Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vauva ja opinnot?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Miten yhdistät vanhemmuuden ja opinnot? Pidentääkö lapsi opiskeluaikaasi vai pänttäätkö vauva kainalossa? Kuinka rullaa arki?

Kommentit (11)

Vierailija

Itse täydennän opintojani kandista maisteriksi ja koko tutkinnon ajan on kaikissa opinnoissa läsnäolopakko. Normaali päivä kestää 8-17(tai 16). Jos päivä kestää viiteen asti, joudn hakemaan palvelusvapaata viimeisen vartin ajaksi, että ehdin hakemaan lapseni (1,5v) hoidosta.



Hoitopaikkana on - onneksi - yksityinen perhepäivähoito, jolloin joustot ovat mahdollisia. Rahaa ei näin yksinhuoltajalla kuitenkaan ole liikaa, joten kaikki ylitunnit maksavat 9 e eikä niitä huvita montaa ottaa kuukaudessa. Harjoituksia on muutamia vuodessa ja ne kestävät neljästä kymmeneen vuorokautta. Niissä ollaan jossain päin Suomea 24h/7 ja oeln joutunut tekemään melkoisia järjestelyjä, jotta saan pakolliset läsnäolot niissä täytettyä. jos jotain jää tekemättä ,ne joudun korvaamaan jollakin kirjallisilla tehtävillä.



Normaalien koulupäivien jälkeen on hoidettava lasta, tehtävä kotityöt js ruoka, pyrittävä urheilemaan, koska ammatti vaatii hyvää kuntoa, ja tietysti koulusta tulleet tehtävät pitää jossain välissä tehdä. Tyttöni on huono nukkumaan, ollut alusta asti, vielä ennen joulua hän heräili tunnin parin välein pitkin yötä. nyt menee onneksi jo hiukan paremmin. Yötöiksi menee välillä myös pro gradun väsäämien, tosin sen olen pääsääntöisesti jättänyt virka-ajalla tehtäväksi. Ajan kanssa tekee gradun suhteen tiukkaa, koska se pitää palauttaa maaliskuun 5:een mennessä...



Olisin todella kiitollinen, jos jollain olisi hyviä vinkkejä arjen järjestelyyn!! tuttuja olen yrittänyt hankkia (jotta saisi lapsenvahteja jostain), mutta koulunkäynti ei paljon jätä aikaa muuhun elämään, etenkin kun ei voi sitten käydä missään muuten kuin lapsen kanssa. Sukulaisia ei juuri ole lähellä eikä ystäviäkään. ainakaan niitä jotka todella voisivat viettää lapseni kanssa aikaa ja auttaa meitä.



Töihin paluu ei ainakaan helpota, koska harjoituksia tulee olemaan n. 100 vrk vuodessa, mutta onneksi pystyn muuttamaan paikkakunnalle, missä kummeja ja mummeja muutama asuu vähän lähempänä. Lisäksi elämä helpottuu, kun muutan miesystäväni kanssa yhteen siinä vaiheessa, mutta toisaalta mieheltä ei voi heti alkuunsa vaatia ihmeitä lapsenhoidon suhteen, koska hän ei välttämättä edes haluaisi lapsia ja minulla vain sattui olemaan yksi valmiina...



Hyviä ideioita arjen helpottamiseen vastaanotetaan!!!!

Vierailija

Olen vaihtamassa ammattia ja käyn sen takia iltaisin 4 krt viikossa 4h kerrallaan aikuislukiota.

Olen kotona 4,5 v kaksosten ja 1v9kk vanhan pienokaisen kanssa.

Opiskelu perustuu itselläni tunnilla kuuntelemiseen ja tehtävät tehdään heti kotiin tullessa, vaikka lapset olisivat hereillä.

Kuopuksen päikkärit tulee tehokkaasti käytettyä, vaikka kaksoset vaativat siitäkin tietenkin osansa.

En tiedä miten olen jaksanut, vuosi on takana ja vuosi vielä edessä. Kahdessa vuodessa meinaan tämän puristaa ja onneksi jo nyt vuoden aikana on suurin osa kursseista suoritettu, ensi syksystä tulee helpompi.

Ilman täyttä tukeaan antavaa miestäni tästä ei tulisi mitään, mutta onneksi hän ymmärtää ja jaksaa hoitaa lapsia täysillä oman työnsä jälkeen.

Vuoden päästä olisi sitten amk:hon haku ja toivottavasti joskus sinne pääsen, siinä onkin sitten 4,5 v lisäopiskelua, mutta toivottavasti pää jotenkin kestää:)

Vierailija

unentarpeesta sekä muista ominaisuuksista, äidin unentarpeesta ja keskittymiskyvystä (virkeydestä), perheen sisäisestä tai ulkopuolisesta hoitoavusta ja sosiaalisesta verkostosta sekä siitä, kuinka paljon läsnäoloa/poissaoloa äiti katsoo lapsensa tarvitsevan/kestävän. Myös muut perhettä kuormittavat asiat (vaikkapa isän matkatyö) vaikuttavat äidin energiatasoon ja mahdollisuuteen opiskella.

Vierailija

Yhden taktiikan kurssin aikana tyttö oli kipeä enkä olisi voinut olla poissa kok aikaa, joten päiväunien aikaan vein rattaat päärakennuksen ulkopuolelle, laitoin itkuhälyttimen sinne, toisen hälyn luokan ulkopuolelle (puhelimia tms lähettimiä ei saa viedä tiloihin joissa tehdään nk. operatiivisia suunnitelmia) ja tein omat tehtäväni mahdollisimman nopeasti, etteivät ne jäisi kokonaan tekemättä tai muiden rasitteeksi! :D Mutta hauska oli lukea tuosta pari kirjoitusta aiemmin aiheesta gradu ja väikkäri!!!

Vierailija

vau!!!

itse olen 22-v. ja vauva 6kk, ylioppilas ja syksyllä takaisin kouluun, tavoitteena vielä mennä yliopistoon ja pikkukakkonen vuoden päästä ;)

tarinasi oli kannustava!

Vierailija

lapsen hoitoon. Silloin on mahdollista opiskella jonkin verran. Mutta jos haluaa, että lapsi saa säällisesti läsnäoloa ja äidin seuraa, opiskelu normaalitahtiin ei varmana onnistu kuin rankasti yöunia vähentämällä, mitä en suosittele edes nuorille äideille.



Opiskelun ja lapsen täyspäviäisenhoidon yhdistämien on rankkaa pidemmän päälle, helposti on huono omatunto ja riittämättömyyden tunteita. Ei välttämättä pysty nauttimaan länsäolosta lapsen kanssa, koska ajatukset pyörivät tekemättömissä harjoitustehtävissä ja tenteissä tms. ja elämä on yhtä ajan kanssa kamppailua. Tämä ehkä riippuu myös siitä, kuinka kuormittavia opinnot ovat vaatimustasoltaan. Joitain tutkintoja voi varmaan suorittaa vähemmin ponnistuksin kuin toisia.



Opiskelu onnistuu etenkin pienen kanssa - kun lapsen unentarve vähenee, äidillä on aika vähän omaa lukuaikaa kun nukkuakin pitää. Mutta tahti kannattaa pitää kohtuullisena ja tarkkailla, että lapsi saa riittävästi läheisyyttä ja läsnäoloa, aitoa sellaista.

Vierailija

Olen pian 2kk täyttävän tytön 18-vuotias äiti ja opiskelen Tampereen aikuislukiossa etänä. Eli teen siis kotoa etätehtäviä, harjoituksia sekä luen kokeisiin. Kokeet ovatkin ainoat "tehtävät" koululla paikan päällä, muuten kaikki tapahtuu tietokoneella ja kirjoista lukemalla.

Välillä on tosi rankkaa ja kiire saada etätehtävät palautettua ajallaan, mutta onneksi opettajat ja varsinkin ruhmänohjaajamme ovat olleet todella ihania ja ymmärtäväisiä! Tähtään valkolakkiin 3 vuodessa, mutta en yhtään ihmettele vaikka opiskeluni venyisi 4 vuoteen, sillä pikkukakkonen on myös aviomieheni ja minun toiveissa...

Vierailija

Muutin Venäjältä v.1996 enkä osannut suomea. Aloitin opinnot lukion aikuislinjalla syksyllä 1997. Lukuvuoden lopussa 05.1998 sain esikoisen, jatkoin opiskeluni seuraavalla syksyllä. Toinen lapsemme syntyi v.2000 ja keväällä 2001 kirjoitin ylioppilaaksi, eli lukiossameni n. 4 vuotta. 2002 syntyi kolmas lapsi. Syksyllä 2003 aloitin opinnot yliopistossa, v. 2004 vaikea raskaus joka päättyi toukokuussa 2005 neljännen lapsen kohtukuolemaan rv:lla 33+3, elämä, työssäkäynti ja opinnot jatkuvat, v. 2006 syntyi viides lapsi elävänä. Valmistuin syksyllä 2008 maisteriksi Eli yliopstossa meni 5 vuotta, lisäksi olin työssä....Eipä sitä tulisi mitään, jos koko tukiverkosto ei olisi meidän käytössä, varsinkin minun äitini. Arki on ollut aikamoista kaaosta. Vanhemmus ja opinnot vaativat vanhemilta pitkää pinnaa ja hyvää kaaoksen ja sotkun sietokykyä.

Matushka

Vierailija

olette olleet sitkeitä. Toivoisin itsekin olleeni yhtä tehokas mutta osaltani yliopisto opiskelu sai väistyä vauvan myötä. MIeheni opiskellessa samanaikaisesti ja hoitovastuun ollessa lähes täysin minulla en ollut valmis lapsen kodin ulkopuoliseen hoitoon vaan koin tärkeänä hänen saada olla kolme ensimmäistä vuottaan kotihoidossa. Niin siis suoritin vain muutamia kursseja kotiäiti aikanani. Taloudellisista syistä aloitin työt lapsen täytettyä kolme vuotta enkä ole valmis ottamaan vähäistä yhteistä aikaa lapsen kanssa opiskeluun joten opintoni siis odottavat edelleen. Taloudellisen niukkuuden, puolisonikin opiskellessa lapsemme syntymän ja sitä seuraavien vuosien aikana, koin raskaana. Opiskelun ja lapsenhoidon yhdistämisessä en onnistunut halutessani itse hoitaa lastani. Tutkinnosta olisi tänä päivänä kyllä merkittävää hyötyä mutta olen tyytyväinen ratkaisuun antaa aikani lapselle.

Vierailija

Kun vauva oli hereillä, halusin olla läsnäoleva vanhempi. Yritin keskittää myös kaikki kotityöt vauvan hereilläoloaikaan ja tehdä niitä yhdessä vauvan kanssa (usein vauva sylissä, sillä hän ei viihtynyt yksin lattaialla).



Aika sompailuahan se oli. Aina välillä äitini kävi hoitamassa vauvaa muutamia tunteja kerrallaan, itse tein töitä kodin yhteydessä olevassa työhuoneessa, jossa vauva kävi tapaamassa minua jos tuli ikävä.



Kaiken turhan sai karsia elämästään: harrastukset, television jne sai karsia elämästään. Ruokakaan ei ollut aina itse tehtyä vaan piti turvautua valmiiseen.



Nautin vauvan kanssa olosta ja yritin pitää tunnelman kotona kiireettömänä, vaikka pakko myöntää, että olisin kyllä välillä itse pitänyt vähemmän täydestä elämästä. Välillä oli pakko pitää muutaman kuukauden tauko, jotta sai voimiaan palautettua - meillä kun oli kaiken lisäksi huonosti, pätkittäin nukkuva vauva ja pahimmillaan herätyksiä vajaan tunnin välein yöaikaan.

Vierailija

ennen ekan lapsen syntymää, mutta tuli keskonen ja gradu jäi viimeistelyä vaille valmiiksi. Äitini auttoi vanhempainvapaan loppuajalla katsomalla lastani muutaman päivän. Näin sain tehtyä gradun loppuun ja opinnot valmiiksi. Ilman äidin apua en olisi onnistunut, sillä vauva oli sangen haastava, eikä kirjoitustyö olisi sujunut umpiväsyneenä.



Toisen lapsen syntymän jälkeen en edes yrittänyt saada väitöskirjaani valmiiksi. Jotain artikkeleja luin yms. kevyttä, mutta en kirjoittanut mitään. Oli kaksi alle kaksivuotiasta, joten oli täysin mahdotonta saada mitään aikaiseksi...



Kolmannen lapsen raskauden alettua olin suorittamassa opettajan pätevyyttä (60 op). Sain opinnot vähän yli puoliväliin asti ennen vauvan syntymää. Vauva oli helppo tapaus ja isommat lapset jo koulussa, joten kävin vauvan kanssa luennoilla, pitämässä esityksiä ja muutaman viimeisen ison raportinkin sain valmiiksi vauvanhoidon ohella. Ei ollut mitään ongelmaa, vaikka ei ollutkaan isää auttamassa lastenhoidossa. Opintojen suorittamista (ja ylipäätään muutenkin tilanteesta selviytymistä) auttoi se, että oli helppo vauva. Sain opinnot keskiveroajassa valmiiksi.

Uusimmat

Suosituimmat