Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vai kadutko, ettet valinnut opinahjoksesi sitä kotikunnan ammattikoulua?

Sivut

Kommentit (23)

... akateemikko on Suomen akatemian arvonimi, jonka myöntää pressa. Kaikilla akateemikoilla ei ole edes akateemista oppiarvoa. Hyvä esimerkki on hiljattain kuollut Paavo Haavikko.



Itse olen maisteri, enkä todellakaan koe olevani yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. Mutta tiedän omalta kohdaltani, etten olisi viihtynyt ammattikoulussa, eikä sieltä olisi sellaista alaa löytynytkään, että olisin viihtynyt. Nyt tosin haluaisin kahden yliopistotutkinnon jälkeen vielä vaihtaa alaa ja harkitsenkin sitä vakavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuinka yhteiskunta toimii ja opin ajattelemaan syvällisemmin teoriaopintojeni ansiosta.



Yliopistovuodet tekivät minusta minut. Ilman niitä olisin ihan toisenlainen.

...jokseenkin kaikilla tavoin erilaista kuin nykyinen arki lapsiperheen pyörittäjänä (mutta on siitä jo aikaakin toistakymmentä vuotta).



Jatko-opintoajasta osa oli kyllä tylsää motivaatio-ongelmien vuoksi, mutta olen silti tyytyväinen tutkintooni (FT). Itse tutkinto ei sinänsä ole välttämättömyys nykyisessä työssäni, mutta auttaa siinä kovasti.



Parasta on ollut se, että olen tehnyt mitä olen halunnut. Ja nyt teen sellaista työtä mistä tykkään.

verrata yliopistoa ja amista?



Eikö ennemmin pitäisi verrata lukio vs. amis ja yliopisto vs. TKK/AMK, vaikkakin nykyään TKK on teknillinen yliopisto, mut meno on kuitenkin aivan eri kuin yliopisto yliopistossa. Huomattavasti käytännönläheisempää jne.

mutta aineyhdistelmäni kyllä: valitsin sivuaineet sekä suuntautumisen opinnoissani puhtaasti tunnepohjalta. Jo pelkästään valitsemalla ja läpi rehkimällä yhden ison sivuaineopintokokonaisuuden, joka olisi antanut pätevyyden tiettyihin töihin, olisin saanut työelämäasemastani paljon helpomman kuin mikä se nyt on.



t. humanisti silppuduuneissa

ja se, että sain niitä valmiuksia, joita tarvitse sellaisessa työssä, joka minua kiinnostaa. Eli luonnontieteen parissa edelleen. lisäksi opiskeluaika oli tosi mielenkiintoista ja kivaa myös sosiaalisesti.

eräs ystävä, johon tutustuin saman aineen kursseilla. Opinnoista sinänsä ei paljon hyötyä ollut työn kannalta, mutta eipähän tarvinnut niitäkään vuosia viettää tietokoneen ääressä.

Opiskelemaan lähdössä oli alussa parasta itsenäistyminen ja isoon kaupunkiin pääseminen, oppiaineella ei niin väliä :-). Hyvillä yo-papereilla minulle ei tullut mieleenikään hakea kotikunnan ammattikouluun, vaan yliopistoon meno oli minulle itsestään selvää, vaikkakin harvinaista suvussani.



Näin jälkikäteen olen hyvin tyytyväinen siihen, että tutkintoni avulla olen onnistunut saamaan kiinnostavan ja erittäin hyvin palkatun työn.

Pikkulauanta, perjantai ja lauantai - aina oltiin viihteellä ja aina oli hauskaa.



Goomi, supergoomi yms opiskelijatapahtumat olivat plussaa.



Hyvä henki laitoksella, kiva opiskeluporukka yli tiedekuntarajojen.

Tai se kauppis siis.

Yliopistossa on parasta se vapaus valita. Pahinta se vapaus valita ja se, että kukaan ei katso perääsi eikä valita siitä jos lintsaat tai jätät tekemättä.

Sitten kuuluminen siihen tiettyyn "eliitti"porukkaan. Työelämässä alallani työskentelee monenlaista tallaajaa, mutta kiitos opintojen, kuulun itse siihen ns. korkeimpaan substanssiin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat