Voiko tälläistä ihmistä olla?

Vierailija

Ei ole erityisen kiinnostunut mistään, ei suhtaudu intohimolla mihinkään, ei harrasta mitään kun ei tiedä mistä voisi kiinnostua, ei ole erityisempiä mielipiteitä asioista, pääosin aivan sama. On "tyhmä", maailman surkein laskukyky, loogisen ajattelun kyky puuttuu melkein täysin, ei omaa ideoita eikä ole aloitekykyinen, lisäksi hutiloi eikä ajattele asioita loppuun saakka ennen kuin toimii. On usein pahantuulinen ja väsynyt kaikkeen ja ajattelee turhan negatiivisesti. Pitää itseään täysin surkimuksena ja epäonnistuneena ihmisenä ja huijaa vaan kaikkia ulkokuorellaan. Ei omaa mitään erityislahjakkuutta tai lahjakkuutta yleensäkään.



Ainoa, ehkä jossain tapauksessa hyväksi puoleksi voidaan laskea tunnollisuus ja kiltteys.



Tälläinen minä olen:(. Enkä TODELLAKAAN haluaisi olla, koska voin huonosti. Uusi vuosi alkoi ja päätin, että elämä ei voi jatkua näin räpiköiden. Mutta miten voisin aloittaa itseni muuttamisen? Vai onko itseään mahdollista muuttaa? Auttakaa!

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Olen kyllä pärjännyt elämässä ihan hyvin ilman suurempia vastoinkäymisiä. On ollut aina työpaikka, on oma talo ja autot ja muut ulkoiset puitteet kunnossa. Mutta kuten kaikki tiedämme, ne eivät tuo onnea elämään vaan se, mitä meillä on pään sisällä. Voi miksi hyvää itsetuntoa ja onnea voi saada pillereillä.



ap

Vierailija

Eli hyvin samaan tyyliin voisin itsestäni ajatella. Olen tosin ihan hakemalla yrittänyt hankkia kiinnostuksen kohteita ja "keksiä" mielipiteitä. (Yleensä vaan keskusteluissa minua ei noteerata ja töissä on ihmisiä, jotka katselevat ohitseni järjestelmällisesti eivätkä ole huomaavinaan.) Huonona päivänä vaan tuntuu ihan samalta kuin sinun tekstissäsi. Huono itsetunto yhdistettynä masennustaipumukseen on tälläistä minulla.



Työ on myös välillä vaativaa ja muistikapasiteettini ei meinaa enää riittää kymmenien eri työtehtävien hoitamiseen...

Vierailija

Kotona on ihan hyvä olla ilman paineita. Tosin joskus lapset käyvät toki hermoille, mutta viihdyn kuitenkin. Kotiäitinä alkoi loppuvaiheessa ahdistaa kun elämässä oli vain koti, mutta nyt on alkanut ahdistaa työt ja se millainen siellä olen.

Vierailija

olen melkein samanlainen, paitsi että olen ihan ok, jollain mittapuulla hyväkin, matikassa. :)



Mulla on diagnosoitu masennus iät ja ajat sitten, mutta en totta puhuen enää edes usko että olisin masentunut. Mä vaan olen tällainen "haahuilija".



Mietin vaan, että näinkö se loppuelämä vaan jotenkin eletään elämättä...



Oletko miettinyt, että ehkä et oikeasti haluakaan olla sellainen, minkälaiseksi meinaat muuttua? Itse olen aina tiennyt olevani erilainen kuin muut ja yrittänyt kuulua joukkoon. Ehkä se muuttumisen vaikeus johtuu siitä, että yritämme muuttua ihan vääränlaiseksi, joksikin mitä olemme vielä vähemmän kuin minkälaisia nyt olemme?

Vierailija

Ja todellakin haluan pois tästä vätysmäisestä olotilasta. Mietin, olenko ollut aina tälläinen mielipiteetön ja mistään innostumaton ääliö. En muista, mutta en viihdy tälläisenä kuin olen, joten haluan muutoksen. Miten, sitä en vielä tiedä.

Vierailija

Musta tuntuu, että olen ihan samanlainen. Mulla on kyllä diagnosoitu masennus jo viisi vuotta sitten, mutta en ole kyllä hirveästi muuttunut. Että joko lääkkeet ja terapia ja oman elämän ja ajattelutavan muuttaminen ei tehoa tai sitten olen vain tällainen möllö. Ärsyttää.

Vierailija

Tosin jotten johda harhaan niin on mulla myös persoonallisuushäiriö, mikä ilmeisesti selittää sen, että en muutu. Siis masennuksestahan voi parantua, ja persoonallisuushäiriöstäkin kai, mutta se on vaikeampaa. Eli varmaan sua voisi lääkäri auttaakin.

Vierailija

voi tietysti oll amasennustakin, mutta tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.



Itsevarmuutta saa, kun aloittaa jonkin oman asian tekemisen ja kehittyy siinä.



Ottaa vastuuta jostain asiasta, jota ei ole ennen tehnyt ja päättää, että tekee sen asian alusta loppuun.



Tuskin olet tyhmäkään, mutta et ole koskaan tehnyt, tai sanotaanko, että vanhempasi eivät ole koskaan kannustanut/pakottanut sinua ottamaan härkää sarvista ja näin et ole koskaan saanut mahdollisuutta todistaa itsellesi että osaat.



Sinun kaltaisia ihmisiä ei oikeasti kaivata nyky Suomessa. Olet kyvykäs tekemään ns. suorittavaa työtä, mutta se aivoton tekeminen on kovaa vahtia siirtymässä Kiinaan.



Nyky maailmassa tai siis Suomessa pärjää aivan toisilla avuilla kuin 1800 luvulla. Olisit ollut kaikkien arvostama ahkera kotiäiti vielä 100 vuotta sitten, mutta nykyään edellytetään toisenlaisia taitoja.



Toki edelleen on paikka kotiäideille, eli suosittelen kotiäidin uraa, mutta anna miehesi vastata vastuullisista asioista ja keskity itse siivoamiseen, ruoan laittoon ym vaipanvaihtoon.



Todista itsellesi kyvykkyytesi, (sillä tyhmä et kuitenkaan ole) ja ota vastuu jostain pienestä yksittäisestä asiasta ja hoida se kunnolla, ilmnan isompia paineita.



Järjestä vaikka lasten kutsut, osallistu huvitoimikuntaan, opettele töissä uusi asia jne. Tätä kautta vahvistat itsetuntoasi, huomaamalla että osaat sen mitä muutkin. Muut ovat pääsääntöisesti yhtä tyhmiä, kaikki opitaan usein kantapään kautta, äläkä ihmettele jos epäonnistut, sitä sanotaan (kantapään kautta) oppimiseksi ja on normaalia. Niin tekee suurin osa ihmisistä.

Vierailija

Jos oikein kovasti ajattelee muutosta parempaan, niin voisikohan se onnistua? Töissäkin ahdistaa kun on aina se tuppisuu ja työt välillä niin haastavia, että ei vaan meinaa onnistua.



Ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat