Miksi sekundäärinen lapsettomuus masentaa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tosiaan. Meillä on lapsia kaksi, aivan ihanat 2,5-vuotiaat kaksospojat. Kärsimme aikoinaan lapsettomuudesta kaksi vuotta ennen kuin päätimme lähteä hoitoihin. Olin varma että syy lapsettomuu-teen oli minussa. Selvisi kuitenkin, että mieheni siemennesteen laatu oli surkea. Saimme ajan suo-raan ivf-hoitoon, mutta halusimme kokeilla inssiä, josta ennuste kohdallamme oli huono. Inssikier-toon minulle määrättiin clomit ja inssi tosiaan tehtiin. Pamahdin saman tein raskaaksi ja tosiaan kaksi munasolua hedelmöittyi. Kaikki meni hyvin ja pojat kasvavat kovaa vauhtia. Tuhkimotarina siis.



Mutta nyt. Olemme poteneet vauvakuumetta jo yli vuoden verran. Kuume minulla on suurempi, mieheni on asenteella "tulee jos on tullakseen". Mutta vauvaa ei luonnollisesti kuulu. Olemme käy-neet inssissä muutaman kerran tuloksetta, sperman laatu on edelleen huonontunut entisestään. Lääkärin mukaan inssit ovat rahan tuhlausta. Mieheni ei ole kiinnostunut muista hoidoista ja on kaiketi ihan tyytyväinen kahteen lapseen.



Itseäni en vain ymmärrä. Olen etuoikeutettu, minulla on kaksi tervettä lasta. Mutta silti vauvakuume on aivan älytön ja mietin asiaa joka päivä. "Lapsettomuus"- on tullut taas osaksi omaa ajattelua ja huomaan olevani aika mietteliäs asian suhteen. Mieheni ei ymmärrä, että voin kärsiä tilanteesta ja olenkin välttänyt asiasta puhumista, sillä elämässä tapahtuu nyt paljon muutakin (rakentaminen päällä). Huomaan, että synkistelen aiheen ympärillä aika paljon. Miten voi olla, että sekundäärinenkin lapsettomuus vie mielen näin matalalle? Tuntuu, että mikään asia ei saa asiaa unohtumaan. Olen toivoton. Onko täällä ketään muuta jolla on sama tilanne. EN ikinä uskonut, että löydän itseni tästä tilanteesta. Oli enemmän kuin lottopotti, että saimme pojat. Miten voi olla näin pikkusieluinen ja potea pohjatonta vauvakuumetta vaikka on jo kaksi lasta ja tietää, että mahdollisuudet saada lasta kotikonstein on nolla. Ja miksi edes pitäisi saada enemmän.

Toisaalta huomaan ajattelevani välillä katkeria ajatuksia. Mietin, että voinko joku päivä katkeroitua miehelleni, kun hän ei pysty antamaan minulle vielä lasta ja on kaiken kukkuraksi itse aivan tyytyväinen nykytilanteeseen. Tyytyväinen minunkin pitäisi olla, kaikki on kohdalla. Mutta joka kuukausi, kun tunnen munasoluni irtoavan, mieleeni hiipii kaipaus, haikeus ja surukin.

Kommentit (8)

Vierailija

Hei!



Oli pakko kirjoittaa tänne, kun onneksi on muillakin samanlaisia mietteitä kuin itsellä. Meillä on kanssa kaksi poikaa monen vuoden lapsettomuuden jälkeen. Esikoinen 2,5 vuotias sai sitten alkunsa 2 icsin tuoresiirrosta ja tää kuopus 7kk 2. icsin 2. passista. Ja molemmat ovat kyllä niin ihania ja terveitä, vaikka ovatkin syntyneet niistä ns. "rajummista" hoidoista. Ja olen sanonutkin, että voin suositella kaikille niitä hoitomenetelmiä, jos niillä syntyy näin ihania lapsia kuin meidän pojat ovat!



Minäkään en sen kummemmin ymmärrä, että mitä riskejä koeputkihoidoilla syntyneillä lapsilla on enemmän kuin ns normaalilla tavalla syntyneillä. Sen olen vain kuullut, että koska hoidoilla syntyy enemmän kaksosia ja hehän syntyvät monesti ennenaikaisina, niin tähän ennenaikaisuuteenhan voi liittyä monenlaista riskiä, niin sen takia sitä puhutaan, että hoidoilla syntyy enemmän ns. "ei terveitä" vauvoja. Ja tosiaan sehän on sitten eri asia, jos on jotain ge neettistä häikkää, kuten joku asiasta mainitsi.



Minulla on kanssa jo kamala vauvakuume, vaikka meidän kuopus onkin vielä "vauva". Olen aina halunnut kolme lasta. Aluksi tuntui, että ei saada sitä yhtäkään, mutta kun esikoisen saimme, paineet lapsen saamisesta katosivat. Ajattelimmekin, että jos seuraava lapsi tulee, niin se on sitten ylimääräistä plussaa, mutta jos ei tule,niin olemme oikein onnellisia yhdestä kullanmurusta. Mutta kun toinen lapsi tulikin niin helposti hoidoilla, niin olen antanut itselleni luvan kuumeilla vielä sitä kolmatta vauvaa. Mieskin on suostunut siihen kolmanteen, muttei enempään. Tosin nyt pidämme pitemmän tauon hoidoissa ja katsomme asiaa uudestaan, kun esikoinen alkaa lähestyä eskari-ikää. Sitten olisi ihana taas olla kotona lasten kanssa. Ja meilläkin syksyllä alkaa rakennusprojekti, niin siinä sitä onkin pitemmäksi aikaa muuta mietittävää.

Meilläkin on miehessä "vika", vaikka aina luulin, että mussa se vika varmasti on. Miehen siittiöissä on 100%vasta-aineita, joten meilläkin on aika toivotonta toi

luomuraskautuminen, tosin ei mitenkään mahdotonta.



Mutta tsemppiä meille kaikille, jotka kuumeilemme vielä kolmatta, ei siinä mitään väärää ole. Ja toivotaan, että saat miehesikin suostuteltua siihen koeputkihoitoon ym. Voin suositella lämpimästi!



Terkuin Hessuliina ja pojat 2,5 v sekä 7kk.

Vierailija

Hei,



Olemme saaneet raskauden alkamaan IVF-hoidolla. Yritystä 2 vuotta ja monta inssiää.. (ennestään yksi lapsi joka tuli ekalla kierrolla luomuna) Olivat tosiaan rahan tuhlausta. Meillä kaikki oli kuulemma loistavasti, eli vikaa ei ollut, ja lapsettomuus selittämätön. Itse pelkäsin myös riskejä kun netistä googlasin.. Ja se oli tyhmää. Lopuksi pidin hyvin pitkä keskustelun lääkärin kanssa, ja hän kertoi että tilastolliset riskit ovat kaikkien IVF-hoidolla raskautuneiden kesken tehtyjä, eli mukana eniten lapsettomia pariskuntia, joilla ensimmäinen raskaus kyseessä. Näillä on usein taustalla joku häiriö, olisitten geneettinen tai muu. Silloin esim. keskenmenot, epämuodostumat ym ovat yleisempiä kun normaalissa luomuraskaudessa. Mutta jos on jo yksi (tai enemmän) terve lapsi, ja tiedetään että raskaus ja synnytys ovat sujuneet jo kerran normaalisti. Silloin ongelmana eivät ole geneettiset häiriöt tai vastaavat, vaan nimenomaan ongelma tulla raskaaksi. Eli jos raskaus vain saadaan alkamaan, niin siitä eteenpäin riskit eivät ole suuremmat kuin normaalisti alkaaneessa raskaudessa.



Hyvä lääkäri osaa toivottavasti selittää sen myös miehellesi. Liittyen mieheen: Uskoisin, että miehelle on aika kova pala, että "vika" on hänessä. Voisiko se olla syynä siihen ettei halua kovempia hoitoja? Ettei esim. halua sinulle rankempia hoitoja, jos vika ei ole sinussa.. Toisaalta jos siemenneste on jo nyt muuttunut huonolaatuisemmaksi, niin sama kehitys luultavasti jatkuu? Eli en odottelisi turhaan jos haluatte lasta kovasti. Toistuvat luomuyrittämisen ja pettymysten ketju saattaa pahantentaa tilannetta ja masentaa äitiä.



Vaikka IVF-hoito on rankempi, niin se on tehokkain lapsettomuuden hoito, ja jos teillä on jo yksi raskaus takana, niin todennäköisyys raskautua on varmasti tosi hyvä. Tsemppiä teille ja hyvää jatkoa!

Vierailija

Mitäköhän kovempien hoitojen riskejä miehesi tarkoitti? Minä olen siinä uskossa, että kovissakaan hoidoissa ei ole riskejä. Eikä ainakaan lapselle! Meillä lapset saivat molemmat alkunsa clomi avustetussa inssissä, mutta todennäköisesti mahdollisessa kolmannen yrityksessä olisi kai koeputkihedelmöitys. Tokan yrityksessä tarvittiin nimittäin niin monta inssiä, ettei sellaiseen ruljanssiin enää hoitopuolella lähdettäisi. Itse olen koeputkihedelmöitykseenkin täysin valmis. Me emme ole miehen kanssa jutelleet edes hoitovaihtoehdoista, kun hän ei ylipäätänsä vielä halua lasta. Kyllä minäkin mietin, onko ahnehtimista haluta kolmatta lasta hoidoilla, mutta tekeväthän muutkin luomumenetelmillä kolme tai enemmänkin lapsia. Tekotapa on kaiketi vauvakuumeen vallatessa sivuseikka. Sitäkin mietin, että kolmattahan ei enää saa julkisessa terveydenhuollossa vaan pitää mennä yksityiselle. Nuo koeputkihedelmöitykset ovat aika kalliita kokonaan itse maksettuna, että aika kova hinta kolmannesta täytyy olla valmis maksamaan. Itse olen kyllä valmis säästämään ja venyttämään penniä, mutta en tiedä miehestä sitten.

Vierailija

minusta tuo sinun lapsettomuustuskasi kuulostaa ihan normaalilta, kyllähän se kirpaisee, jos lapsia ei enää saa, vaikka kuinka olisi onnellinen niistä kahdesta kullanmurustaan. Osittain mielipaha on varmaan ihan samaa, mitä kuka tahansa kokee parisuhteessaan silloin, kun ajatukset lapsimäärästä eivät kohtaa. Siihen kun vielä päälle on kaikki hedelmättömyyden ja sen syiden aiheuttamat kipuilut, niin ei se kovin helppoa ole psyykkeelle. Joten et ole millään tapaa ainakaan epänormaali noiden ajatusten kanssa!



Meillä on kaksi koeputkihoidoilla alkuunsaatettua lasta, toinen ivf:llä ja toinen icsi:n pakastealkionsiirrosta. Jäin siis kovasti pohtimaan, että mitähän riskejä miehesi ajattelee hoidoista lapsille olevan? Meillä molemmat lapset ovat täysin terveitä täysaikaisena syntyneitä. En osaa siis kertoa, mitä nuo riskit voisivat olla, mutta olen siinä käsityksessä, että kovasti suurempia riskit eivät ole.



Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen lapsitoiveesta, meillä tuntuu tällä hetkellä olevan tilanne toisin päin, eli minä en ole varma haluanko lisää lapsia ja mies haluaisi mielellään vielä kaksi... ja meillä syy lapsettomuushoitoihin on minussa, minkä vuoksi tunnen sitten melkoista painetta suostua hoitoihin, koska en pysty hänelle "tuosta" vain tekemään lisää lapsia. Eli ehkä miehesi voi käydä läpi samanlaisia tuntemuksia ja kokea hoidot sen takia kovin ahdistavina.

Vierailija

Meillä aika samanlainen tilanne, joten ymmärrän sinua oikein hyvin. Meillä on kaksi lasta myöskin ja minä kuumeilen kolmatta, mies ei. Meilläkin miehessä on vikaa ja lapset on avustettuna tulleet. Minäkin pelkään, mitä ajattelen sitten myöhemmin. Kadunko? Katkeroidunko? Meneekö suhteemme pilalle? Ratkaisevinta minusta tässä on oma ikä. Minkä ikäinen olet? Itse olen vähän päälle kolmekymmentä. Siinä mielessä minulla on vielä aikaa. Uskon ja toivon, kun lapset vähän kasvavat niin miehen mieli voi muuttua. Meidän nuorin on 2,2v eli aika samanikäinen kuin teidän pojat. Voisin kuvitella, että kaksosten kanssa varsinkin alku on voinut olla raskasta. Ehkä miehesi päällimmäinen ajatus on halu henkäistä hetkeksi ennen uutta vauvaa. Ainakin toivon, että meillä aika pehmittää tavallaan miehen. Voisiko tämä olla teilläkin mahdollista? Oletko vielä kotona? Minulla auttoi töihin meno. Sain muuta ajateltavaa kuin vauvat. Suosittelen. Eli itse yritän valaa sinuun ja itseenkin positiivisuutta. Kun lapset hieman kasvavat, hetken nauttii helpommasta arjesta, on töissä, ajattelee muuta, mies ehkä siinä muuttaa mieltään.

Jaksamista.

Vierailija

Hei sinulle onnimanni!



Kiva kun sain edes yhden vastauksen. Minä täytän 32 keväällä, joten ei tässä iän suhteen ihan paniikki ole, mutta sitten kun ajattelee, että ensimmäisenkin raskauden alkamiseekin meni 2 vuotta ja nyt on ollut yritystä takana 1, 5 niin äkkiähän tuo ikä kertyy..



Itse ole ollut töissä jo vuoden, joten kyllä tässä alkaisi taas olla valmis jäämään kotiin lasten kanssa : ) Mieheni oli lasten kanssa kotosalla 7 kk minun lähdettyä töihin, nyt pojat ovat hoidossa.

Juttelin viikonloppun mieheni kanssa asiasta ja kerroin kuinka kovasti kuumeilen ja olisin ehkä valmis muihinkin hoitoihin kuin inssiin. Miehenikin toivoisi lasta vielä, mutta sanoi pelkäävänsä niin kovasti "kovempien" hoitojen riskejä lähinnä lapsen kannalta. Itse olen ollut siinä uskossa, että riskit ovat aika vähäisä, vaan keskustelu jäi siihen, että täytyy selvitellä riskit. Millä hoidoilla teidän lapsenne ovat saaneet alkunsa, ehkä sinäkin tiedät kertoa jotain riskeistä minulle? Eli näin, jotain lämpenemistä siis ilmassa. Toisaalta mieheni siinä pohti juuri, että onko "ahnehtimista" ryhtyä kolmatta puuhailemaan hoitojen avulla, kun on kaksi tervettä lasta...Niinpä, ymmärrän häntäkin. Mutta sinä tiedä mitä tämä kaipuu pienestä nyytistä on. Ajatuksesta on aika vaikea luopua, kun se on kerran vallanut ajatukset.

Vierailija

Ymmärrän kyllä tuskasi. Sehän on inhottavaa, että sulla on suru asiasta, joka on täysin keskeinen koko parisuhteessasi ja perhe-elämässäsi, mutta et pysty sitä täysin palkein miehen kanssa käsittelemään. Siitä on vaikea päästä eroon, kun se on työn alla.

Vierailija

Kiva saada ymmärtäväisiä viestejä ja ajatuksia. Niin ajattelinkin, että en ole yksin tämän asian kanssa. Toisessa viestiketjussa minut hakuttiin julmaksi, kylmäksi ja ahneeksi ihmiseksi ja kehotettiin jopa eroamaan ja päättämään päiväni, jos en osaa olla olooni tyytyväinen... ; ) Tokihan nämä jutut ovat todella monimutkaisia ja kunnioitan oikeastaan kaikkia kommentteja, joita osakseni olen saanut. Sen verran olen oppinut tästä maailmasta "lapsettomuuden" myötä, että kauheesti en viitsi muita arvostella tässä asiassa...



Niin noista riskeistä. Käsittääkseni riskit lapselle ovat pienet, mutta kaiketi niitä kuitenkin on hieman ja jotkin riskit ovat kohonneet hedelmällisyyshoidoissa verrattuna luomuna alkuunsa saaneeseen raskauteen. Jos netistäkin hakee hedelmöityshoitojen riskit -haulla tietoa, niin tuleehan sieltä kaikenlaista, mutta koska en ole "ammattilainen" en osaa arvioida kuinka "vakavasti" ne pitäisi ottaa. Tietty aika vaikeahan niitä on olla sivuuttamatta kun tätä kaikkea miettiin ja miettii, ryhtyykö vielä hoitoihin. Tosiaan, jos joku tietäisi kertoa noista riskeitä tai niiden todennäköisyyksistä, niin ottaisin tietoa mieluusti vastaan. Ja jos olis jotain linkkejä tutkimuksiin ja tutkimusartikkeleihin.



Voimia sinulle osborne ja muut, jotka tavalla tai toisella kamppailette näiden ajatusten kanssa. Aika uskomattoman suuria juttuja nämä ovat, vaikka välillä mietin, että olenko se vain minä joka saa nämä jutut näin suureksi paisumaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat