Mulla ei ole enää parasta ystävää =(

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

nykyään hänellä on toinen kaveri jonka kanssa tekee kaikki mitä me teimme ennen. Ei hän sitä itse tajua miltä minusta tuntuu mutta minusta tuntuu pahalta kun "en ole enää mitään".



Myönnetän, kyllä minäkin olen muuttunut, ihan varmasti, mutta en koskaan käsittänyt että ystävyys voi näin muuttua, ennen ollaan (aikuisiällä siis) kuin paita ja peppu ja sit yhtäkkiä ei mitään.



Tuntuu siltä että jos puhun jotain niin kaveria ei yhtään kiinnosta mistä puhun, ei sano mielipiteitään tai puhu enää omista asioistaan.



Se on vaan niin ikävää, mieskään ei ymmärrä, olis niin helppoa kun sais muuttaa täältä pois ja alottaa kaiken ihan alusta, paikkaan missä tietäs et ei oo ketään tuttuja, olis paljon helpompaa.

Vierailija

mun paras ystävä nai veljeni joitain vuosia sitten enkä pysty enää ajattelemaan häntä parhaana ystävänä, vain veljen vaimona... (takana siis valehtelua mulle heidän suhteesta ym)



Joskus toivon että olisi toisin mutta tuskin tulee asiat muuttumaan. Pystyn toisinaan puhumaan asioita hänelle mutta vain sellaisia joita voin puhua myös veljelleni koska luottamus nimenomaan "ystävää" kohtaan katosi aikanaan

Vierailija

viikko sitten minua pyydettiin kyllä joo mukaan mutta kuskiksi heille... useasti minua kyllä pyydetään myös lapsen vahdiksi että he pääsevät yhdessä jonnekin... no yleensä kyllä suostun, tai siis aina jos vaan voin. Minun lapsia ei kuitenkaan ystäväni kovinkaan mielellään ota hoitoon.

Vierailija

voisitko mahdollisesti puhua ystävällesi miltä sinusta tuntuu? Pyydä vaikka kahville ja kun hän tulee otat asian puheeksi. Et syytämällä vaan kertomalla kuinka pahalta sinusta tuntuu. tai jos et kasvotusten halua puhu niin lähetä vaikka sähköpostia? Niin kun itsekkin jo sanoit ei hän varmaan tahallaan ole sinulle ilkeä.



Tsemppiä kamalasti!!

Vierailija

minä kyllä pyydän ystävääni mutta aina liian myöhään hän on sitten jo ehtinyt tehdä saman asian tämän toisen kanssa, tai jos minä pyydän niin hän ei jaksa tms...

Jouluostoksille piti mennä yhdessä tai minä pyysin jo pari kuukautta ennen että mennäänkö yhdessä, mutta sitten hän olikin ollut tämän toisen kanssa ja minä menin sitten yksin toisella kerralla.

Sitten yhtäkkiä hän pyysi minua ja olis pitänyt kähteä heti seuraavana aamuna... no en niin lyhyellä varoitusajalla saanut lapsia hoitoon (mies kun oli töissä) ja sanoin piruuttani että pyydä sitä toista... no yllätys niin hän olis pyytänytkin mutta kun se oli jossain muualla, eli taas olin vain hätävara.



Saattaa olla että kuvittelen mutta en voi sille mitään että minusta tuntuu tämä asia niin pahalta. Koitan koko ajan ajatella että pärjään kyllä yksinkin ja on niitä muitakin kavereita.

Enkä missään nimessä halua aiheuttaa ystävälleni mitään pahaa enkä halua että hän jouuu tämän asian takia yhtään kärsimään, tuskin hän sitä tahallaan tekee ja hänen elämnsä totta kai hän itse päättää kenen kanssa on tekemisissä, toisaalta haluaisin tietää että mikä minussa on sellaista että seura ei enää kiinnosta.



ap

Vierailija

päätti, etten enää ole hänelle paras ystävä. MInusta on kuulemma tullut tylsä ja huumorintajuni on kadonnut. 20 vuoden ystävyyden jälkeen hän suuntasi kohti hauskempia, kevyempiä ihmisiä :-(



Toki olemme hyviä kavereita edelleenkin, mutta ei se ole sama asia. Siispä olen yksin ja yritän olla itkemättä.

Vierailija

voisitko mahdollisesti puhua ystävällesi miltä sinusta tuntuu? Pyydä vaikka kahville ja kun hän tulee otat asian puheeksi. Et syytämällä vaan kertomalla kuinka pahalta sinusta tuntuu. tai jos et kasvotusten halua puhu niin lähetä vaikka sähköpostia? Niin kun itsekkin jo sanoit ei hän varmaan tahallaan ole sinulle ilkeä.



Tsemppiä kamalasti!!

Vierailija

Vähän lyhyempi ystävyys takana,"vain" noin 10 vuotta,mutta hän oli paras ystäväni... sitten hän alkoi hakeutua baareihin ja muutti radikaalisti pukeutuistaan jne



Itse sain tietää olevani samoihin aikoihin raskaana PITKÄN monivuotisen yrittämisen jälkeen.



Enää kun mua ei kiinnostanut samassa määrin nämä baari yms asiat niin mun seura ja asiat eivät kiinnostaneet häntä... pari kertaa on kysellyt raskauskuulumisia jne,vaikka olen kertonut esim että tää raskaus on ollut hyvin vaikeaa jne

Vierailija

Itsekin huomaan kasvaneeni lapsuuden ystävästäni erilleen. En tiedä kokeeko hän samoin, mutta ei vaan oikein löydy puheenaiheita, ja ajatusmaailmat ja kiinnostuksen kohteet on täysin erilaiset.



Luulen että itse olen muuttunut enemmän, elämät on vain olleet vähän erilaiset. Aiemmat jo olemassa olleet luonteenpiirteet ikäänkuin ovat korostuneet; minusta Taivaanrannanmaalarista on tullut entistä elämälle uteliaampi, avarakatseisempi ja sallivampi. Ystäväni taas on aina ollut luotettava, jämäkkä periaatteen ihminen, joka pitää sanansa, mutta myös pysyy kannassaa järkähtämättä. Hänestä on tullut vakavamielisempi ja "vähempään tyytyväinen" (ihan siis positiivisessa mielessä, osaa nauttia siitä mikä on NYT, eikä haihattele enempää ja tuhlaa aikaa siihen).



Voinet arvata, että lystiä ei ole ihan entiseen malliin...

Vierailija

Paitsi että minun entinen paras ystäväni sai jo lapsen. Ja yhä harvempaan on käynyt ne yhteiset jutut... kun ei vaan osaa...minut syrjäytettiin sisäpiiristä jo ennenkuin tiesin koko raskaudesta enkä sitten enää osannut tunkea väkisin seuraan.

Mutta uskon että jossain vaiheesssa elämää voi tiemme taas kohdata ja löydämme ne uudet tai vanhat yhteiset jutut mitä ei muiden ystävien kanssa ole =)

Vierailija

Omasta mielestäni en ole muuttunut vaan ystävästäni on tullut jotenkin erilainen tässä viime aikoina ja hänellä on uusi "paras" ystävä.



Onhan mulla muitakin kavereita mutta ei sellaisia joille voisi puhua kaikista asioista niin että toinen ymmärtää.



Olisi kiva jos voisi jollekin kertoa murheistaa ja iloistaan niin että tietää että toinen edes esittää kuuntelevansa.

Toinen ystäväni kyllä kertoo mulle ongelmistaan ja muista mutta jos minä esim kerron että ottaa joku vaikka miehessä päähän tms... niin hän on sitä mieltä että eihän mulla voi olla ongelmia kun mulla on perhe, toista ystävää ei kiinnosta kuin omat asiat.



Ahdistaa kun ei ole ketään kelle vois puhua, ihan vaan niin että toinen kuuntele, ei sen tarvii ees sanoo niihin asioihin mitään, kunhan vaan oikeesti kuuntelis.



ap

Vierailija

minun ja mieheni "helmoissa" vuosia pyörinyt paras kaveri häipyi samantien kun löysi miehen. ei pysty millään ymmärtään miksi meitä pidettiin niin ala-arvoisina vaikka itse kuvittelin että se oli muutakin kuin ajanviettotapa.



t. harmissaan ja pettynyt

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat