Miksi säälin tunteminen on sairasta?

Vierailija

.

Kommentit (13)

Vierailija

Eikä ole väärin tuntea sääliä itseä huonompiosaista kohtaan vaikka siinä olisi mitä ylemmyydentuntovivahteita tahansa. Pääasia, ettei myötäelämisen tunteet ole kuolleet ja kyky sääliä toista on tallella.



Ihminen joka kokee, että sääli on sairautta on vähän kuin pystyyn kuollut kelopuu metsässä, elämää ei siinä enää ole.

Vierailija

Minä en miellä sanaa 'sääli' noin. Minusta siihen ei liity mitään arvolatausta parempi/huonompi-akselilla. Pitäis kattoo sanakirjasta...

Vierailija

Siksi, että se on epätasapainoa ylläpitävä tunne. Se ei auta kohdetta, ei kuntouta eikä palauta uskoa omiin voimavaroihin ja sitä kautta mahdollista ihmisen omien voimavarojen löytymistä.



Esimerkiksi luonnossa petojen laumoissa ihmismaailman säälin kohde tapettaisiin asiaa yhtään edes miettimättä. Tämä tuntuu meistä julmalta, mutta luonnossa tasapaino ja nimenomaan tasapainoinen energia on valtavan tärkeä asia; ilman sitä ei ole mitään.



Ihmisillä olisi siinä mielessä oppimista luonnosta, että sääli ja empatia vailla rakentavaa tukemista, on täysin turhaa. Ja omiaan vain ruokkimaan epätasapainoa.

Vierailija

sanontaa "sääli on sairasta". Mielestäni sääliin ei sisälly mitenkään välttämättä ylemmyydentuntoa, vaan yhtä hyvin siihen saattaa liittyä eläytyminen ja kyky ymmärtää, että itse saattaisi olla samanlaisessa tilanteessa joskus toisella kertaa, ja tästä ajatuksesta syntyy myötäeläminen = sääli.

Vierailija

On aika paha jos ihmiseltä katoaa kyky sääliä toista. Sääliminen on osoitus inhimillisyydestä ja siitä, että on tunteet ja sydän olemassa.

Säälillä ei ole mitään tekemistä ylemmyydentunteen kanssa ja mitä väliä vaikka olisikin kunhan kykenee tuntemaan sääliä avun tarpeessa olevaa kohtaan ja omaa halun auttaa.

Jos ei tunne sääliä on kuin pystyyn kuollut kelopuu, jossa ei ole elämää enää.

Vierailija

Olen myös sitä mieltä, mitä jotkut täällä kirjoittavat, että on eriasia myötäelää ja olla empaattinen kuin sääliä. Silloin nostaa itseään ylemmälle alustalle ja katsoo toista, sitä kurjaa, jolla asiat on voivoi niin huonosti. Empaattinen ei sääli, vaan kuuntelee ja tukee neutraalimmin, ilman paremmuudentunnetta.

Vierailija

Sääli on typerää... samoin kuin pikkuasioiden murehtiminen. Elämässä on nyt ja aina myös vastoinkäymisiä... ne kuuluu elämään, ne on hyväksyttävä ja niistä on opittava. Joutavaa ajanhukkaa murehtia asiaa mille ei mitään voi ja jos voi niin se on tehtävä eikä valitettava

Vierailija

tilanteisiin, joissa henkilö/yhteisö, jonka koetaan olevan pulassa, ei halua apua. Esim. mieleen tulee alkoholisti, jota saa tietysti halutessaan hyysätä vaikka lopun ikäänsä, mutta joka ei koskaan muutu ellei itse halua. Näin minä asian ymmärrän. Empatia sinänsä on hyvä asia, mutta itseään suojellakseen pitää tietää milloin kannattaa lopettaa.

Vierailija

Myötätuntoa koetaan toisen kanssa, myötäeläen.

Sääliä koetaan toisen reppanuuden suhteen.



Sääli on sairasta silloin kun sillä korvataan jotakin muuta tunnetta, esim suuttuminen ja viha muuttuu sääliksi kun kauheasti ymmärtää toisen käytöksen syitä (esim alkoholistilla perhetyrannilla ollut kurja lapsuus), vaikka oikeampi reaktio ois ihan oikeesti olla vihainen eikä säälin varjolla vaan hiljaa hyväksyä tilannetta.



Tai säälistä antaminen, kyllä sekin on sairasta.

Antaa pitäisi oikeasti vain intohimosta, rakkaudesta tai rahasta.

Vierailija

Musta kyky tuntea sääliä on periaatteessa ihan hyvä asia, mutta huonoksi sääliä voidaan sanoa silloin kun vaan kauheesti säälii hädässä olevaa, voi voi, kurja raukka, ja se jää siihen, ei tee mitään vaikka voisi auttaakin.

Vierailija

arvolatauksen oppineet. Kyllä minä pidän sääliä positiivisena tunteena. Kun säälin, unohdan itseni ja keskityn vain siihen kohteeseen. En vertaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat