Tuli mieleen tuosta Lasten suusta -ketjusta: Anoppien tölväisyt

Vierailija

Minä aloitan:



- On sun p*rseesi vähän levinnyt (esikoista odottaessani)

Kommentit (12)

Vierailija

- Kun kuuli äitini masennuksesta, sanoi ymmärtävänsä, minkä vuoksi en osaa laittaa ruokaa.

- Sairastuin synnyksen jälkeiseen masennukseen. "Mitä sanotaan sukulaisille", "Onhan niitä huonoja päiviä jokaisella".

- Raskausaikana sanoi suoraan naimisiinmenosta: "Kyselevät kylillä, onko häävaatteet ostettu".

- Lapsemme ei ole innostunut lukemisesta: "Ei ole ihme, kun hänellä on näin paljon näitä legoja".

-Joskus alkuaikoina juttelimme keittiössä minun laittaessa ruokaa. Touhut tehtyäni anoppia sanoi: "Onnistuihan se". Eipä ole ollut sen jälkeen keittiössäni.



Tässä pieni osa...Sai miniän, joka vei ainoan pojan, ei ole innostunut ruoanlaitosta jne...

Vierailija

täällä löytyy kans kellä on vittumainen anoppi!joka asiaan täytyy puuttua!aina neuvoo lasten kasvatuksesta.niinkuin oma kasvatus ois ollut niin täydellistä!

Vierailija

Älkää nyt antako hyvät ihmiset anoppienne tölviä ihan mitä vaan, saati omia lastanne. Kyllä niille anopeille voi sanoa suorat sanat.

Vierailija

Tämä oli yksi ärsyttävimmistä jutuista, joita anoppi on suustaan päästänyt. Olin silloin puolessa välissä raskautta ja maha somasti pyöristynyt. Muut ihmiset oli osanneet suhtautua asiaan oikein ja totesivat mut nähdessään jotain ehkä mahasta (Voi, onpa sun maha kasvanut, onpa nätti vauvamaha tjsp), mutta anopilla oli toinen lähestymistapa. Mies onneksi oli sillä kertaa asialla ja sanoi kovaan ääneen äidilleen, että "Maija ei ole lihonut, raskaana olevista ei sanota noin." Meni anoppi vähän hiljaiseksi...



Muita helmiä ovat mm. "Laita sille peitto päälle, vauvat tykkää lämpimästä." (Anopin neuvo kun puhelin, että vauva ei oikein meinaa nukkua yöllä). "Älä laita sitä päiväunille ollenkaan, niin nukkuu sitten yöllä." (Neuvo samaan tilanteeseen, vauva 6kk). "Milloin sinä pääset kikkivieruulle?" (vauva oli 9kk ja anopin mielestä imetys piti lopettaa silloin)

Vierailija

etten ole ainoa, jonka anoppi päästelee suustaan kaikkea mahdollista, ja mahdotontakin.

Ja mä kyllä sanon takaisin, mutta on niin jästipää, ettei ota opikseen milloinkaan.



Vuosien saatossa on saanut kuulla yhtä jos toista, mm.



*Olimme yrittäneet pitkään kolmatta lasta (anoppi ei tiennyt vauvakuumeesta mitään), niin anoppi tokaisi ukolleni, että "pidähän huolta ehkäisystä, ettei tapahdu vahinkoja".

Argh, silloin näin kyllä punaista, ja meinasin sanoa, että "ei oo pelkoa siitä, kun ei tuu toivoenkaan".



*Kun aloin odottamaan toista lasta, anoppi huudahti, että "jeskamandera, ette kai te meinaa lisää lapsia hankkia?"

"Tulossa on jo", tuumasin ja taputtelin mahaani ;)

Kysyipä vielä, että "oletko ihan varma, ettet vaan kuvittele?"

Kun sitten olin ultrassa käynyt, kuittailin anopille, näyttäen niitä kuvia, että "tässä todisteaineistoa, että kyllä mä OIKEASTI olen raskaana" ;)

Riuhtasi kuvat kädestäni, katsoi, ja sanoi, että "vaikea näistä nyt on sanoa kumman näköinen on" ;O

Että sekö on sitten ultran tarkoitus? :D Apua!



*Seurusteltuamme pari vuotta, juuri kihlauduttuamme anoppi läväytti mun läsnäollessani miehelleni, että "sinuna en seurustelisi, vaan olisin vapaa kuin taivaanlintu" :(

Kiitos! Kauniimpaa kommenttia en oo ennen kuullutkaan :(



*Talvella kun vihdoin viimein tulin raskaaksi, vuosien yrittämisen jälkeen, kerroimme anopille, että "meille on tulossa kolmas lapsi..".

Tämä läväytti tosi negatiiviseen tyyliin, että "no, te sitten osaatte yllättää".

Ja pitihän hänen päästä silloisen kuopuksen synttäreillä sukulaisten kuullen sanomaan, että "mä en sitten ymmärrä, että pitikin vielä lisää lapsia hankkia, eikö nää nyt olis jo riittänyt, pitääkö taas aloittaa alusta?" :( Nöyryyttävää!

Tuumasi vielä, että "no, josko nyt vihdoin olis sitten tyttö..".

(meillä entuudestaan tuolloin 2 poikaa, ja tää uusin tulokaskin, syksyllä syntynyt, on myös poika :) )



*Kun tokan syntymän jälkeen sairastuin reumaan, tuumasi mulle, että "no, hikijumppaa sitten vaan" ;O

Just, hyvä kun kävelemään pääsin :(

Nyt onneksi "terve vaihe" menossa, mutta silloin tuntui tosi pahalta.



Haukkui mut n. 1 kk sitten, face to face, nimitellen ja vähätellen.

Arvata saattaa, ettemme ole väleissä.



Hah-haa, tätä anoppi ei tiedä, mutta...haaveissa neljäs lapsi...ihan siitä syystä, että neljännen lapsen haluamme, mutta...sitäkin suuremmalla ilolla, että tiedän anopin saavan slaagin :D

Sitä päivää odotellessa ;)

Näistä tölväisyistä vois kirjoittaa vaikka kirjan, niin paljon niitä on 15 v aikana sadellut :/



Myydään anoppi, eniten tarjoavalle :D

Poikansa ei kuulu kauppaan mukaan :D



t: anoppi sieltä, mihin päivä ei paista

Vierailija

Jos jompikumpi lapsi kipeä, voi kauheeta! Ollaan tartutettu vauvajumpassa, päiväkodissa, lastenteatterissa tms. mihin nyt ollaankaan uskallettu mennä. Turha mainita mistään vastustuskyvyn paranemisesta flunssa sairastamalla tai että kuuluvat pikkulasten elämään. Meidän huolimattomuutta ja vika siis.



Ristiäisissä päivitteli mulle (=lapsen äiti) kuinka on voitu valita niin kamala nimi (perinteinen suomalainen yleinen nimi). Sylikummi (paras ystäväni, kahden lapsen äiti) kuulemma myös roikotti lapsen päätä koko toimituksen ajan. Vauva nukkui tyytyväisenä. Tätä voivotteli suureen ääneen kaikille.



"MINÄ hoidin lapset kotona kouluikäisiksi asti."

"MINUN kaikki lapset oppi potalle 7 kk:n iässä. "

"MINÄ en KOSKAAN korottanut omille lapsille ääntä. "



Näitähän siis riittää. Ei vaan jaksais muistella kaikkia.

Vierailija

Eikö sun olis pitäny hankkia lapset 20-vuotiaana? (kun kuuli pikkukakkosen tulosta. Kun vauva sitten kuoli, ei ole ottanut kertaakaan yhteyttä minuun sen jälkeen)



Sää oot taakka miehelles! (kun en aja autoa)



Ois se nätemmänkin saanut (kun nuorin poika meni kihloihin).



Tuo poika ei opi puhumaan! (lapsi tais olla silloin 4 tai 7 kk)



Miten se nyt tollai? (kun pisti 4 kk ikäisen istumaan rollaattorin päälle ja lapsi kupsahti lattialle)



Em mää sitä pudottais (kun piti 4 kk ikäistä käsivarrella kuuman puuhellan kannen päällä ja käänteli munkkeja rasvakattilassa yhdellä kädellä)



Ei se vilustunu oo, ne on sen kylmettäneet autossa tahallaan (kun vauva sai flunssan)



Onneksi ihmisen muisti on unohtuvainen. Muuten ei jaksasis.

Vierailija

Lainaus:

Älkää nyt antako hyvät ihmiset anoppienne tölviä ihan mitä vaan, saati omia lastanne. Kyllä niille anopeille voi sanoa suorat sanat.




Voi sanoa joo, mutta mitä hyötyä? Ei auta. Ei auta mikään muu kuin pitää etäisyyttä ja kasvattaa paksu nahka.

Vierailija

on kanssa tuota laatua, että jos lapset vähänkin inahtaa, kiukkuaa tai nenä valuu, se on mun ja mieheni vika. Ollaan VARMASTI tehty jotain väärin. Ja hänkään ei KOSKAAN menettänyt malttiaan lasten kanssa. Unohti vissiin, että minäkin olin silloin "ennen vanhaan" paikalla...



Ei äiti vielä vähän aikaa sitten ollut tällainen rasitus, mutta sen jälkeen muuttui kun tunnustin, että olen tosi tiukilla lasten kanssa, väsynyt ja vähän masentunutkin. Ei olisi pitänyt, ihan kuin olisin antanut korppikotkille luvan hyökätä... :( Äidin käytös (tekee kaiken päin vastoin kuin minä, ei noudata sääntöjä, puhuu lasten edessä siitä, mitä minä ja mies ollaan tehty väärin, tankkaa lapset sokerilla...) tekee lapset ihan levottomiksi ja vaan pahentaa mun väsymystäni. Olenkin ajatellut, etten kävisi vähään aikaan vanhemmilla ollenkaan. Ainakin olisi yksi koitos vähemmän. :(

Vierailija

Näitä on paljon, onneks en enää muista kaikkia.

Odotin esikoista, viikkoja tais olla jotain 20 tai enemmänkin. Anoppi mittaili mun mahaani ja totes "Sun mahas on kyllä kiinteytynyt kovasti!" Siis häh?



Vauvan ristiäiset pidettiin anoppilassa, koska kotona ei ollu tilaa. Pahoittelin sitten juhlapäivänä kun en ollut päässyt auttamaan järjestelyissä. Anoppi tokaisi vaan että "parempi kun et ollutkaan jaloissa pyörimässä." Tuli itku kurkkuun, olihan ne sentään MUN lapseni ristiäiset ja olisin halunnut vaikuttaa koristeluihin yms.



Muutenkin anoppini "omii" lapsen ja tekee kaiken päin vastoin kuin toivon.



Nyt kun odotan toista, en uskalla edes kertoa raskausdiabeteksestani. Siitä saarnaamisesta tuskin tulis loppua...

Vierailija

- onhan hän mieheni anoppi ....



Olimme olleet jonkin aikaa naimisissa ja lasta oli yritetty melkein vuosi. Mutsin muona kahvipöytâkeskustelussa hän tuuma että ymmärtää hyvin ettemme halua lasta vielä pitkään aikaan, kun elämämme on niin epävarmaa.



Ai jaa, kuinka niin? Olemme naimisissa, seurustelleet ja tunteneet toisemme vuosia, molemmilla duunia, asunto tilava vaikkakin vuokra, auto on, rahasta ei ole puutetta....



Emme kumpikaan miehen kanssa kommentoineet mitään ääneen.



Kun sitten rv 12 ultran jälkeen (noin puoli vuotta myöhemmin) kerroin äidilleni että hänestä tulee mummo ekaa kertaa elämässään, kehtasi valittaa kun ei oltu heti kerrottu!

Vierailija

Tokaisi kun kutsuimme heidät lapsen syntymäpäiville. Ei sitten ole meillä ristiäisten jälkeen käynyut eikä toista lastakaan ole tullut.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat