Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vanhin lapsi on 9, vielä ehtii ainakin 15 synnyttää tällä vauhdilla.

Sivut

Kommentit (173)

eikö lapsia enää tuu vai meneekö työ edelle....? Kuiteskin ollaan "tosiuskovaisia". Tiedän että ihan varmasti käyttävät ehkäisyä, muuten lapsia heillä olisi varmasti enemmän. Mutta työ taitaakin olla tärkeempi.

On isoissa perheissä ongelmiakin, mutta yhtä hyvin yhden tai kahden lapsen perheessä. Ja haluan tuoda oman kokemukseni isosta perheestä, että kyllä meillä on ollut onnellinen lapsuus, ja kukin tahollaan elää hyvää elämää nyt. Riittikö äidillä ja isällä aikaa meille?kyllä sitä riitti ihan hyvin, ei kaikki lapset ole samaan aikaan murrosiän kynnyksellä, ei kaikki lapset ole yhtä aikaa uhmaiässä ja menemässä joka välissä vessaan vesileikkeihin tms. Kyllä äidillä oli aikaa jutella, aikaa tulla koulunkisoihin katsomaan lasten kilpailuja, kyllä isällä oli aikaa pelleillä, tarinoida, ottaa mukaan työpaikallekkin, teimme retkiä jne. Lapsia meillä toistakymmentä. Jättäkööt kaikki omaan arvoonsa tuollaiset yleistykset, että lestadiolaisperheen lapset ovat sitä ja tätä. Elämää ja ääntä varmaan kuuluu, minullakin on monta lasta, mutta kaikella rakkaudella ja parhaalla koetamme lapsemme kasvattaa. Elkäämme osoittako syyttäviä sormia erilaisuutta kohtaan, vaan olkaamme ennemminkin jakamassa tai tukemassa arjen kokemuksia ja asioita..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on serkkuja yli 50 ja kukaan meistä ei ole saanut lasta 17 tai alle.

Enkä kyllä tiedä montaakaan kuka olisi saanut.

Luulen,että tämä on ihan hyvässä suhteessa valtaväestön alaikäsiin teiniäiteihin.

Toisekseen kuinkahan paljon valtaväestössä olisi 17vee-äitejä mikäli ei olisi aborttia keksitty??



Voi että minä toivoisin, että vihdoin ja viimein lopetettaisi nämä jauhamiset tästä aivopesusta ja pakottamisesta yhtään mihinkään. Kenenkään ei ole pakko olla uskomassa jos siltä tuntuu. Kukaan ei minua ole pakottanut tähän elämään. Mutta ole äärettömän kiitollinen että olen uskomassa.



Kummassa tapauksessa äidillä on enempi aidosti nähdä ja huomioida lastaan: a) äiti kotona koko ajan ja huolehtii perheestään b) äiti 8 töissä ja lapsi illalla parhaassa tapauksessa 2h harrastuksissa, äiti jumpassa yms.

Miettikää ihan oikeesti hetki.



Täällä joku perhetyön tms. ihminen kertoili kokemuksiaan.

Minä rohkenen väittää, että jos suhteutetaan lapsimäärään äidin uupuminen tai masennus se on valtaväestöllä vähintään yhtä yleistä kuin nimenomaan vl-perheissä.



Sanokaa, kumpi traumatisoi lasta enempi se, että hän ei ihan joka hetki saa aikuisen huomiota, mutta saa viettää aikaansa samassa tilassa jomman kumman vanhemman kanssa päivisin vai se, että hän matkustaa viikon isän luona ja viikon äidillä. Ja näissä tapauksissa viettää aikaansa itsekseen paljon, koska yh:n on oltava töissä saadakseen rahansa tienattua. En ole ainakaan kuullut, että moni vanhempi on kotona aina sen viikon kun lapsi tulee hänen luokseen.



Ennen kuin näitä aloituksia ja yleistyksiä viljalti tehdään jokainen voisi hieman tehdä ajatustyötä tykönään. Eikö?

Monet ajattelevat että eivät ehkäise missään tilanteessa mutta ehkäisyä on käytetty myös esim. tilanteissa jossa äiti on esim täysin uupunut eikä pysty ottamaan seuraavaa lasta vastaan. Ehkäisy on ollut siis osa äidin hoitoa. Näin sen kuuluukin olla. Hyvinvoiva äiti perheessä on kaiken a ja o. Eli täällä vallitsee aika erheellinen käsitys siitä että lapsia tehdään ihan hengen uhalla.

Lainaus:

Sisarussuhteitahan ei mikään muu ihmissuhde voi korvata. Mutta kuinka paljon vanhemmilla on mahdollisuus aikaa lapsilleen jos heitä on tusina? Siis ihan henkilökohtaista aikaa jokaiselle lapselle yksilöllisesti? Ajan määrä kun kuitenkin on kaikilla ihmisillä sama, niin onhan se selvä että ero on lapselle annettavan ajan määrässä on valtava jos vanhemman aika jaetaan esim. kolmen lapsen sijaan kymmenelle.




Tästä ajasta aina paasataan. Siis onko jossain määritelty paljonko lapsi tarvitsee "henkilökohtaista aikaa". Tämä minua ihmetyttää että pitäisikö jokaisen lapsen kanssa viettää aivan kahdestaan joku tietty aika päivästä, oudolta kuulostaa. Enemmän ihmettelen "nykyajan" naisia joilla pitää olla jokapaikassa menossa. Tiedän monia kaksilapsisia perheitä jossa äiti töissä, töitten jälkeen opiskelee, harrastaa jne. Paljonko nämä on lasten kanssa? Ja tiedän että ovat stressaantuneita ja väsyneitä.

äitiyslomien välillä? Miten yhden ihmisen palkkaa riittää niin suuren perheen menoihin? Äidit jäävät sitten vanhoina täysin kansaneläkkeen varaan(ko)?



Vrt. suuren perheen kotiäidillä on aina aikaa lapsille...

miksi en tunne yhtäkään perhettä jossa olisi tarvittu ulkopuolista apua totaalisen loppuunpalamisen takia, kun joku oletti sen niin yleistä olevan...? Varmasti meidänkin joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä ja perheitä ja elämänkohtaloita, mutta nämä yleistykset tuntuvat kovin vieraalta.



Isosta perheestä on työtä, mutta myös valtavasti iloa ja rakkautta.

Terve ihminen kykenee synnyttämään useimmiten toistakymmentä lasta ilman ongelmia. Tästä on tehty 2000-luvulla lääketieteellistä tutkimusta. Eivätköhän mahdolliset ongelmat suuressa perheessä liity enemmänkin sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Tiedän erään perheen, jossa äiti oli todella väsynyt. Isommat lapset laitettiin pariksi kuukaudeksi osa-aikaiseen päivähoitoon ja välillä kotona kävi kotiavustaja. Nyt äiti taas jaksaa ja kaikki lapset ovat kotona.

yleisesti vastaan sosiaalialalla ja perhetyössä olleena, että ongelmia ei ole sen enempää suuremmissa perheissä kuin pienissä. Kodinhoidollista apua iso perhe luonnollisesti tarvitsee työmäärän takia, miksei yht.kunta auttaisi , mutta on niitä yksilapsisia perheitä, missä lapsi vie ajan kotitöiltä, tai kodinhoidon takia lasta ei huomata....

Isoissa perheissä olen nähnyt upeana asiana sellasen tiiviin yhteishengen ja läheisyyden.

Siitä voisi ottaa mallia moni pienempikin perhe, perheet jossa erotaan, jätetään, taas mennään avioon, taas nurkan takana onkin parempi jne.

Olkaa ylpeitä lapsistanne, olkaa myös toisten lapsista ylpeitä, jos haluatte elämässä viljellä hyvää..

Perheessä EI OLE yhtään kaksosta/ kolmosta etc. vaan kaikki syntyneet yksitellen ja ikä ero aina seuraavaan n. 2 v... =)



Vanhin 24? ja nuorin n. 3 v ? =)

Mutta onko sitten mielenterveys/uupumus sen vähäisempi asia, ei mielestäni. Tärkeintä on että omatunto pysyy puhtaana.

[/quote]




juu eipä vl äitiä taida oma terveys kiinnostaa....terveydenkin uhalla lapsia tehdään.

siitä kuinka valtavasti usko antaa voimia tällaiseen elämään, isoon perheeseen, lastenhoitoon, kodinhoitoon. Se antaa sellaista voimaa jokaiselle päivälle, mitä ei uskois, kaikki se uskomisen ilo, ystävät, hyvä omatunto, yhteiset kokoontumiset jne.

Sitten on myös toisipäin, eli perheestä saan voimaa myös uskonelämään.Lapset ovat hyviä opettajia, heidän uskonsa on yksinkertainen kuin kuuluu olla, eivät epäile, eivät järkeile(sillä Jumala kysyy vain uskoa) elävät tässä hetkessä, ja aidosti, herkästi pyytävät ja antavat anteeksi. Lapset ovat siis uskomme esikuvia.

minäkin kommentoin jotakin, vaikka vaikea pukea sanoiksi sitä mitä ajattelee asiasta koska tietää ajattelevansa niiin erilailla uskon vuoksi kuin monet teistä. Huomaan vain, että tässä sallitaan myönteiset kommentit niiltä ketkä ei ole vl, mutta jos toinen vl kirjoittaa , siitä valitetaan tyyliin"tottakai puolustaa omiaan"

Jos perheessä on pieni vauva, toki se vie paljon äidin ajasta, mutta pitäisikö niille muille lapsille sitten olla aikuinen, joka pitää sillä aikaa seuraa tms. On nyt ihmeellisiä ajatuksia siitä, että lapsen imetys, mikä on sen yhden ikäisen hoivaa, on niin luonnollista siinä perheessä, ettei sinä aikana muut lapset säry. Kahdenkeskistä aikaa jommankumman vanhemman kanssa keritään järjestämään kyllä, älkää olko siitä niin huolissaan. Olkaa enemmän huolissaan perheistä, missä vanhemmat ovat paljon poissa lastensa elämästä, missä lasta ei kuunnella, missä perheissä lapsesta ei olla kiinnostuneita. Olkaa huolissaan niistä perheistä, missä lapsi määrää jopa aikuisia. Ja huolissaan niistä perheistä missä alkoholi vie äitiä ja isiä, missä huumeet tai väkivalta näyttäytyy. Olkaa huolissaan niistä perheistä, missä pikkuiselta/pikkuisilta viedään koti , eli isä tai äiti eroavat.

Älkää olko huolissanne tai säälikö perheitä joissa on enempi lapsia. Kiinnostus ja rakkaus lapsia kohtaan varmasti joka vanhemmalla, ja voi sitä rakkauden määrää jonka isossa perheessä pieni saa, kun se kertautuu niin monella.

Ja tuosta ehkäisyasiasta. Sairaudenhoito on tervettä järkeä, eikä kuulu uskonasiaan. On vakavia sairauksia, syöpälääkityksiä jne. missä sairaudenhoito kuuluu asiaan ja silloin ehkäisy on mukana. Mutta onko sitten mielenterveys/uupumus sen vähäisempi asia, ei mielestäni. Tärkeintä on että omatunto pysyy puhtaana.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat