Miksi suomalaislapsilta ja -nuorilta ei saa vaatia mitään? Tai ainakaan sanoa sitä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

ääneen?



Täälläkin jos joku erehtyy kysymään, odotatteko jotain lapsiltanne ja heidän tulevaisuudeltaan, hymistään vain, että kunhan vain olisi onnellinen. Lähtökohtana tuntuu olevan, että oikea vastaus tähän nuorten klassikkoon "onks pakko, jos ei taho?" olisikin "ei tietenkään, kulta." Kokonaan toinen juttu sitten on, että ääneensanomattomina suurimmalla osalla varmasti on toiveita ja odotuksia lastensa tulevaisuuden suhteen.



On hyvin virkistävää seikkailla välillä ulkomaisilla lapsia ja nuoria koskevilla keskustelusivuilla. Niillä usein meininki on aivan toinen. Vanhemmat ovat valmiita tukemaan lapsiaan paljonkin (enemmän kuin av-mamma ikinä tukisi omiaan), mutta nuorten odotetaan ansaitsevan se tuki. Hyvästä yliopistosta ollaan valmiita maksamaan kymmeniätuhansia euroja vuodessa, jos lapsi on lahjakas, tekee töitä ja on vastuullinen. Jos on vanhempien mielestä laiskempi, niin sitten pääsee vain kymppitonnin vuodessa maksaavaan kouluun ja jos oikeasti ongelmainen, niin pitää asua kotona ja pääsee vain halpaan kouluun. Ja jo aiemmin liitetään lapsen elintaso kylmästi siihen, mitä hän sen hyväksi tekee. Jos ei nappaa hoitaa kouluaan, ei nappaa sitten myöskään mikään kiva.



Mikä tekee suomalaisnuorista niin paljon hauraampia, että heille ei saisi edes sanoa, että 6 ei ole hyvä numero ja läksytkin voisi tehdä? Tai herra varjele, jos menee vihjaisemaan, että tarkoitus olisi, että lapsi ennen pitkää elättäisi itse itsensä (eikä yhteiskunta tai puoliso.) Että ihan kiva, että haluat julkkikseksi, mutta salarakkaus ja Seiskan kansikuvat eivät oikein elätä tai että niin paljon kuin Ville Valo tai Mikko Koivu mahdollisesti tienaakin, niin suurimmasta osasta halukkaista ei tule edes itseään elättäviä muusikoita tai urheilijoita. Ja ne joista tulee, ovat tehneet asian eteen muutakin kuin istuneet haaveilemassa.



Tuolla isossa maailmassa jo neljävuotias voidaan myös erottaa koulusta/päivähoidosta määräajaksi tai kokonaankin, jos käytös on huonoa. Ja vanhemmat ovat näin tapahtuessa vihaisia lapselleen eivätkä opettajille, hoitajille ja yhteiskunnalle. Ja jo pieniltä lapsilta vaaditaankin kaikenlaista ja heitä valmistetaan tulevaisuutta varten.



Pakko tosin sanoa, että en itsekään pidä ajatuksesta, että pieniä lapsia prepataan, mutta välillä tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa uhkaa unohtua se, että niitä vähän isompia lapsia pitäisi jo valmistella elämää varten ja että maailma on kaikesta huolimatta aika kova paikka, jossa olisi hyvä osata pitää huolta itsestään, eikä vain kuljeskella pää pilvissä. Onneksi sentään tiedostamattomina kulkevat odotukset ja mallit opettavat nuorille vastuullisuuttakin, mutta olisiko se nyt niin kamalaa, jos sanottaisiin ääneenkin, että jotain voisi joskus myös tehdä ja vähän yrittää itsekin?

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

jo lasten syntyessä. Varattomat toki saavat stipendejä ja osavaltioiden yliopistot ovat halvempia (myös ne parhaat sellaiset oman osavaltion asukkaille.) Silti niitä opiskelijoita riittää kummasti myös kalliisiin yksityisiin kouluihin. Ja harva opsikelija oikeasti pystyy maksamaan omia lukukausimaksujaan työtä tekemällä edes valtionyliopistoissa, koska lukuvuosimaksut pyörivät 5000-10 000 dollarin huitteilla paikallisille opiskelijoille ja kaksinkertaiset muualta tuleville. Ja nämä siis kandin tutkintoon, jos aikoo maisteriksi, niin maksut moninkertaiset.



Yksityiset huippuyliopistot ovat sitten oma lukunsa, siellä lukuvuosi maksaa hyvinkin sen 40 000 dollaria ja niissä opiskelu on kuitenkin monen unelma ja opiskelupaikoista käy kova kilpailu.



Lainaus:

lapsiaan kymmenien tuhansien eurojen yliopistoihin! Moni käy koulua ihan omilla rahoillaan ja työtä tekemällä.



Ihmettelen myös tuota sinun asennettasi, että vain kallis koulu voi olla hyvä ja mukava.





Vierailija

muutaman vuoden valtion kustannuksella (opintotuella) ja jos lapsemme haluavat opiskella, tuemme me mieheni kanssa myös taloudellisesti siinä. Se ei ole kauhistus ollenkaan. Sen sijaan mitään tekemättömiä emme ala elättämään. Edes alaikäisinä ei ole mitään asiaa pitää mitään välivuosia ilman järkevää tekemistä ja jos se järkevä tekeminen on työtä, niin saavat myös luvan maksaa osan elatuksestaan palkallaan.



Kesätyöt sinänsä ovat hyväksi, mutta ihanteellista kyllä olisi, että ainakaan alaikäisillä kesätyö ei veisi aivan koko kesälomaa. Joulu- tai hiihtoloma työlle en taas oikein lämpene, koska tosiaankin se koulu on lapsen työtä ja joskus ihminen tarvitsee lomaakin. Meidän teiniä täytyy työn suhteen vähän toppuutella, on sen verran rahanahne, että koko ajan pitäisi olla jotain tienestiä. Kouluvuoden aikanakin sallimme satunnaiset naapurien avuksi tehtävät pikkuhommat (lumien luomista, koiranulkoilutusta, kaupassakäyntiä jne.) ja niillä tienaamisen, mutta mihinkään säännöllisempään on turha hinkua edes parin vuoden päästäkään.



Koulun hyvä sujuminen (lapsen lahjojen ja rajoitusten puitteissa) on minusta se peruslähtökohta, sen jälkeen katsotaan harrastukset, kaverit ja mahdolliset työt. Mutta koulun suhteen sitten vaaditaankin. Ei mitään kymppirivejä, mutta kohtuullisen hyvää menestystä ja riittävän hyvää käytöstä ja huolellisuutta. Ja niistä mahdollisista kympeistä myös palkitaan, meillä jopa rahallisesti.

Vierailija

tänne moraalista jauhamaan!Itse olet saanut kasvatuksen,että panna voi ketä vain ja että parinvaihto on kivaa.Kasvata sinä omat lapsesi kuten haluat.

Vierailija

Minäkin ajan aina ylinopeutta, mutta vaadin lapsia pyytämään aina anteeksi, jos ovat loukanneet toista. Moraalikysymyksiä molemmat. Täydellisen hyviä ihmisiä ei olekaan.

Vierailija

että kunhan lapsestani tulisi aikuisena "vain" onnellinen.



Siihen lauseeseen sisältyy se olettamus, että olen onnistunut kasvattamaan hänet niin hyvin, että hänen onnellisuuteensa kuuluu mielekäs työ ja omantunnonarvo.

Vierailija

minulla ei ole mitään odotuksia heidän tulevaisuutensa suhteen. Eniten toivon että heistä tulee onnellisia ihmisiä. Tällä hetkellä tottakai odotan ja edellytän että hoitavat koulunsa kunnolla, tekevät läksunsä ja valmistautuvat kokeisiin tunnollisesti.



Ja kyllä voin sanoa tyttärelleni, joka pienellä vaivannäöllä saa kiitettäviä numeroita, että 6 on huono numero. Se sama 6 kyllä voi jollekin lapselle olla ihan hyväkin numero...tai ainakin 7, joka myös on huono vanhemmalla tyttärelleni. Nuorempi sisko taas ei ole ihan yhtä välkky, mutta ahkeran työnteon jälkeen häneltä voi odottaa kielistä ja matematiikasta 8.



Ammattinsa saavat valita täysin itsenäisesti, toivon vain että löytävät paikkansa maailmassa ja viihtyvät työssään.

Vierailija

yleiseen asenneilmapiiriin. Kyllä se, että vetää isoa palkkaa pienellä koulutuksella on edelleen isompi meriitti kuin se, että suorittaa tutkintonsa valmiiksi. Tietysti yliopistosta valmistunutkin voi saada ihmisarvon, jos on isopalkkaisissa hommissa, mutta niistä moni humanisti tai yhteiskuntatieteilijä saa vain haaveilla.



Jenkkielokuvissa on usein kohtaus, jossa nörtti palaa vuosien opiskelun jälkeen vanhaan kotikaupunkiinsa menestyneenä ja löytää vanhat koulukiusaajansa paikalliselta huoltsikalta bensaa myymästä. Yleensä se vaan menee oikeassa elämässä niin että opintojen jälkeen ollaan Salen kassalla ja kiusaaja on pikkupomona isänsä firmassa.

Vierailija

Se, onko lapsi tunnollinen ja ahkera normaalielämässään ja se, miten lasta koulitaan ja prepataan ekstravalmennuksella "loistavaa uraa varten".



Jälkimmäisessä kyllä vaaditaan lapselta, mutta saatetaan myös hemmotella tolkuttomasti ja siivota curlingmaisesti kaikki vaikeudet edestä, koska "meidän Nero ansaitsee kaiken mahdollisen hyvän".



Jälkimmäinen on kammottavaa, edellinen ainoastaan järkevää. Uskon vakaasti, että lasta kannattaa kannustaa uteliaisuuteen ja luovuuteen, mutta pakolla aloitetut harrastukset ja valmennukset aiheuttavat vain vastareaktion, ennemmin tai myöhemmin. Ei ole ihan sattumaa se, että Suomessa ovat oppimistulokset parempia kuin maissa, joissa mukelot istutetaan koulunpenkille jo kolme vuotta aikaisemmin. Leikki ja joutilaisuus ovat lapsen mielikuvituksen ja älyn kehitykselle tärkeitä asioita, eivät mitään haittatekijöitä.



Jos taas lapselle annetaan kaikki ilman, että mitään vaaditaan tai koskaan kielletään, hänelle tehdään kauhea karhunpalvelus. Kuten hyvin kuvasit, hän oppii kuvittelemaan, ettei asioiden eteen tarvitse ponnistella.



Luitko muuten mielenkiintoisen juttusarjan Hesarista eri maiden 9-vuotiaista? Aika karuja päiväohjelmia oli monella lapsiparalla. Ei lainkaan aikaa kavereille tai leikille!

Vierailija

pudota siihen sudenkuoppaan, että ei vaatisi lasta yrittämään kykyjensä rajoissa. Se, mitä ulkopuolelta tulee esteitä, niin niitä vanhempien tehtävä onkin poistaa, mutta on karhunpalvelus antaa erityislapsen käyttää erityisyyttään tekosyynä, siis silloin, kun se on tekosyy.



Valitettavaa on, että yhteiskunta ei vieläkään riittävästi tue erityistarpeisten ihmisten mahdollisimman normaalia elämää. Heidät kyllä elätetään yhteisistä varoista, mutta eritasoisesti tuettua asumista on tarjolla vähän (vaikka erilaisilla vaihtoehdoilla voitaisiin jopa säästää yhteiskunnan varoja), samoin erityistarpeisten työllistymistä tuetaan liian niukasti, vaikka olisi kaikkien etu, että erityistarpeiset ihmiset saisivat elää mahdollisimman normaalia ja itsenäistä elämää. Opiskella, tehdä työtä ja huolehtia elämästään kykyjensä rajoissa ja saada siihen tarvitsemansa yksilöllisen tuen.

Vierailija

Minäkin mietin toisinaan, että miksi vanhempani eivät potkineet minua... Menin kyllä yliopistoon, mutta fakta on, etten ole pätkääkään ahkera enkä tunnollinen.





Lainaus:

Olen itse nimittäin näitä lapsia, joilta ei koskaan vaadittu mitään. Onneksi olen syntyjäni sen verran fiksu, että pääsin esim. yliopistoon ilman sen suurempia yrittämisiä. Mutta mitään uraa musta ei ole ikinä luomaan, koska olen todella saamaton ja epäkunnianhimoinen ihminen. Menen aina siitä missä aita on matalin, tai ainakin niin musta itsestäni tuntuu.



Usein olen ajatellut, miten erilainen ihminen olisin, jos vanhempani olisivat teini-iässä vaatineet multa oikeasti jotakin, vaatineet koulumenestystä, tukeneet kouluvalinnoissa jne. Vaikka olen pääsääntöisesti tyytyväinen elämääni, joskus mua harmittaa, että se älyllinen ja akateeminen potentiaali, mikä mussa todistettavasti on, jää täysin hyödyntämättä flegmaattisen persoonani myötä. :/



HUOM! En nyt syytä vanhempiani elämäni koko kulusta, itsehän olen valintani tehnyt. Mutta tietyissä avainhetkissä olisin enemmän kuin mitään muuta kaivannut napakkaa potkua persauksille!

Vierailija

Yliopisto-opiskelijoita pidetään "kermap*rseinä", ja kovaa opiskelua ei arvosteta. Opiskeluaikana monet korostivat sitä, miten vähän aikaa meni opiskeluun ja miten paljon ryyppäämiseen, matkusteluun ja biletykseen. Myös työelämässä yliopiston käyneet päätyvät yleensä huonopalkkaisiin pätkätöihin, kun taas amiksenkäyneet työnarkomaanit vetävät kovinta palkkaa...Puhumattakaan kaikista nousukkaista, jotka ovat tienanneet kasan rahaa hyvällä tuurilla ja suhteilla, ja mainostavat lehdissä kuinka eivät ole koskaan lukeneet yhtäkään kirjaa. Näitä arvostetaan täällä yli kaiken.

Vierailija

Tai menee ammattikouluun ja jos ei ala tunnukaan oikealta voi sitä vaihtaa yms.



Jos lapsi haluaa ammattikouluun niin parempi mennä sinne kuin lukioon toteuttamaan vanhempien haaveita.

Vierailija

Niinhän siellä isossa maailmassa tehdään, onko se sitten hyvä ?

Mielestäni lapsien preppaaminen tai eriarvoiseen asemaan laittaminen tuo esille vaan tietynlaisen älykkyyden. mm. Einstein oli huono koulussa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat