Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voi vitsit mä olen kyllä kateellinen teille, kenen lapset on jo isoja!

Vierailija

ja omatoimisia. Osaisivat syödä ja käydä vessassa yksin. Ja pukisivat itse. Ja että saisi edes lukea lehden rauhassa ja juoda kupin kahvia.



No, sekin päivä vielä koittaa. Sitä odotellessa :)

Kommentit (12)

Vierailija

Meilläkin on vähän isompia ja hyvinkin omatoimisia 3v ja 5v mutta pitää käydä toimintaterapiassa ja on muita isompia ongelmia.

Plääh. Kunpa ne olisivat jo koulussa ja nämä ongelmat ohitse.

Vierailija

Meillä oli todella rankka pikkulapsivaihe ja odotin niin kovasti sitä, että lapset kasvaisivat ja saisin hiukan omaa rauhaa. Väsytti ja olin aivan raato. Siltikään se ei ole mitään verrattuna siihen tuskaan, jota nyt koen lasteni puolesta. Ekaluokkalaisella ei ole kavereita ja itkee sitä harvasen päivä. Ei haluaisi mennä kouluun. Kuopuksen puhe taas on sen verran viivästynyttä, että edessä parin vuoden tiivis puheterapia ja todennäköisesti myös toimintaterapia. Nyt valvon öitä, kun sydän on haljeta huolesta :(

Vierailija

Kumma kun ei opettaja ole puuttunut ja auttanut asiaan, jos lapsellasi ei ole kavereita.



Meillä lapset on kohta 4v. (kaksoset) ja ovat ihanan omatoimisia nyt. Kaiken haluavat tehdä itse. Muistan, kun olivat hieman alta 2v. olin ihan poikki...Noh nyt on mukavan helppoa, leikkivätkin vielä kaksin tosi paljon.

Vierailija

Nyt taistellaan esimurkun kanssa ja toinen on jo niin omatoiminen että haluaa tehdä kaiken itse.Nyyh Mun pienet pojat on kasvaneet isoiksi, onneksi tarviivat vielä mua ja kelpaan seuraksikin.

Vierailija

itellä lapset on jo "isoja" 9, 6 ja 4v.

Elämä on oikeesti NIIIIIN paljon helpompaa nyt.

Toisaalta tietysti kaipaa niitä pikkulapsihetkiä, tää on äidille semmoista luopumisen aikaa, kun lapset ottaa jo vähän etäisyyttä.



Voimia sinne, pian se helpottaa:)

Vierailija

meillä on 14 v 12v ja 10 v koululaiset, jotka hoitavat paitsi omat hommansa myös kodin ja 0 sekä 4v sisaruksensa. Elämä ei voisi olla mukavampaa :)

Vierailija

nyt taistellaan murkun kanssa,yhdellä on vaikea adhd,juostaan terapioissa,lekureissa,on kiusaamista,paniikkihäiriötä,ahdistusta ja ties mitä JA tuo iltatähti eli taas valvotaan,muttei se oikeasti tunnu missään näiden isojen ongelmien kanssa taistellessa. Väsynyt äiti täällä ja kohta pitäisi palata työelämään.. sanoisinko,että paukut aika vähissä!

Vierailija

vaikka lapset on jo loululaisia... kun nyt sitten tehdään TÖITÄ. Ja kuskataan lapsia harrastuksiin. No, kahvin saa juoda rauhassa töissä kun teen näyttöpäätetyötä.



Taidan olla siinä haikeusvaiheessa? Tai ihan vaan vauvakuumeessa:)

Vierailija

eritoten pään nuuhkimista. Pieniä sormia ja varpaita. Meidän pojat jo isoja koululaisia, tavallaan on helppoa kun saa istua sohvalla vaikka kuinka kauan lukemassa lehtiä. Mutta toisaalta se murehtiminen lasten asioista ei ole vähentynyt yhtään vaan päinvastoin, aina on joku murhe kalvamassa. Mutta sitä kai tää ihmiselo sitten on. Mutta yrittäkää kaikkien uhmien ja muiden keskellä nauttia kuitenkin, kun ne lapset ihan totta tosiaan on vaan kerran pieniä. Suloisia ne on isompanakin, mutta sellainen täydellinen hoiva ei enää ole mahdollista.

Vierailija

sitä, mitä heillä ei enää/vielä ole.



Kun lapset ovat pieniä, haikaillaan sitä, että lapset olisivat jo isompia.

Kun lapset ovat kouluiässä, haikaillaan sitä, kun lapset ovat jo aikuisia. Taii hetkittäin sitä, kun he vielä olivat sylissä lötkötteleviä vauvoja.

Kun lapset muuttavat kotoa, muistellaan haikeudella sitä, kun lapset olivat aivat pieniä.



Koskaan ei ole täysin "hyvä".

Uusimmat

Suosituimmat