Vierailija

Tämä nyt vaan tämmöistä pohdintaa omasta näkökulmastani, ei tarvia kauheita hemppoja kenekään vetää....



Yksi lapsi on ennemmin tai myöhemmin yksinäinen. Voi olla ohimenevä tunne joillain. Moni ainoa lapsi hankkii aikuisena itselleen suuren perheen, jotta omat lapset eivät joutuisi kokemaan samaa kuin itse....



Meillä on suvussa pari yksilapsista perhettä, muiden perheet lapsineen tilataan aina viihdyttämään noita yksinäisiä reppanoita kun tulevat sukutilalle lomailemaan. On kuulemma niin tylsää yksin. Ja ovat niin selvästi lellittyjä kun jotain puuttuvaa paikataan materialla ja lapsen tahtoon taipumalla tilanteessa kuin tilanteessa.



Sitähän se on että ei itse jaksa kahta, mutta lapsen kannalta sisarus on aina parempi. Ja ihan oikeasti, ei tarvia ottaa itseensä, mä näen asian vaan näin!

Sivut

Kommentit (31)

omista vanhemmista yksin vaikka en ollut ainut lapsi. Minulla oli 7 vanhempi veli joka tasan vuoi sitten menehtyi.

[quote]

Ei tämä maailma täältä pohjoisesta päin ole täyttymässä.



Ja minusta olisi itsekästä tehdä vaan yksi lapsi sen takia, että se raukka joutuisi yksin kestämään vanhempiaan vanhuksina. Vanhuksissa on usein hirveästi hommaa. Ja kun se kasaantuu yhdelle lapselle, jolla olisi mahdollisesti muutakin tekemistä (työ, murrosikäiset lapset tms.), niin siinä moni nääntyy.





Yksin joudun vanhempani huolehtimaan ja yksin saattamaan haudan lepoon kun se aika koittaa. Niin ei se ole nuin yks selitteistä että on sisaruksia siinä jakamassa sitä elämää.

ja jos joku pitaa minua taman takia itsekkaana niin pitakoon - kuvittelen etta joku monen lapsen aiti voisi pitaa minua itsekkaana syysta etta joutuu itse kayttamaan paljon enemman aikaa, energiaa ja rahaa lapsikatraastaan huolehtimiseen kuin mina. talloin monen lapsen aiti voisi olla vahan kadekin minulle jolla on vain yksi kouluikainen lapsi.

en pida lapseni kohtaloa mitenkaan kauheana. kolmilapsisessa sukulaisperheessa lapset ei ole sen onnellisempia kuin meilla, siella on kateutta ja kiistelya lasten kesken todella paljon, lisaksi aiti suosii selvasti esikoista (tytto joka on melkein aidin kaveri tata nykya jonka kanssa shoppaillaan jne) seka nuorimmainen on aidin pikku kulta (poika). keskimmainen (tytto) on jotenkin ihan pudonnut valiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millä tavalla uskotte ja varsinkin tiedätte ainokaisten olevan onnettomia?



Vai onko taustalla muita tunteita? Esim. kateutta tai ahdistusta siitä, että joku uskaltaa tehdä itsenäisiä ja valtavirrasta poikkeavia päätöksiä?

olevan (lahes) ainoa perhe talla palstalla joka on yksilapsinen eika mulla ole mitaan synn. jalkeista masennusta tai muuta vastaavaa taustalla. kai meita muitakin on ?

Itse mietin tässä pitäisikö "tehdä" ainokaiselle seuraksi toinen mutta epäröin. Näin on niin hyvä ja ihanaa elää.

Itselläni myös sisaruksia joista ei koskaan ole tullut minulle kovin läheisiä, mutta voihan sekin muuttua. Tosin epäilen koska itselläni ei ole intoa olla paljon tekemisissä.

yhteen lapseen voi olla tosiaan monta syytä. Mutta mitäpä ne syyt kenellekkään kuuluu. Itse olen onnellinen yhdestä lapsestani, en tiedä vielä yritänkö lisää.

Tällä hetkellä tuntuu, että en. Synnytys meni perseelleen ja vieläkin on mielessä.

Ei ole ainakaan kateutta epätasa-arvoisesta kohtelusta viilentämässä ilmapiiriä. Ja muutenkin suhteelle on ollut aikaa.



Monesti täällä kirjoitetaan, että "ei ole velvollisuus" huolehtia yksin vanhemmistaan. Haluaisin ajatella, että siihen olisi muutakin motivaatiota kuin velvollisuus. Vaikkapa välittäminen.

jotkut hankkii yhden lapsen - onpa itsekästä

jotkut kaksi - pakolliset kaksi mutta eipä viitsitä enempää

jotkut kolme - kyllä otetaan kaikki edut ja nostetaan lapsilisät

jotkut ei yhtään - ihmisillä ei ole elämässä mitään arvoja kuin raha

jotkut on kotona - kun eivät viitsi mennä töihin eivtkä osaa mitään

jotkut töissä - kyllä niitä lapsia tehdään ja jätetään yhteiskunnan kasvatettavaksi

Maailman väkiluku pienenee (kaikkien etu) ja vanhemmilla on enemmän varaa panostaa jälkikasvunsa hyvinvointiin (lapsenkin etu).



Kaksi lasta tai enemmän / pariskunta on maailman liikakansoituksen edistämistä ja joskus monilapsisten perheiden jälkikasvulta puuttuu mahdollisuuksia esim. monipuolisiin harrastuksiin (rahan puutteen vuoksi).



Niin, mielipiteitä saa olla ;)

ettei muiden lapsien lukumäärä kuulu ap:lle millään tavalla. Itse olen ollut onnellinen ainut lapsi ja olen vain yhden onnellisen lapsen onnellinen äiti. Vanhemmillani oli aina aikaa minulle, minulla oli ja on paljon ystäviä (joista moni on pienempänä vain tapellut sisarustensa kanssa, eikä ole enää aikuisena missään tekemisissä heidän kanssaan) ja saman haluan lapselleni.

Ei tämä maailma täältä pohjoisesta päin ole täyttymässä.



Ja minusta olisi itsekästä tehdä vaan yksi lapsi sen takia, että se raukka joutuisi yksin kestämään vanhempiaan vanhuksina. Vanhuksissa on usein hirveästi hommaa. Ja kun se kasaantuu yhdelle lapselle, jolla olisi mahdollisesti muutakin tekemistä (työ, murrosikäiset lapset tms.), niin siinä moni nääntyy.



Eihän useampi lapsi tietenkään takaa mitään, mutta parantaa mahdollisuuksia. Ja parantaa mahdollisuuksia, että lapsesta tulee tasapainoinen ja yhteistyökykyinen.



Ja ainakin minun lapseni on niin laumassa viihtyvä, että pitäisi varmaan hankkia sille viisi sisarusta.

Jos vanhemmat ovat tyytyväisiä yksilapsiseen perheeseen - tai etenkin jos vanhemmat kokevat, että ei ole aikaa/voimavaroja/rahaa hankkia useampia lapsia, niin tottakai kannattaa tehdä niinkuin itse parhaaksi näkee.

Minä olen ainoa lapsi, ja olen aina ollut siihen ihan tyytyväinen. Seuraa sai kavereista, ja ilman sisaruksia opin hyvinkin viihtymään itsekseni ja aikuisseurassa mikä helpotti vanhempien tilannetta (viihdyin jo pienenä monissa "aikuisemmissa" paikoissa/tilaisuuksissa ja osasin käyttäytyä niissä). Vanhempani ovat molemmat isoista perheistä, mutta silti hankkivat vain yhden lapsen...



Mitä itsekkyyteen tulee, niin ainakin omassa tuttavapiirissä ne sisarukselliset ovat useammin kynsin hampain pitämässä kiinni OMASTA osuudestaan, ainoat lapset harvemmin ovat niin tiukasti vaatimassa vaan antavat helpommin omastaan muille. Johtuneeko siitä, ettei ainokaisten ole tarvinnut aina kilpailla kotona vanhempien huomiosta ym.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat