuu uskomattomalle, että ihmiset väkisin haluavat "ystävyyden" nimissä kummeiksi ja sitten tällä lapsella ei ole mitään merkitystä. Itseäni toki voin syyttää siitä, että heidät kummeiksi "hyväksyin"

Uusimmat

Suosituimmat