Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Takana keskiraskauden keskenmeno (tai mikä lie oikea termi). Nyt saisi kropan puolesta aloittaa uuden yrittämisen. Lääkäri on sitä mieltä, että montaa kuukautta tässä ei kannattaisi odotella, ystävät sanoo, että heti, mutta psykiatrinen sairaanhoitaja käskee surra ensin entisen vauvan pois mielestä. Tuohon suremiseen kohdallani ei edes vuosi tule riittämään. Nyt olen ihan lukossa enkä tiedä mitä tehdä. Mies olisi valmis yrittämään vaikka heti, mutta lopullinen päästös on kuulemma minun. Mitä ihmettä meidän tulis tehdä?? Kukaan ei tietenkään voi tehdä päätöstä meidän puolesta, mutta kun mää oon niin lukossa enkä tiedä, että ketä uskoa. Tuntuu silti, että jokainen kuukausi on menetetty mahdollisuus tulla raskaaksi ja saada elävä vauva.

Kommentit (5)

ja ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoilla. Jollakin varmasti uusi raskaus auttaa menetykseen, toinen haluaa nollata tilanteen enne uuden yritystä.



En usko, että mitään menetystä voi "surra pois". Suru laimenee tavalölaa, mutta aina sen muistaa, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Itse odottaisin ainakin fyysistä toipumista (varmaan yhdet kuukautiset), mutta se on vain oma ajatukseni nyt, kun en noin myöhäistä keskenmenoa ole koskaan kokemus (vain rv 8, joka oli minulle hyvin abstrakti juttu eikä kovin iso asia)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

asiaa on turhaa lykätä, jos lasta haluatte. seuraava raskaus tulee joka tapauksessa olemaan raskasta aikaa sinulle ja miehellesi, niin että siinä mielessä olisi hyvä olla henkisesti tasapainossa. minusta on outoa ohjeistaa, että sitten kun olet surrut entisen pois mielestäsi. se suru ei koskaan katoa, vain muuttaa muotoaan ja tulee ehkä jonain päivänä kauniiksi muistoksi. oma vauvani kuoli viikolla 30, joten puhun siitä näkökulmasta. itse sain jälkitarkastuksessa ohjeen kuunnella itseäni, tulin raskaaski pian ja toinen lapsemme syntyi tasan vuoden päästä eli laskettu aika oli sama kuin pikkuenkelillä. voimia sinulle, tiedät itse parhaiten.

mulla oli myös aikoinaan keskenmeno viikolla 18 ja ainoa mikä auttoi jaksamaan oli tietoisuus uudesta raskaudesta, eli heti aloitettiin yritys. Ja minun pelastukseni sitten olikin se, että olin jo uudelleen raskaana tämän keskenmenneen laskettuna päivänä.



Ei minusta ainakaan ole mitään syytä odottaa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat