Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen väsynyt ja en jaksa... :`(

Vierailija

lääkkeestä huolimatta.



Ota yhteys lastensuojeluun ja yritä saada tukiperhe tms...

Kommentit (6)

Vierailija

Eli lapseni asuisi heillä???

Mielummin en... En haluaisi kuitenkaan luopua hänestä sillä tavalla... tai edes ollenkaan.

Mielummin ottaisin muunlaista apua vastaan.



Ja mietin jo lääkkeiden lopettamista, koska oon lihonnut ihan liikaa jo 1,5 vuoden aikana!!! +25kg on tullu ja painan melkein jo 100kg :(

Vierailija

Aloitin viime viikolla myös ketjun, jossa kerroin, kun enää jaksanut elää.

No se tunne meni ohi. Enkä henkeäni riistäisi. Vaikka niin toisinaan ajattelenkin.

Rakkaus lastani kohtaan on niin suuri ja voimakas, että en voisi tehdä sitä hänelle!!!

Mutta pitäähän elämässä olla muutakin minkä vuoksi elää, kuin vain lapsi.

Vierailija

Itse sain lopulta mentyä lääkäriin, joka määräsi mielialalääkkeitä ja nyt olen menossa juttelemaan psykiatrin kanssa. Lapseni ovat jo vanhempia ja olen edelleen naimisissa, vaikka mies haukkuu koko ajan, ja se kai minut tähän suohon on ajanut.



Mutta olen myös totaalisen väsynyt. Lääkäri on tarjonnut sairaslomaa, mutta sitä en ole vielä huolinut, koska en halua kaataa kaikkia töitäni työkaveiden niskaan ja toisaalta en myöskään halua kertoa sairasloman syytä.



En jaksa puuhata mitään lasten kanssa ja olen aivan rikki. Mutta yksin en enää jaksa. Mielialalääkkeitä olen syönyt pari viikkoa, ei ainakaan vielä mitään apua. Toivottavasti psykiatrilla käynti parantaa tilannetta.



Itse tein niin, että kirjoitin tilanteestani paperille ja annoin sen työterveyshoitajalle, joka itki sitä lukiessaan ja minäkin itkin. Tuolla tavalla asia oli helpompi ottaa esille, puhumaan en olisi pystynyt.

Vierailija

Oon sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ollut lääkityksellä jo kohta 1,5 vuotta. Lapsi jo 3v.



Erosin viime syksynä lapsen isästä ja asun lapseni kanssa yhdessä.



Lapseni on kaikista tärkeintä elämässäni, ja siksi itken itekseni, kun en aina jaksa olla hänen kanssaan!

Lapsi saa onneksi olla hoidossa, kun olen saikulla, jotta saisin huilata.

Mutta toisinaan en edes jaksa sitä muutamaa tuntiakaan.... ja siitä alkaa kamala syyllistämis kierre!!

Huomaan et lapsi vaistoaa, kun en jaksa olla ja aloittaa kiukuttelun, huutaa ja läimii.

Toki kiellän että ei saa läimäytellä!

Koitan aina "väkisin" väsymykseltäni olla hetken jotenkin lapseni kanssa, esim. luen kirjaa tms.



Masennuksen ja eron myötä rupesi liikaa maistumaan myös suklaa. Paino noussutkin ihan liikaa. :(

En senkään takia jaksa kamalasti lapsen kanssa touhuta...



Välillä tulee olo, että lapsen olisi parempi muualla kuin mun kanssa!!!

Vaikka tiedän ettei näin ole ... kai??!!!



En edes tiedä mistä tai miten saisin tähän apua.

Ainut apu mitä haen on saikkua itelleni. Tosin kohta varmaankin jo menetän työpaikkanikin sen vuoksi.

Vierailija

Ehkäpä siitä olisi apua enemmän kun saan puhua ammatti ihmisen kanssa kerta viikossa. Toivon niin.

Kavereita ei pahemmin ole, kun en pysty ylläpitämään sosiaalisia yhteyksiä heihin... En jaksa innostua heidän jutuistaan, eikä heitä kiinnostaisi kuunnella mua!!! =´(

Eikä ole varaa tilata edes MLL:stä hoitajaa, kun sekin nykyään niin kallista!!!

Aikalailla yksin olen tämän kanssa.

Uusimmat

Suosituimmat