Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

opettaja itse kirjoittaa

Vierailija

Olen ollut opettajana sekä opiskeluaikana (sijaisena) että työelämässä n. 8:ssa eri koulussa pääkaupunkiseudulla. Itse vastustan jyrkästi kaikkea koulukiusaamista. Olenkin ollut täysin tyrmistynyt siitä haluttomuudesta, mitä kollegoillani on puuttua koulukiusaamiseen. Koulun säännöissä ja tiedotteissa vanhemmille kyllä kerrotaan kaunista sanahelinää ja kiillotetaan pintaa, mutta mitään oikeata halukkuutta ei suurimmalla osalla työntekijöistä ole tilanteeseen puuttumiseen. Usealla on jopa asenne "Kiusattu itse on ärsyttävä" (mutta tämä asenne on kyllä monilla lasten vanhemmillakin -- että kiusattu itse aiheuttaa kiusaamisen, joten lienee yleinen asenne yhteiskunnassa).



Mielestäni kiusaaminen on moniuloitteinen ilmiö, mutta mikään erilaisuus tai "ärsyttävyys" ei oikeuta toisen huonoon kohteluun. Lasten pitää oppia joko olemaan neutraaleita (mielestäni kaikki eivät voi tulla kaikkien kanssa täydellisesti toimeen -- lapsillakin on henkilökemiansa), tai olemaan ystävällisiä. Ilkeydet ja huono kohtelu vain eivät saa kuulua asiaan.

Moraaliselta kehitykseltään lapsi ei tätä välttämättä ymmärrä, ja siksi aikuisen on puututtava asiaan. Ja koulussa työntekijät saavat palkkaa JOKAINEN HETKI siitä, että he huolehtivat lasten opetuksesta ja hyvinvoinnista.

Suuri osa opettajista kuvittelee, että heidän työhönsä kuuluu 15 minuutin kahvitauko PER TUNTI. Ja juuri nämä välitunnit ovat tyypillisintä koulukiusaamis-aikaa. Mielestäni sekä käytäville että ulos tarvittaisiin lisää aikuisia. Kenenkään lapsen ei tule kärsiä aikuisten mukavuudenhalusta, tai oppia "viidakon lakeja" kuten minulle on huomautettu, kun olen asiasta työpaikoilla puhunut.



Olen itse joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi, koska tuon esille juuri näitä epäkohtia, jotka kouluissa sallivat kiusaamisen jatkumisen. Esim. jotkut opettajat jättävät tulematta välituntivalvontaan, jos heillä on samaan aikaan valvonta kuin minulla. (Mikä on täysin naurettavaa, koska välituntivalvonnan ei kuulu olla opettajien rupatteluhetki, vaan _valvontaa_. Ei kenenkään tarvitse seurustella minun kanssani, vaan valvoa lapsia.) Ja kun rehtori kieltäytyy puuttumasta asiaan, kohauttelee vain hartioitaan --- niin mielestäni tässäkin näkyy osasyy kiusaamiseen, jota ikävä kyllä siis ylläpitää koulun "aikuispopulaation" oma moraalinen vajavaisuus, ja kykenemättömyys ymmärtää vastuutaan näiden tärkeiden pienten ihmisten elämässä.



Koulukiusaaminen on saatava loppumaan.

Kommentit (6)

Vierailija

Täällä myös yksi ope. Aloittajan kuvailema tilanne on minulle ainakin täysin vieras. Ainakin meillä alakoulun puolella (pieni koulu keskisessä Suomessa) kaikki opettajat tekevät todellakin parhaansa lasten eteen. Ketään ei jätetä yksin ja työpäivät ovat usein tauottomia valvonnoista, erilaisten riitojen selvittelystä, puheluista, reissuvihon lukemisesta ja oppilaiden kanssa keskustelusta johtuen. Olen urani toisessa koulussa töissä, ja molemmilla työpaikoillani kaikki kollegani ovat vain ja ainoastaan ajatelleet oppilaiden parasta (eivät todellakaan omia kahvitaukojaa...). Karmeaa kuulla, jos jossakin päin kuvailemallasi tavalla todella toimitaan! Se, että jossain välissä työpäivää ehtii hörpätä tilkan kahvia ja istua viideksi minuutiksi alas, on ensinnäkin suurta luksusta tässä työssä, ja toisekseen jaksamisen kannalta erittäin tärkeä taukohetki aina kiireisen työpäivän lomassa.



Kiusaamiseen puuttuminen on todella vaikeaa, mutta siitä huolimatta nähdäkseni kaikki kollegani ovat aina tarttuneet härkää sarvista. Vaikeaksi tilanteet tekee se, että mikään ryhmässä tapahtuva kiusaamistilanne ei ikinä ole niin yksinkertainen, kuin vanhemmat usein kuvittelevat. Pahimmat tilanteet ovat syntyneet, kun kiusatun vanhemmat ovat (ymmärrettävästi kyllä) olleet tilanteessa hyvin tunteella mukana ja kiusaajan vanhemmat linjalla "ei meidän lapsonen tee tuollaista ja jos tekee, niin tuon toisen vikahan se on". Pahimmillaan tilanteen hoitaminen on johtanut siihen, että molemmat vanhemmat ajautuvat keskenään riitoihin ja olettavat opettajan ratkovan heidän keskinäiset riitansa. Joillain vanhemmilla on myös tapana manata lastensa kuullen muita ihmisiä alimpaan maan rakoon , jolloin soppa on valmis. Lapset imevät vanhempiensa asenteet, jotka ovat näissä tilanteissa usein hyvin mustavalkoisia:"ei meidän muksu, vaan noiden toisten". Kollegani sai vastaavassa tilanteessa niskaansa haukut vanhempien taholta, vaikka oli todella sydämellään lasten asialla kiusaamistilannetta ratkaisemassa.



Loppuun lisään, että onneksi suurin osa kaikesta vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä on hedelmällistä ja antoisaa. Kun tunnollinen opettaja tekee kaikkensa lasten eteen, ja saa asiasta kipakat tunnemyrkyssä annetut haukut kirosanoineen, voi siinä työmotivaatio (ja ikävä kyllä, myös halu puuttua vastaaviin tilanteisiin, niin väärin kuin se onkin) laskea. Liian usein vanhemmat lähtevät ratkomaan kiusaamista piikit ojossa "naarasleijona"-tyyliin. Kiusaamisen ratkaiseminen on yhtä lailla vanhempien, kuin opettajankin vastuulla. Opettaja on kuitenkin inhimillinen ja erehtyväinen ihminen, joka kaipaa vanhemmilta nimenomaan yhteistyötä, ei ainoastaan niitä vaatimuksia siitä, miten tulisi toimia ja millainen opettajan tulisi olla.



Koulukiusaaminen on toden totta saatava loppumaan. Uskon, että näin ajattelee ja sen eteen ponnistelee suurin osa opettajista. Toivottavasti vanhemmat ymmärtävät tukea opettajia tässä työssä. Syyllistämisestä tuskin on kenellekään mitään apua. Surullista, jos aloittajan työpaikoilla näin ei todellakaan ole ollut.

Vierailija

Olen tyhmä ja siitä sain taas tänään tuntea varpaita myöten. Olen pyytänyt apua opettajalta, olen jopa pyytänyt apua terveydenhoitajalta ja vielä ylempää. Mutta sin avasit silmäni. Kiitos siitä. Ei koulu mahda koulukiusaajille mitään, mutta kiusattu joutuu kärsimään ja tutkimuksiin ja vaikka minne. Nyt minä alan "kiusaajaksi" kiusaajien vanhempia kohtaan. Olemme 6 luokalla ja kesän jälkeen menemme yläasteelle, joten eikun numeroita ja ovikelloja sottamaan. Tovottakaa onnea ja pitäkää kädestä kiinni.

Kaikki vanhemmat auttakaa omaa lasta heti eikä vuoden päästä.

Vierailija

Täällä isossa kaupungissa koulukiusaamiseen on puututtu ennaltaehkäisevästi hyvin monin tavoin. Täällä opettajat kyllä puuttuvat uudelleen ja uudelleen, jos tarvetta ilmenee. Kotiin tulee aika ajoin tietoa asiasta ja koulutoimen nettisvuilla on asiasta.

Vierailija

Kuulostaapa tutulta. Minua kiusattiin ensimmäisestä peruskoulun päivästä viimeiseen. Kerroin _jokaiselle_ opettajalleni siitä, eikä kukaan tehnyt yhtään mitään. Paitsi yhden kerran kun opettaja sanoi, että ehkäpä olen vain liian ylimielinen ja kiusaaminen johtuu siitä. Lapsuuteni oli helvettiä, ja lapsena mietin usein kuolemaa ja harkitsin itsemurhaa tai kiusaajien/opettajien vahingoittaista useita kertoja.



Nyt 15 vuotta myöhemmin kärsin yhä vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä, mutta luottamukseni ihmisiin on mennyt niin, etten pysty edes hakemaan ammttiapua, mitä varmaankin tarvisin. Joten olisi ihan kiva jos opettajat voisivat edes pikkaisen yrittää auttaa kun pieni lapsi tulee hakemaan apua. Moni opettaja ei varmaan ymmärrä (tai välitä) miten paljon heidän käsissään on kun kiusattu pyytää apua. Miten paljon surua ja murhetta voitasiinkaan välttää jos opettajat oikeasti välittäisivät edes vähän.

Vierailija

mutta uskon, että on totta. Poikani kertoi useasti, että on puhunut opettajien kanssa kiusatuksi tulemisestaan ja opettajat eivät välitä. Minulle puhutaan sitten ihan erilailla. kun puutun asiaan. En siis enää opeta poikaani kertomaan opettajalle huoliaan, sillä tulee vain turhaan leimatuksi "kantelupukiksi". Voi kun toivoisin sinun olevan poikani koulussa, pitämässä "kiusattujen" puolta. Uskon että sinulla on itselläsi hankalaa ja raskasta pitää puoliasi, mutta taistelet hyvän asian puolesta ja siitä suuret "hurraa" huudot sinulle. Jaksamista ja voimia ja kiitos kirjoituksestasi.

Vierailija

Kiitos viesteistä. Kiusaamisesta olisi hyvä saada enemmän keskustelua verkkoon ja työpaikoille ja sitä myötä kehittää ideoida ja todellisia konkreettisia tekoja, jotka vähentäisivät koulukiusaamista. Kiusaaminen on nimittäin niin vakava asia niille, joihin se kohdistuu, ettei sitä kertakaikkiaan enää saisi jättää huomiotta.



Kiusaamisen kitkeminen on varmasti todella vaikeaa, mutta en usko, että kaikki mahdollinen on tehty. On varmasti käyttämättä paljon hyviä ideoita, jotka voisivat auttaa asenteiden muutokseen, ja sellaista tässä nimenomaan tarvittaisiin. Jokaisessa koulussa pitäisi ryhtyä aktiiviseen kiusaamisen vastaiseen kampanjaan. Tässä voisivat olla mukana sekä lapset että aikuiset, ideoimassa ja toteuttamassa. Seinille voisi tehtailla julisteita ja tehdä aiheesta näytelmiä sekä kirjoittaa aineita, kutsua asiantuntijoita puhumaan jne. jne. Varmasti monia näistä keinoista on käytettykin, mutta ryhmässä voisi ideoida lisää.



Lisäksi kiusaajien syyllistämistä tunnutaan varovan viimeiseen asti tällä hetkellä. Mielestäni kuitenkin lasten ja nuorten pitäisi oppia ymmärtämään se, että teoista on aina seurauksia. Näinhän se on elävässä elämässäkin. Toki ymmärrän sen, että kiusaajilla saattaa olla ongelmia omassa elämässäänkin, ja niihin pitäisi pystyä puuttumaan. Liian usein olen kuitenkin huomannut, että kiusaajalla tuntuu olevan kaikki paremmin kuin hyvin. On kavereita ja menestystä koulussa ja kiusaaminen on vaan keino olla vitsikäs ja pönkittää omaa paremmuuttaan toisten silmissä.



Toisin on kiusattavan, jonka itsetunto murenee samaa vauhtia elämän halun hupenemisen kanssa. Lapset pitäisi saada ymmärtämään, että kiusaaminen on aina rikos toista kohtaan. Rikos, joka saattaa viedä toiselta peruuttamattomasti eväät hyvään elämään.

Uusimmat

Suosituimmat