muita joilla kaikki päin vi...tua aina raskauksien aikana???

Vierailija

olis niin ihana olla seesteinen ja onnellinen odottava äiti. nyt jo kolmas kerta (ei tosin suunniteltu) ja koko elämä taas perseellään. etenkin mies on täys kusipää, ei huomioi ja riitelyä päivästä toiseen.... ei jaksa enää, nytkin mielessä vaan eropaperit.

Kommentit (2)

Vierailija

Kamalat kivut jo nyt puolessa välissä. Löytyy liitoskipuja, issiasta, supistuksia. Oon ihan maassa tän oloni kanssa. Lapsi on kolmas, enkä jaksaisi kantaa sitä enään päivääkään mahassani. On niin tyhmää tuntea näin ja vasta puolessa välissä menossa.

Vierailija

Eka raskaus vasta meneillään, mutta aika surkeaa on. Tylsintä on se, että itellä on tyhmä olo kun tuntuu että toisilla se raskaus sujuu kuin linnunlaulu ja itelle kaikki on niin vaikeaa ja koko ajan pitää valittaa jostain..



Mulla ensimmäiset melkein viisi kuukautta mani voidessa tosi huonosti, oksetti vain koko ajan ja jotenkin oli niin epämukava olo itsensä kanssa. Kaikki oli jotenkin ihan kauheaa eikä oikein edes tiennyt että miksi. Ihan parissa päivässä tilanne kuitenkin muuttui ja parisen kuukautta olo olikin aivan hullun tarmokas ja pirteä. Ei jotenkin edes muistanut olevansa raskaana vaikka maha kasvoikin. Sit taas parissa päivässä keikahdettiin toiselle puolelle..



Viikkoja nyt kasassa 33 ja muutaman viikon ollut aika surkeaa..liitos- ja issiaskivut on kovat ja mieliala on ihan peestä. Tuntuu että olisin maailman yksinäisin ihminen ja kukaan ei ymmärrä mitä joudun käymään läpi. Mies on ihana ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja olla läsnä, hieroo jalkoja ja hartioita ym. melkein joka päivä. Tosi huono omatunto sit itsellä kun toinen yrittää kaikkensa ja se ei kuitenkaan tälle mammalle riitä vaan tiuskin ja tuiskin kuitenkin aika usein.



Eropaperit ei täällä pyöri mielessä mutta siis kaikki muu mahdollinen..pelko ihan kaikesta; synnytyksestä, lapsen kasvatuksesta, kotiin jäämisestä, rahojen riittämisestä ym. ym. Ällöttää oma jättiläismäinen olotila, vaikka muiden mielestä mun maha on kohtuullisen pieni. Hermot menee kun ei edes pientä kävelylenkkiä voi tehdä ilman että johonkin sattuu..



Eniten ottaa päähän se, että kavereilla ei ole lapsia. Tunnen oloni ihan ulkopuoliseksi alieniksi..Ikääkin on kuitenkin jo 28, ei vaan ole lähipiiriin kovin monta lasta siunaantunut.



Siinähän sitä avautumista jo riittikin :)



Poison Ivy

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat