Abortti vai ei?

Vierailija

Sain kuulla olevani raskaana, ja vasta siinä vaiheessa, että abortti on mahdollista tehdä lääkkein. En kuitenkaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä :(



Olen 21-vuotias ja parisuhteessa, joka on kestänyt neljä vuotta, joista yhdessä asuen 2,5v. Aloitin juuri opinnot yliopistossa, mutta mieheni aloitti juuri uudessa työssä valmistumisen jälkeen. Raha on tiukalla, mutta nyt ehkä vähän helpottaa kun mies on töissä. Haluan kyllä lapsia joskus, mutta en ehkä ihan vielä. Opiskelut olisi hyvä saada alta pois ja ehkä joku työpaikkakin. Lisäksi haluaisin elää vielä suhteellisen "vapaata" elämää mieheni kanssa, ilman suuria velvoitteita. Mieheni on enemmän abortin kannalla, koska ei tiedä haluaako lapsia ehkä koskaan. Minua pelottaa eniten se, että jos pidän lapsen, niin mies saattaa jättää minut yksin lapsen kanssa, koska ei ole tätä alunperin halunnutkaan. Hän ei ole näin suoraan sanonut, mutta mielestäni se voisi olla aika todennäköistä. Rakastan miestäni valtavasti, enkä koskaan haluaisi menettää häntä. Kannattaako siis ihahaa ihmissuhdetta pilata lapsen takia, jota en itsekään nyt välttämättä haluaisi? Ja vaikka mies pysyisi kanssani, kannattaako lasta tehdä tällaiseen tilanteeseen, jossa raha on todella tiukalla koko ajan, opiskelut menisivät jäihin pitkäksi aikaa ja lisäksi asumme pienessä yksiössä, eikä nyt ole varaa muuttaa?



Kokemuksia/mielipiteitä? Auttakaa!!

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Älä oleta mitään. Miehesi voi olla vaikka raskauden kannalla, kunhan avoimesti ja luottamuksellisesti puhutte asiat. Niin moni (itse mukaan lukien) on tullut raskaaksi opiskelijana ja elämä voi sujua aivan mallikkaasti.

Abortti on sellainen, että voi jäädä painamaan koko loppuelämäksi ja sitä ei saa tekemättömäksi.

Teillä on kuitenkin melko pitkä suhde jo takana, eikä ole mikään yhden illan juttu.

Uskon, ettet tule koskaan katumaan lapsen pitämistä yksin tai yhdessä. Niin montaa muuta asiaa voi katua.

Vierailija

neuvolaan tai perheneuvolaan ja käy yksin tai mieluummin yhdessä miehesi kanssa siellä keskustelemassa. Puhumassa asioista niiden oikeilla nimillä ja ammatti-ihmisen kanssa jos kahdestaan miehen kanssa se tuntuu vaikealta. Puhukaan kaikki asiat halki ennen päätöksen tekoa. Täältä tuskin saat apua noin vaikeaan päätökseen.

Vierailija

Olet aika joustamaton ja idealistinen. Opiskelu onnistuu hyvin myös lapsen kanssa, mutta jos haluat kaiken tässä nyt heti ja et ole valmis tekemään kompromisseja, ei mikään elämässä onnistu.

Voin kertoa, ettei raskaanaolo ole sen helpompaa, kun valmistut. Ensi alkuun olet tod.näk. määräaikaisissa työsuhteissa->et uskalla raskautua ja kun vihdoin saat vakkaripaikan, sitoudut pidempään projektiin->et voi raskautua. Ehkäpä reilu 35 v olet saavuttanut sen verran, että uskallat, mutta selviääkin, ettei puoliskosi halua lasta->etsit toisen miehen, joka onkin hedelmätön. 40 v löydät sen oikean, mutta selviääkin, ettei kemiat natsaa ja raskautuminen ei onnistu.

Tällainen kauhuskenaario, mutta monelle tosi ja toivottavasti saa sinut ajattelemaan.

Vierailija

kiinnitin huomiota siien että pohdit asuntonne pienuutta myös.. kun saatte lapsen kaupungilta varmasti löytyy suurempi asunto teille.. raskaanaolevat menevät jonon etusijoille.. olen samaa mieltä joidenkin kanssa että ei välttämättä ikinä ole ns. täydellistä hetkeä lapselle.. lapset tulee tehdä nuorina (itse olen suht saman ikäinen kanssasi ja jos olisin tilanteessasi että olisin raskaana pitäisin lapsen, minulla myös samanpituinen suhde ja opiskelen, omalla "luokallani" opiskelee myös paljon perheellisiä.. mutta näin loppulauseena: tee niin kuin itsestäsi tuntuu oikealta..

Vierailija

Et voi tietää, mitä vaikutuksia lapsella olisi suhteeseenne. Voi olla, että lapsen saaminen yllättäisi teidät ihmeellisyydellään. On suuri lahja saada vauva.



Elämää ei voi suunnitella aina itse, se kuuluu ihmisyyteen. Jos miehesi ei halua lapsia "ehkä koskaan", tulet aina olemaan saman kysymyksen äärellä, menetätkö hänet, jos tulet raskaaksi. Olet nainen, ja naiset yleensä tulevat raskaaksi jossain vaiheessa parisuhdetta. Miehesi ei voi kuvitella, että 100-prosenttista ehkäisyä olisi olemassa. Ei voi olla niin, että sinä maksat abortilla jokaisesta vahingosta, koska hän ei toivo lapsia mutta haluaa seksiä.



Opiskelut menisivät jäihin ehkä vuodeksi, koska lapsen voi laittaa hoitoon. Yksiössä pärjää pienin järjestelyin jonkin aikaa, koska pieni lapsi ei tarvitse pitkiin aikoihin omaa huonetta.



Minä en tekisi tilanteessasi aborttia. Se on loistava aikuistumisen paikka teille molemmille ja hyvä koetus sen kannalta, onko teillä keskenänne mitään tulevaisuutta pariskuntana. Jos mies jättäisi minut lapsen vuoksi, ei hän olisi silmissäni mikään mies.

Vierailija

Lainaus:

jos olet valmis aborttiin..jotkut sanovat kaipaavansa lasta kuitenkin parin vuoden päästä. En tiedä ei omakohtaista kokemusta.



Mieti tarkkaan....rakkaalle ystävälleni kävi niin,että eka tuli vahinko raskaus, teki abortin,kun ei sopinut siihen kuvioon..parin vuoden päästä se tilanne tuli,että vauva olisi tervetullut...mutta sitäpä ei enää tullutkaan.6 vuotta yritystä ja sen jälkeen adoptiojonoon...



Lapsi on rikkaus...tuli se missä elämän vaiheessa tahansa....Kun noinkin hyvät lähtökohdat on asiaan.




Rakkaan ystäväsi abortilla ei ole varmasti mitään tekemistä asian kanssa, että hän ei saa uutta lasta. Suurin osa abortin tehneistä saa normaalisti vauvan myöhemmin.



Ja lapsi ei välttämättä ole rikkaus! Entä nainen joka synnyttää, mutta inhoaa lastaan ja kostaa tälle koko elämänsä?

Vierailija

Lainaus:

olen ihan tavallinen, kateellinen ja surullinen lapseton :)



Uskon kumminkin siihen, että jokaisen naisen ja lapsen parhaaksi on, jos he kumpikin saavat elää rakastavassa suhteessa ja valmiissa perheessä. Tai siis että äiti on valmis ottamaan vastaan äidin roolin ja vastuun.



Mutta olen oikeasti kateellinen toisten vauvamahoista ja vauvoista, koitan vain antaa sen jäädä taustalle.




Tunnen monia lapsettomuushoidoissa olevia ja he ovat todella vihaisia abortteja tekeville jne.

Vierailija

"Adoptio ei ole hyvä vaihtoehto eikä syntymättömän parhaaksi"



Minuapa ei olisi jos biologinen äitini olisi ajoissa tajunnut raskautensa. ei voinut enää keskeyttää ja suoraan laitoksella antoi minut adoptioon. sain ihanat adoptiovanhemmat 3vuotiaana. asuin heidän luonaan tosin alle kaksivuotiaasta asti. nyt minulla on kolme omaa ihanaa lasta. sinäkö tosiaan olet sitä mieltä että minulla ei ollut oikeutta syntyä eikä syntymä ollut parhaakseni?!

Vierailija

Siitä syystä, että tiedän,mitä äitiys on, mitä se parhaimmillaan antaa. Äidinrakkautta ei voi verrata mihinkään muuhun tunnetilaan, se on niin konaisvaltaista. Olet kahden-kolmen vuoden kuluttua nuori aloittamaan yliopisto-opinnot, todellakin. Uskon, että

lapsen synnyttäminen ja pitäminen on tilanteessasi paras ratkaisu.







Jos ajattelen taas itseni sinun ikäisenä, en tiedä, mitä olisin tehnyt. En tiennyt äitiydestä silloin mitään. Näin vain sen "rasittavan"puolen, kun nuoruuden seikkailut vetivät puoleensa. Teet varmasti oikean ratkaisun, kuuntele sydäntäsi!

Vierailija

Jos et ole valmis saamaan lapsen, on sinulla oikeus tehdä abortti. Sinun pitää vakavasti keskustella miehesi kanssa.



Itse en kuitenkaan voi suositella aborttia, koska itse taistelen lapsettomuuden kanssa, ja toivoisin todella paljon tulevani raskaaksi. Et voi olla varma, että tulet enää toista kertaa raskaaksi. Itse tilallasi pitäisin lapsen, mutta itse sinun on päätös tehtävä, koska kukaan muu ei lastasi sen jälkeen hoida. Se on sitten sinun, ja niin se on nytkin. Se on jo täydellisen valmis kasvamaan maailmaan, ja sitä yksilöä ei tule koskaan toiste.



Anteeksi palopuhe. :) Mutta en vastusta aborttia, se on jokaisen naisen valinta, joka voi tehdä missä tahansa elämänvaiheessa.

Vierailija

Eikä siihen ole koskaan oikeasti valmis. On se vaan sellainen ihmetys...



Melkein 100 varmasti sulle kyllä sanon että jos lapsen pidät, et sitä kyllä kadu.

Vierailija

mutta oma näkökantani asiaan on, että elämä ei siihen lopu vaikka lapsia nuorena saisikin.. Itse olen 23v. ja kahden pienen lapsen äiti. Lisäksi pyöritän omaa yritystä. Elämässä menee hyvin tällä hetkellä. Opiskelut tosin on "kesken", olen ylioppilas. Mutta koska yrityksellä menee hyvin, niin en tällä hetkellä yliopistotutkintoa kaipaakaan. Vaikka aion sen joskus tulevaisuudessa hankkiakin.

Tietysti oma tilanteeni on erilainen sen suhteen, että molemmat lapset ovat tekemällä tehtyjä ja alusta asti haluttuja. Olin siis 19v. ensimmäisen lapsen syntyessä.. Ei lapsen saaminen ole välttämättä katastrofi tai elämänloppu. Parhaimmillaan se on erittäin antoisa ja iloinen asia, ja vanhemmuuteen kasvaa (tai ainakin useimmat kasvavat)...



Mutta sitä ei käy kiistäminen, etteikö lapsi olisi aina iso muutos elämään. Ja lapsen saaminen tuo omat hankaluutensa ja alkuvuosina saa kyllä olla todella kiinni lapsessa. Luopua omista yöunistaan, rauhallisesta kahvihetkestä, urasta, spontaaneista baariinlähdöistä ym.



Kannattaa harkita tarkkaan mitä teet, mutta kyllä asiat järjestyvät, teetpä minkä päätöksen tahansa... Tsemppiä päätöksentekoon!

Vierailija

No mä en sun tilanteessa haluaisi lasta, mutta vahinko on toki jo tapahtunut..sun pitänee vain miettiä, että miten suhtaudut aborttiin. Jos se on sinusta murha, niin tuskin haluat sitä tunnollesi, mutta jos ei, niin sitten teet sen etkä kuuntele muita. Itse en tiedä voisinko tehdä aborttia, mutta jos nyt tulisin raskaaksi niin antaisin lapsen adoptioon. On se nyt pienempi paha kuin lapsen "tappaminen", jos sen abortin nyt sitten niin haluaa tulkita.

Vierailija

Eli jokaisella on oikeus syntyä toivottuna.



Jos olet valmis eroon, luopumaan opinnoista ja yh- elämä kiehtoo kouluttamattomana, niin tietysti annat raskauden jatkua. Jos et ole valmis tähän, päädyt aborttiin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat