Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kani lemmikiksi?

Vierailija

Olen lukenut todella paljon tietoa kaneista, niiden hoidosta, ongelmista yms. Itse aina lapsena halusin kanin tai koiran ja vielä vanhempanakin- nyt 5v tyttäreni on herättänyt minussa uudelleen tämän halun saada lemmikki. Koiraa emme voi ottaa.

Olemme nyt melkein päätöksemme tehneet että otamme kanin taloon. Nyt kuitenkin alan viime hetkillä epäröimään että onko minusta siihen kuitenkaan sillä kokemusta ei ole ja onko sen hoito yms niin vaikeata ja työlästä kuin tosiaan monesta paikasta lukee.

Olisiko kellään vinkkejä & neuvoja?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Meillä hermeliini ja on helppo. Osaa tehdä tarpeensa wc-laatikkoonsa, eli meillä on matto häkin lattialla ja häkissä wc-laatikko jossa kissan"hiekka"pellettejä (millä nimellä niitä oikeasti kutsutaankaan). Ei siis ole sitä purusotkua ympäri kämppää. Muutama papana silloin tällöin täytyy matolta karistaa. Ja ainakin alkuun meillä kani teki tarpeensa minne sattuu, silloin oli siis purut käytössä, mutta oppi tekemään tosi nopeasti astiaan kun laitoimme astiaan niitä pissasia puruja.

Vierailija

[i Kani pomppii vain pitkin poikin ja tekee spurtteja ympäri huonetta. Menee sitten häkkiinsä nukkumaan ja kun herää pomppii taas ympäriinsä...

[/quote]

Vierailija

Ei todellakaan ole! Kani on lemmikki helpoimmasta päästä. Eikä edes pidä meteliä kuten monet eläimet. Meillä on kääpiöluppa ollut parisen vuotta. Iso häkki, jonka puhtaudesta huolehdimme. Papanoi häkissä olevaan laatikkoon, ruokaa huolehdimme, ulkoilutamme välillä valjaissa tai annamme sisällä olla päivittäin vapaana. Nauttii kovasti rapsuttelusta ja leikkimisestä, mutta kaipaa lepoa ja rauhaakin.

Vierailija

Kyllä mäkin joskus aattelen, että jos nuo kaverukset pyöris tässä sisällä- mutta meillä on sekin ongelma, että on 2-kerroksinen talo ja paljon liukasta kaakelilattiaa.. pupuille suorastaan hengenvaarallista. Emmekä ala uusia talon pintoja niiden takia.

Ollaan kyllä paljon niiden seurassa ja ovat kesyjä- mut joskus ajattelen, että olisi niistä paljon "älykkääseenkin " elämään. Toisaalta, vaikuttavat ihan tyytyväisiltä tuohon pupuiluunsa.

T. se jolla risteytyskanit

Vierailija

suurikokoisia risteytyskaneja-todella hauskoja, seurallisia, älykkäitäkin. Sisätiloihin en niitä päästä koska jyrsivät kaiken mahdollisen. Kuistilla niillä on lämmitetty koppi, ja koko sisäkuisti käytössään. Joskus myös ulkoilutamme valjaissa. Eivät viihdy kuin hetken sylissä, mutta leikkivät ihmisten kanssa mielellään, tykkäävät ku rapsuttaa. Ihan pienten lasten lemmikki kani ei mielestäni ole, mutta on hyvää seuraa myös aikuiselle:)

Vierailija

Huomaathan sen, mitä ennen kanin hankkimista ei moni tule ajatelleeksi, en tullut itsekään. Eli koska kani on todella pieni, sen sairastumisia on joskus hyvin vaikea hoitaa. Kani ei näytä sairastumistansa kuin viime tingassa; jättää syömättä ja makaa paikallaan esimerkiksi. Ja silloin on jo kiire. Kani ei saa olla syömättä yhtä vuorokautta tai sen suolisto kuolee. Niin nopealla varoitusajalla ei taasen eläinlääkäriä aina saa. Me onneksi asumme suuressa kaupungissa, missä pupun on saanut viimeistään päivystävälle. Kani voi kuolla jo siihen säikähdykseen, kun se viedään eläinlääkäriin. Tai nukutukseen. Tai heräteaineeseen. Mutta hoidettava se kuitenkin on!



Hammas- ja suolisto-ongelmat ovat pupuille yleisimipä. Näistä selviää yleensä oikealla ruokinnalla, elleivät hampaat jo lähtökohtaisesti kasva vinoon. Ja sitähän ei voi pupua ostaessa tietää. Valitettavasti hammasongelmat ovat hyvin yleisiä. Karvanlähtöaikana pupulle annetaan ananasta ja karvaa harjataan usein. Pahin, ja myös yleinen pupujen sairaus on pasteurella, jota onneksi minun kummallakaan pupullani ei ole. Sen hoitaminen onkin paljon työläämpää ja siihen liittyy monia rinnakkaissairauksia.



Meillä kanit ovat aina vapaana, nukkuvat omassa huoneessaan ja tekevät hätänsä hiekkabokseihin. Ovat jo melko iäkkäitä- ja ihania. Hyvä, että kyselet hoito-ohjeita hyvissä ajoin, itse olen joutunut oppimaan monet asiat kantapään kautta. Ellet ole jo tätä löytänyt, niin vastaus kaikkiin kysymyksiisi löytyy sivustolta pupu . net.

Vierailija

ja kauhulla ajattelen siivousrumbaa joka koittaa kun vauvaa nyt ollaan yrittämässä. Saavat olla vuorotellen vapaina muualla paitsi makkarissa silloin kun ollaan kotona ja hereillä.



Ovat ihan hauskoja ja aika seurallisiakin, eivät mitään sylipupuja kuitenkaan vaikka silittämisestä pitävät. Tassuissa kulkeutuu purua pitkin asuntoa, myös papanayllätyksiä löytyy paljon, pissalle menevät onneksi aina häkkeihinsä (tämä ei muuten ole ihan itsestään selvää, varsinkin urokset saattavat merkkailla reviiriään pissaamalla). Eli sotkua tulee, jos haluaa että on roskista vapaat lattiat pitää imuroida joka päivä :(



Lisäksi toisella on ongelmana kakan juuttuminen takapuoleen peräaukon suulle, tätä meidän pitää pestä parin viikon välein. Ei johdu ruokavaliosta, lihavuudesta tms, osalla kuulemma vaan on näin. Positiivisena puolena sanottakoon että olemmepa tulleet harjoitelleeksi kakkapyllyn pesua jo paljon ennen vauvaa...



Jotkut saavat opetettua kanin käyttämään hiekkalaatikkoa, taitaa olla kyllä aika paljon luonnekysymys (niin kanin kuin omistajankin) miten onnistuu.



Eli yhteenvetona: jos kestätte hyvin sotkua tai olet kova siivoamaan, kani on kiva lemmikki!

Vierailija

Meidän kääpiöluppa saa lisäksi kerran päivässä rehupellettejä ja kerran päivässä tuoreruokaa, useimmiten porkkanaa. Lisäksi silloin tällöin näkkäriä tai tuoreita oksia.



Eivätpä nuo heinät ole pahemmin pölisseet - tuskin kani edes söisi kovin kuivaa heinää, josta pölyongelmaa enemmän tulisi. Toki heinän pätkiä tahtoo joutua lattialle ja kulkeutua ympäri taloa.Meillä on ollut kani vasta pari kuukautta, joten kovin pitkällä kokemuksella en vielä puhu. Ekat myyjältä mukaan saadut (jo aika ruskeat) heinät eivät kuitenkaan maistuneet ollenkaan niin hyvin kuin eläinkaupasta ostetut tuoreemmat, vihreät.



Häkin pohjalla on meillä matto (kannattaa olla helposti pestävä) ja vessalaatikossa puupellettejä (samoja mitä käytetään lämmitykseen). Purua ei siis ole joten siitä ei tule sotkuakaan, papanoita eksyy välillä muuallekin häkkiin kuin vessalaatikoon, mutta häkin ulkopuolelle ei ole sotkuja juurikaan tullut. Ainakaan vielä ;-). Kanin käytöshän voi muuttuakin ajan myötä, etenkin kun murrosikä iskee.



Puput . netissä kannattaa tosiaan pyöriä, sieltä saa paljon tietoa.

Vierailija

Kani on ihana lemmikki. Ja helppohoitoisempi kuin koira. Mutta kani ei ole 5-vuotiaan lemmikki! Ottakaa vain kani, kunhan tiedostatte, että kani on enemmän äidin tai isän lemmikki kuin pikkulapsen.



Meillä oli ihan hermeliinipupu, joka eli 10-vuotiaaksi. Pupu sai olla vapaana niin, että häkin ovi oli aina auki ja se sai tulla ja mennä miten itse halusi. Häkissä pupu sai aina olla rauhassa.



Ihan heti alussa kanin ei voi antaa olla asunnossa yksin vapaana, vaan valvotusti. Heti, kun kuulette, että kani alkaa jossain nurkassa jyrsiä kaapinjalkaa, mattoa tai johtoa, tömäytätte jalalla lattiaa ja sanotte tiukasti kanin nimen ja sanan ei. Kani oppii kyllä tunnistamaan kaksitavuisen nimen. Tömäyttely on kaneille vaaran merkki ja meidän pupu oppi tällä tavalla muutamassa kuukaudessa olemaan järsimättä muuta kuin niitä oksia, joita sille järsittäväksi tuotiin.



Sähköjohdot ovat kyllä kanille niin vastustamatonta jyrsittävää, että niitä ei pupun ulottuvilla saa olla.



Meillä on koko alakerta avointa tilaa. Emme halunneet pupun pääsevän olohuoneesee tvn johtojen kimppuun ja niinpä pidimme pari ekaa kuukautta kahta isoa matkalaukkua esteenä olohuoneen oviaukossa (ovea kun tähän tilaan ei ole). Pupu oppi, että se alue ei kuulu sen reviiriin ja kun matkalaukut poistettiin, se ei mennyt olohuoneeseen. Kun muu perhe istui siellä katsomassa tvtä, se korkeintaan kurkki ovella, että mitäs siellä teette.



Meidän pupu rakasti sylissä istumista ja silittelyä. Ja dominokeksejä. Se oppi myös sanan keksi ja jos sen sanan vahingossa sattui keskustelussa sanomaan, niin kyllä oli kani pupuna paikalla kerjäämässä keksinmurua. :) Eli kanit on tosi oppivaisia eläimiä. Kannattaa kysellä kasvattajilta pupua, joka on syntynyt lapsiperheeseen, niin se on jo pienenä tottunut lasten silittelyyn.



Suosittelisin, että ottaisitte isomman kanin kuin hermeliini- tai kääpiökanin. Ne ovat niin pieniä, että voivat mennä herkemmin "rikki" lapsen kanssa peuhatessaan. Pupuhan voi pelästyessään ponkaista itsensä vaikka sylistä karkuun niin lujaa, että selkäranka murtuu. Maatiaiskaneilla on yös vähemmän suolisto- ja hengitysongelmia kuin noilla jalostetuilla.



Poikakanit saattavat hyppypissata ja merkata siten reviiriään. Poikakani voi myös valita yhden perheenjäsenen "puolisokseen", jota se sitten puolustaa murisemalla, puremalla ja potkimalla muilta perheenjäseniltä. Tyttökanit, varsinkin hermeliinit, voivat taas olla muuten äksyjä. Meidän pupu oli ärhäkkä kanineito. Ei tosin koskaan purrut (paitsi puolustautuakseen, kun yksi vieras oli liian kovakourainen silittäessään), mutta äirisi kyllä, jos ei esim. silitetty tarpeeksi. :)



Mutta siis. Jos kanin kouluttaa, siitä saa ihanan lemmikin.



Puruongelmaa ei ole, jos ei käytä puruja. Meillä pupun häkissä oli pehmikkeenä talouspaperia, koska yhdellä perheenjsäsenellä on astma ja hän oli puruille allerginen.



Pupu myös oppi ekan puolen vuoden aikana, että häkki on se hänen paikkansa, jossa saa rauhassa nukkua. Se myös teki poikasajan jälkeen aina tarpeensa häkkiin, ei koskaan matolle - paitsi jos oli ripulia.



Eli ottakaa vain kani. Mutta älkää antako lapsenne rääkätä sitä. Kania ei saa vetää korvista, ei sohia silmiin, ei silittää liian lujaa painaen, ei retuuttaa. Tiedän lapsiperheen, jossa kani kuoli, kun jo kouluikäinen tytär toistamiseen nosti kanin seinää vasten ja antoi sen valua alas seinää pitkin lattialle, kun vanhemmat ei olleet kotona. Ja toisen lapsiperheen, jossa lasten riehuessa kani jäi jalkoihin ja sen selkäranka murtui. Lapset voi olla käsittämättömän julmia.



Kanin täytyy antaa välillä rauhassa levätä. Kani ei ole koira, sitä voi kyllä ulkoiluttaa valjaissa, jos se siitä nauttii, mutta sitä ei voi varsinaisesti taluttaa. Se haluaa hyppelehtiä ruohikolla tutkimassa paikkoja omaan tahtiinsa.

Vierailija

Kanit tarvitsevat lajikumppanin, huomasin sen itse, kun otin ensin yhden kanin ja sille sitten vuoden kuluttua kumppanin. Ovat kuin paita ja peppu; leikattu poika ja leikkaamaton tyttö. Eli jos teillä tosiaan alkaa sujumaan hyvin, niin otappa kanille kaveri!

Vierailija

"Kun kanit pomppivat vapaina jyrsivätkö huonekaluja, johtoja?



.Mitä tekevät vapaana ollessaan?"



Tosin ei kyllä ole vapaana kuin "valvovan silmän alla". Kani pomppii vain pitkin poikin ja tekee spurtteja ympäri huonetta. Menee sitten häkkiinsä nukkumaan ja kun herää pomppii taas ympäriinsä...

Vierailija

Meidän 10-vuotta elänyt pupujussikka ei enää huolinut heinää noin 4-vuotiaasta alkaen. En tiedä, miksi.



Monet käyttää heinää jopa kanin pahnoina. Ei sovi allergiselle. Antakaa heinää vähän päivittäin, sen verran, mitä kani sitä puputtaa. Pahnoina voi käyttää vaikka talouspaperia. Meillä on sitä gerbiilienkin pahnoina ja hyvin ne siinä viihtyvät. Sanomalehteä voi laittaa ihan pohjimmaiseksi imemään pissit.



Kanin ruokavalion pitäisi olla monipuolinen. Ei mitään pelkkää pellettiä. Kunnon siemenseoksia, vähän salaattia, kukkakaalia, kurkkua. Mikä nyt sattuu kelpaamaan. Ei se kaninkaan suu tuohesta ole, pitää sillekin joskus antaa makuelämyksiä.



Silloin kun meidän pupu ei esim. suolitukosten takia itse syönyt, ruokimme sitä pienellä ruiskulla, se sai ananasmehua, velliä (lähes suolatonta ja jäähdytettyä) ja vauvan hedelmäsosetta. Aprikoosibona oli erityinen herkku.

Vierailija

Kani ei ehkä ole niin vaativa kuin esim. koira. Mutta ne ovat laumaeläimiä. Onko teillä joku kotona päivisin? Jos pupu joutuu esim. 8-10h/päivä olemaan jatkuvasti yksin, siitä tulee helposti apaattinen. Ainakin, jos ette anna sen juosta vapaana tutkímassa paikkoja vaan pidätte vain häkissä.



Ottakaa kaksi kania, niin niillä on seuraa toisistaan. Kunhan pidätte huolta, että ei sitten ole kohta montamontamonta kania. :)



Ja miettikää tarkkaan, oletteko valmiita sitoutumaan kaniin koko sen eliniäksi, joka siis saattaa olla jopa 7-10 vuottakin. Kaneja ei pidä päästää luontoon, jos niitä ei yhtäkkiä haluakaan enää pitää. Vaikka nyt puhutaan paljon citykaneista, niin ei lemmikkipupu Suomen talvessa kovin helposti selviä.



Selvittäkää, onko asuinpaikkakunnallanne pieneläimiin erikoistunutta eläinlääkäriä. Konitohtorit ei puputtajista paljoa ymmärrä eivätkä niitä aina edes arvosta. Pupullekin saattaa tulla yhtä ja toista, tarvitaan antibioottikuuria tms.



Monet ei viitsi näihin pieniin eläimiin taloudellisesti panostaa. Ajatellaan usein, että kun ne eivät ole niin kalliita kuin esim. koirat, niin ei viitsitä maksaa eläinlääkärimaksuja. Toivottavasti ajattelette toisin ja pupusta tulee aidosti perheenjäsen! Elämää pitää kunnioittaa, vaikka eläimen saisi jostain ilmaiseksikin.



Eläimen, kaninkin, hoitaminen sairaana voi vaatia samanlaisia yöheräilyjä, siivoamista, putsaamista ja lääkkeensyöttämistä kuin pientä sairasta lasta hoidettaessa. Onhan teillä tähän aikaa ja jaksamista, oma ihmislapsenne kun on vielä hänkin pieni?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat