Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ei kestetä vauvan tuomaa vaativuutta, ei enää voi elää vain itselle, vaan vastuu vauvasta tuntuu ylitsepääsemättömältä. Onkohan henkisesti heikommat suuremmassa vaarassa sairastua siihen, vai onko se edes "sairaus" vaan vain kykenemättömyyttä hoitaa vauvaa ja kotia?

Sivut

Kommentit (58)

ap tällä viestillään vain paljastaa oman tietämättömyytensä masennuksesta ja pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan. Sitten kun omalle kohdalle kyseinen sairaus sattuu, niin taitaa mieli hieman muuttua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Ei kestetä vauvan tuomaa vaativuutta, ei enää voi elää vain itselle, vaan vastuu vauvasta tuntuu ylitsepääsemättömältä. Onkohan henkisesti heikommat suuremmassa vaarassa sairastua siihen, vai onko se edes "sairaus" vaan vain kykenemättömyyttä hoitaa vauvaa ja kotia?




Et sinä tällä tuo esiin muuta kuin omaa typeryyttäsi ja sivistymättömyyttäsi. Ei kannata ihan kaikkea laukoa mitä siihen pieneen päähän pälkähtää.



Ja ei, minulla ei ole ollut masennusta mutta olen psyk.sh.

Täällä tunnutaan mittaavan keskustelun paremmuun suorassa suhteessa viestien määrään ja kiivauteen. Lyhyt, rauhallinen ja järkevä keskustelu on monessa suhteessa hedelmällisempi. Vähän sama, jos vertaisi seiskaa ja hesaria.

Kaverini sairastui vasta kolmannen lapsen jälkeen joten ei ollut aiemminkaan elänyt "vain itselleen". Ja juuri sinun tapaisten ihmisten asenteiden takia kaverinikin yritti pärjätä omillaan kunnes lähes romahti. Ja vahva ihminen on muuten persoonaltaan.

jota täällä av:lla viljellään erityisen paljon, on muuten ehkä paskin ja surkein mahdollinen keskustelu- ja keskustelunherättämismuoto.



Ihan turha odottaa hyvää, sopuisaa, monipuolista ja järkevästi argumentoivaa tekstiä, kun aloitus on tuollainen. Mistäköhän sekin päätön ajatus on tullut, että aina on hienoa kun "saa keskustelua aikaan"? Kaikki keskustelu ei ole mitenkään hyvää ja tarpeellista, ja keskustelua voi herättää ihan asiallisillakin argumenteilla.



Lopettakaa tämä jatkuva, surkea ja naurettava provoilu täällä! Opetelkaa kommunikoimaan kuin ajattelevat ihmiset.

Herkkiä, mutta ottavat liikaa vastuuta itselleen, eivätkä myönnä tarpeeks ajoissa, että eivät jaksakaan. Nämä ihmiset puskee väkisin päätä kiviseinän läpi ilman tukea. Heikommat osaa pyytää apua aikaisemmin ja myöntävät vajavaisuutensa ajoissa.



Tai ehkä se ei ole vahvojen eikä heikkojen, olosuhteet, ja synnytys itsessään voi olla hyvin rankka eri ihmisille. Eikä se ole kenenkään syy, ominaisuus, jokainen synnytys ja raskaus ja vauva-aika voi olla myös ihan erilainen samallakin ihmisellä.

Me asumme todella pohjoisessa, talvet ovat pitkiä pimeitä. Se vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ihan tutkitusti. Lisäksi kansanluonteessamme on ongelmia. On alkoholismia, tunteita ei osata tunnistaa eikä näyttää, lapset joutuvat itsenäistymään liian varhain, maamme on länsimaaksi harvinaisen väkivaltainen, itse asiassa siinäkin tulemme heti Yhdysvaltojen jälkeen tilastoissa. Ei se, että ihmisillä on viimeisen vuosikymmenet ollut nouseva elintaso riitä kumoamaan noita vanhoja ongelmia.



Ja ei ennenkään Suomessa ollut helppoa. Vauvoja tapettiin paljon enemmän kuin nykyään, joten kyllä siitä masennuksesta puhumisesta ja sen hoitamisesta on paljon hyötyäkin, ainakin noiden lasten näkökulmasta katsottuna.

Kaikissa sairauksissa voidaan nähdä osuutensa ihmisen omilla taipumuksilla, perimällä, ulkopuolisilla vaikutuksilla. Miksi ulkopuolisilla on niin suuri hinku kaataa jonkun sairauden syyt yksilön itsenäsä kannettavaksi? Ja vaikka niin olisikin, auttaako tai parantaako se kyseistä ihmistä? ´Voisivatko sormella osoittelijat pysähtyä hetkeksi ja kaivaa naftaliinista käyttämätöntä myötätuntoa ja armollisuutta kanssataaplaajiaan kohtaan?



Ihminen on kokonaisuus ja myös tietyllä tavalla mysteeri. Kenenkään sairaus-CV:tä kuten ei muitakaan asioita elämässä ei voi etukäteen, vaikka riskejä ja todennäköisyyksiä voidaankin arvioida.

mitä todellisuudessa ajattelet? Ei nettikeskustelu eroa (tai kuuluisi erota) kasvokkain tapahtuvasta keskustelusta mitenkään. Minun on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että netissä voi sanoa mitä tahansa, mitä sylki suuhun tuo ja jälkikäteen sanoa, että ei vaiskaan tai ähäkutti. Eivät kaikki osallistu nettikeskusteluun sivupersoonansa kautta vaan samana ihmisenä kuin muussakin elämässä.



Lainaus:

ok. Myönnetään, provosoin tahallani! Mutta näin sain enemmän vastauksia, kun tarvitsin niitä juuri nyt tähän aihepiiriin liittyen... Jos olisin laittanut ns. kiltin kysymyksen asiasta, moniko teistä olisi vastannut. Mutta kiitos kuitenkin näistä. Tiedän oikeasti, että se on sairaus eikä siihen sairastumiseen oikein itse mitään voi (tai itselleen)...

Lainaus:

Entä sitten, jos on heikko? Mitä väliä?



Akselihan ei mene niin että toisessa päässä on hyvä vahva ja toisessa huono heikko. Meissä kaikissa on vahvuutta ja heikkoutta. Joskus on vahvuutta olla aidosti heikko - ja toisaalta vahvuuteen sairastuu, jos on liian heikko myöntämään vajavuuttaan.




Olen aika lailla samaa mieltä, mutta miksi ihmeessä meillä täällä tai yleensä hyvinvointivaltioissa on niin hemmetisti milelenterveysongelmia, masennusta (kaikkia mahdollisia nimiä, mitä niille keksitäänkin) niin hemmetisti. Menkäämme kaiken alkujuurille ja katsotaan peiliin!!! Ei kaiken tarvitse olla yhteiskunnan, työpaikan, lapsen sairauden, veroprosentin, jauhelihan hinnan, toisten paremmin tienaavien jne. syytä. Katsotaan siis kaikki peiliin ja lähdetään purkamaan niitä ongelmia ihan sieltä oman pääkopan sisältä! Yhteisöllisyys kunniaan, kuten monissa köyhissä maissa, joissa lapsia tulee kun sieniä sateella ja silti ollaan aika lailla tyytyväisempiä ja iloisempia, onnelisempia ja EI aina valiteta joka hemmetin asiasta! t. kehitysmaita kolunnut

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat