Olenpa ollut sokea! (pettämisestä ja parisuhteesta)

Vierailija

Olen ollut vuosia kotiäitinä. Sitoutunut rooliini äitinä ja vaimona. Vaalinut ydinperheajattelua ja pitänyt sitä ainoana oikeana ja Erittäin Pyhänä. Nyt olen palannut mukaan kodin ulkopuoliseen elämään ja ystävyyssuhteisiin, viihteelläkin jopa käyn. Ja olen voinut vai hämmästellä ja paheksua sitä, kuinka totta minulle tuttavani lateli reaalimaailman ihmissuhdekiemuroista.



Olen joutunut oikaisemaan käsitystäni ja uskonkin nyt aivan vilpittömästi, että ihmisrotua ei ole luotu yksiavioiseksi tai lojaaliksi. On kauhistuttavaa ajatella, että parisuhde ja tämän ihmisen luoman instituution (avioliitto) kumartaminen antaa oikeuden omistaa toisen tunteet, ajatukset ja halut. Kauhea ajatella, että ihminen sitoutuessaan kahlehtii itsensä ja evää mahdollisuuden enää ikinä kokea ihastumista, tuoreen suhteen intohimoa, hetken hurmaa, yms. Epäreilua minusta.



En ole itse sortunut, mutta ajatukseni asiasta ovat muuttuneet. Muita pohdintoja?



Muita

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat