Kannan kaunaa anopille, olenko pikkumainen?

Vierailija

Sain viimekesänä keskenmenon. Olimme pitkään yrittäneet lasta (reilun vuoden) ja viimein tulin raskaaksi. Olimme innoissamme, ja kerroimme asiasta lähimmille, eli vanhemmillemme. Raskaus menikin sitten kesken viikolla 7, kahta viikkoa ennen häitämme. Olin aivan murtunut, ja itkin lohduttomasti koko päivän.



Mieheni oli jo aiemmin sopinut tekevänsä joitain asioita vanhemmillaan tuona päivänä, ja otti minut mukaan etten joutuisi olemaan yksin. Tulimme heille, ja miehen äiti näki itkuiset kasvoni ja sanoi "voi, tämä on tätä elämää. Eihän se vain ollut se, kun saunoit ja uit kylmässä vedessä?"



Tuntui aivan järjettömän pahalle. Sanoin, että jos sauna ja kylmä vesi tappaisivat sikiöitä, ei täällä suomessa asuisi ketään. Asia jäi kalvamaan ihan hulluna, vaikka se on kyllä laimennut ajan kanssa. Siltikin vielä harmittaa joka kerta kun asiaa ajattelen. Omalle äidille olisin ihan vain suuttunut suoraan, anopille ei voi.



appi ei taida olla parempi, kun häissä (siis kaksi viikkoa keskenmenon jälkeen) vihjaisi puheessaan odottavansa jälkikasvua. Siis mitä hemmettiä, sain sitten vastailla koko hääillan vieraiden kysymyksiin kasvusta vatsassani. Kammottavaa.

Sivut

Kommentit (112)

Vierailija

Anoppi ja appi olivat itse yrittäneet saada lasta todella kauan, siksipä olisinkin olettanut heiltä asiallista käyttäytymistä meitä kohtaan. He saivatkin vain sen yhden lapsen.



Olivat varmaan joutuneet kokemaan kovia, mutta eipä se helppoa tämäkään. Mutta mikäs minä olen vertaamaan.



ap







Lainaus:

Tuohon aikaan yleisempi ongelma olivat esimerkiksi ei-toivotut raskaudet, ei suinkaan lapsettomuus.



Ja appivanhempiesi vanhemmat ovat tod. näk. sota-ajan lapsia, jotka oikeasti ovat joutuneet kokemaan vähän kovempia.



Tökeröä puhetta oli, mutta suurentelet myös. Sinun kannattaisi mennä juttelemaan lapsettomuudesta niin saisit tukea surutyöhön yms.

Vierailija

103: En minä _kaiva_ mitään esiin, mutta esimerkiksi tänään luin jotain ketjua, jossa puhuttiin anoppien sanomisista, ja se tuli mieleen, ja tulin sitten kirjoittaneeksi tuon pahamaineisen aloituksen, jota täällä nyt naulitaan.



105: Niinpä! Tiedän hänen ajatelleen sen olleen ehkä minun syy, mutta en usko, että hän on siitä vahingoniloinen. Hän on semmoinen persoona, että näkee kaikessa ensin pahan, ja kohta vasta hyvän. Ymmärrän häntä semmoisena. Mutta ei se tarkoita ettei se harmita.



ap

Vierailija

Mutta lapsettomuuttasi paisuttelet mielestäni aivan liikaa. Reilun vuoden yrittäminen ei ole vielä ollenkaan pitkä aika. Keskenmeno myös todistaa sen, että voit ylipäätään tulla raskaaksi eli mahdollisuudet ovat hyvät. Tiesitkö, että esim. lapsettomuuslääkärit pitävät keskenmenoa hyvänä enteenä, koska se todistaa raskautumisen mahdollisuuden. Paljon vaikempia ovat ne tapaukset, jotka eivät ole saaneet sitä ensimmäistäkään plussaa...



T: 3,5 vuotta raskautumista yrittänyt ja hoidoissa juokseva, jolla ei ole koskaan mahdollisuutta tulla luomusti raskaaksi

Vierailija

Hei vaan, ymmärrän sinua varsin hyvin. Itse kärsin lapsettomuudesta viisi vuotta, ja kyllä se vaivasi minua jatkuvasti, ei vain 1-2 krt/kuukausi. Olimme kärsineet lapsettomuudesta 2 v kun tulin ihmeeksemme raskaaksi (siihen mennessä lapsettomuuden syytä oli jo selvitelty ja olin ollut laparoskopiassa endon poistossa mikä ilmeisemmin auttoikin raskaaksi tulemisessa). MInulla oli heti alusta alkaen vuotoja, huimausta, kipuja, joiden sanottiin kuuluvan normaali raskauteen. Järkytys oli kamala, kun viikon 7 ultrassa (tehtiin koska lapsettomuustausta) todettiin kohdunulkoinen raskaus, joka oli juminut toiseen munatorveen. Jouduin samantien kiireellisenä leikkaukseen, sillä olin hengenvaarassa, torvi olisi voinut revetä milloin tahansa. Tämä kaikki tapahtui joulunalusviikolla.....anoppini kommentti asiaan oli, että se kohdunulkoinen johtui varmaan siitä että OLIN HARRASTANUT LIIKUNTAA. Voitte uskoa että välit kylmenivät, kauan odotettu toive raskaudesta ja lapsesta päättyi niin kamalaan tilanteeseen ja anoppini syytti siitä minua.



Nyt jälkikäteen, kun olen onnellinen äiti, olen ajatellut kuten täällä sanottiin, että tyhmyydestä ei voi loukakantua, ilkeilystä voi. Ajattelen että anoppini vaan ei voinut tajuta koko juttua,. eikä sanonut niin ilkeilläkseen, vaan ihan ajattelemattomuuttaan. Tosin tämä töksäytys aiheutti toki sen, etten sen jälkeen ole enää kertonut hänelle niin henkilökohtaisia asioita, sillä en usko hänen voivan eläytyä omiin tunteisiini ja suojelen itseäni tälläisiltä töksäytyksiltä. Niitä tuli lapsettomuusjakson aikana enemmänkin, tämä vaan nyt osui tähän. Tottakai lapsettomana olin herkkä tälläisille asioille, ja nyt voin sanoa, että varmaan olin masentunutkin. On se sen verran kova paikka.



Jaksamista sinulle ap!

Vierailija

29 käytännössä sanoo minulle, lapsettomalle, että hanki lapsia niin et ehdi pohtia toisten kommentteja. Tosi fiksua! On totta, että ehkä en pohtisi lapsettomuuten kohdistuvia ajattelemattomuuksia, jos minulla niitä lapsia olisi. MUTTA KUN EI OLE.



Tottakai tajuan, ettei anoppi mieti minua maailman napana, enkä itse todellakaan niin tee! Mutta anoppi on itse myös saanut vain yhden lapsen pitkän yrittämisen jälkeen, niin olisin olettanut hänen olevan huomaavaisempi. En mielestäni ole mitenkään kohtuuton, jos toivon läheisiltäni ystävällistä suhtautumista keskenmenopäivänä. En mielestäni myöskään ole mitenkään hoidon tarpeessa, jos minua harmittaa tuo letkautus, vaikka ymmärrän sen olleen tahattomasti ilkeä. Tämä kaikki harmitus varmasti loppuu, jos joskus saan lapsen, mutta sitä en ole vielä tehnyt.



Ja keskenmenot on joo ihan helvetin yleisiä, muttei se tarkoita ettei se voi satuttaa.



ap.





Lainaus:

Ja sen takia ap tarvitsee joko vakavaa itsetutkiskelua tai ulkopuolista apua sen käynnistämiseen. Ei ennusta hyvää loppuelämän kannalta, jos antaa ulkopuolisten ohimenevien kommenttien vaikuttaa mielialaansa ja ajatuksiinsa noin voimakkaasti. Ihan oikeasti, miten ap selviytyy todellisista vaikeuksista, kun juuttuu näin pieneen asiaan tällä tavalla. Olet oman maailmankaikkeutesi keskipiste, mutta et ole sitä kenellekään muulle, joten eivät muut koko ajan mieti, miten sinua loukkaisivat.



Ap:n asenne ärsyttää sen takia, että olen itse (ollut) samanlainen. Siitä on kuule hirveästi riesaa, koeta kaikin keinoin siitä irti!!

Vierailija

tutkitusti keskenmenoriskiä. Mutta en usko, että siinä tapauksessa, jos tupakointi on lopetettu jo ennen raskautta. Raskauden aikana tupakointi kyllä aiheuttaa keskenmenoja.

Vierailija

koska keskenmeno on suru ja silloin on niin vereslihalla että pieninkin kommentti loukkaa. Äitini kuoltua suru teki minusta myös hyvin herkän, kaikki sanomiset tuntuivat julmuuksilta.Toki anoppisi oli myös tosi tahditon ja tökerö!

Vierailija

ap:n anopin kommentti oli aika viaton. Vaikea uskoa että siinä oli pahaa tahtoa. Sen sijaan appi käyttyäytyi häissä todella mauttomasti. Mutta ap, tuosta kaikesta on jo aikaa, joten yritä unohtaa jo. Et voi kuitenkaan noita asioita muuttaa ja katkeruuden kantaminen pilaa vain omaa elämääsi.

Vierailija

Ei minun anoppini ole koskaan minun äitiyttäni haukkunut, eikä lastenkasvatusta, vaikka varmasti monessa asiassa on eri mieltä. Ei ap:n anoppi välttämättä sitä myöskään tee.



Ja toisekseen, jos olisin omat lapseni menettänyt, tai ne olisi jäänyt saamatta, olisi se ollut suuri suru minulle. Toki suuria suruja on lasten kanssakin, mutta ei minusta ole mitenkään mahdollista verrata noita tunteita keskenään.

Vierailija

Ne on osa arkea, halusit tai et. Niin yleisiä ne ovat.



Olen myös kokenut lapsen vakavan sairauden. Se on ihan eri sfääreissä oleva asia.



67

Vierailija

Mä näen asian niin, että koska tämä lapsettomuusasia on sulle niin äärettömän tärkeä (tietenkin) ja taidat olla vähän masentunut, niin mietit tätä anoppisi (tod.näk. vain ajattelematonta) sanomista vähän liikaa.

Itsellä oli jonkinlainen lievä masennus ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen ja muistan vieläkin kaikki anopin ja appiukon ajattelemattomat kommentit, vaikka aikaa on jo kulunut 7 vuotta. Silloin pidin niitä kettuiluna, mutta nyt ymmärrän, etteivät he pahaa tarkoittaneet, kunhan vaan päästivät sammakoita suustaan. Eli aika tekee tästäkin asiasta helpomman käsitellä.

Olen itsekin kokenut keskenmenon, mutta onneksi en ollut kertonut asiasta, kun miehelle. Tsemppiä sulle ja toivottavasti teillä tärppää taas pian!!

Vierailija

Miten sinä koet ja tunnet elämän...



En ymmärrä miksi te annatte toisten ihmisten sanomisien/mielipiteiden vaikuttaa elämäännee noinkin voimaakkaasti.



Miksi anopin mielipide on niin ratkaiseva.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat