Vierailija

Koko meidän arki on yhtä kiistelyä aamusta iltaan, ensin väitellään pitääkö lapsen hiukset harjata aamulla, saako se aamupalaksi tällä erää vanukasta, pitääkö juoda maitoa vai saako mehua. Kauheassa kiireessä mies ottaa lapsen matkaansa. Päivällä meillä on ihan mukavaa, kaikki sujuu hyvin ja kiistoja ei lasten kesken ole. Kaikki ihanuus kaikkoaa kun mies saapuu kotiin iltapäivällä. Mies haluaa omaa-aikaa väsyneenä päivästään. Toisin sanoen kaikkien pitäisi olla hissukseen, lapsen kavereita ei saa tulla kylään ja mielellään hän hautautuu makuuhuoneeseen kalsareillaan sängylle lukemaan tai tietokoneelle.



Minä alan siinä vaiheessa puhisemaan kun ruoka-aika lähestyy ja ei ole tietoakaan mitä tehdään ruuaksi, saati kuka sen tällä erää tekee. Ainahan siinä käy niin kun asiasta menen keskustelemaan, että miehen täytyy juuri silloin aloittaa tietokoneella opiskelujansa. Kädet puuskassa menen tuhisemaan keittiöön, yksi lapsi jaloissa pyörimässä, yksi huutaa ulko-ovella että kaveri kiusaa jne. tätä rataa. Saan ruuan valmiiksi ja mies päättää nostaa itsensä ylös, istuakseen jälleen ruokapöytään. Ja ruuan päätteeksihän on otettava tietenkin ruokaperäiset.



Sitten kiistellään kuka siivoo pöydän ja pesisköhän joku pyykkiä, kyläilemässäkin olis kiva käydä, mutta mies ei koskaan jaksa lähteä minnekään.



Tulee ilta ja alkaa kiistelyt jälleen vanukkaiden syömisestä, mehusta ja maidosta. Minulla on yleensä molempien lapsien iltapalattamiset, pesut ja nukuttamiset, kun miehellä on jotain tärkeää kouluun liittyvää. Saan kuin saankin lapset 9 mennessä nukkumaan, mutta arvatkaas kuinka monta sataa hommaa odottaa tekijäänsä....



Tää on niin tätä, päivästä toiseen. Kaikista surullisinta tässä on se että ollaan (tai minä olen) yrittänyt keskustella tästä kaavamaisesta elämisestä ja siitä että tarvitsisimme jotkut selvät sävelet päivän tekemisistä, selvät säännöt lapsen ruuista, kuka tekee mitäkin ja mihin aikaan jne. Yhden päivän ajan se saattaa onnistuakin, mutta aina se tuohon samaan jamaan ajautuu.



En todellakaan jaksa enää. Oon välillä ollut niin haukea tiuskiessani lapsille. Tänäänkin isompi lapsi sai jättää hampaidenpesun väliin, kun en vaan jaksanut.. (olen yksi lasten kanssa viikonlopun..)



Kiitos että sain purkautua. Yritän löytää jostain voimaa jaksaa viikonlopun yli.

Kommentit (6)

Ruoka-asioissa ollaan niin eriaaltopituudella, siis lapsen ruokien suhteen. Taustalla on lapsen todella huono syöminen, jonka seurauksena olen mennyt joissakin kohdissa sieltä missä aita on matalin. Tiedetään tiedetään. Esim. maitoa lapsi oppi juomaan vasta 5 vuotiaana. Taustana on myös monia allergioita.



Ja 4. kirjoittaja - Niin oravanpyörässä tässä ollaankin. MOlemmat ihan varmasti ollaan väsyneitä toisiimme, minäkin teen varmasti vääriä asioita. Mutta kun ei jaksa enää pyrkiä parempaankaan, on liian väsynyt siihenkin..

teet ruuat? Miksi lapset saa valita vanukkaat, maidon/mehun? Sinä laitat ilta ja aamupalan ja sitä mitä on tarjolla saa, ei muita vaihtoehtoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja jos on väsynyt, jättää jotain tekemättä, ei se niin tärkeätä ole. Mutta tuollainen kinastelu se vasta väsyttääkin ja uskon että se saa myös miehesi vetäytymään enemmän.

Olen kotona, vauvan on reilut puolivuotias, toinen on koululainen. On jokseenkin selvää että teen ruoat, pyykkään siivoan jne. MUTTA teen sitä koko ajan miehen ollessa koulussa/töissä. Joskus toivoisi että voisi keskustelemalla saada siltä toiseltakin osapuolelta apua arkeen. En kyllä halua väittää ettenkö koskaan saisi, mutta en siis useimmiten.



Väsyttää siis elää yksipuolista parisuhdetta ja vanhemmuutta.

omassa arjessani itselleni stressaavinta on juuri kuvaamasi kaltainen viimehetken päätöksenteko. olen pyrkinyt päättämään asioita mahdollisimman paljon etukäteen. esim. viikon ruokalista on ihan tosissaan suht helppo tehdä kun sitä ei tee paniikissa viime tingassa. kun on rauhallinen hetki vaikkapa kahvikupposen ääressä niin teen listan lapulle, toiselle lapulle kauppalapun, johon sisältyy kaikki tarveaineet niihin viikon ruokiin. ruokalistan panen magneetilla jääkaapin oveen.



jos joskus unohdan tai muuten en jaksa suunnitella ruokia niin mitä väliä, suunnittelen sitten seuraavalla viikolla. jos en keksi mitään niin huudan miehelle että "luettele nopeasti 4 ruokalajia!" ja tsadaa, lista on lähes valmis.



aamulla kun herään niin lasten syödessä aamupalaa laitan heti yhden koneellisen pyykkiä koneeseen pyörimään. joskus jaksan tai viitsin nostaa ne kuivumaan vasta illalla, tai seuraavana aamuna, mutta tulevathan pestyiksi.



äh, turha mun on ehkä selvittää omia tapojani, en halua että tunnet mun haluavan päteä tms. tunnen sympatiaa sinua kohtaan. itselläni on synnytyksen jälkeinen masennus, ja jos jään siinä arjen hälinässä kuulostelemaan fiiliksiäni tai miettimään mitä pitäisi tehdä niin mistään ei tule mitään. itse tykkään kun mulla on tietty rutiini, joka rullaa päivästä toiseen. ikäänkuin automaattiohjaus.



suosittelen todella lämpimästi sellaista sivua kuin http://www.flylady.net/

olen itse saanut tuolta tosi hyviä vinkkejä arkeen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat