Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

auttakaa pohdinnoissani.. (isä-asiaa)

Vierailija

Ei lapsen ja isän suhde ole sinun vastuullasi, vaan isän. Isä todennäköisesti vetosi tuohon "en tapaa ollenkaa lasta jos en saa häntä kokonaan" vain siksi, että tiesi, ettei kukaan normaali äiti anna vauvaa isälle! Eli toki tiesi, ettei vauvaa tule itselleen saamaan (siis olisko sun synnäriltä suoraan pitänyt vauva antaa isälle...?) ja tämä oli hyvä keino pestä kädet koko jutusta.



Jos lapsi ei ole ikinä isäänsä tavannut, niin yhtä äkkiäkö meinasit heivata tämän isälleen? Ja miksi isä nyt suostuisi tapaamaan, jos on siitä jo kerran kieltäytynyt? Onko isä kysellyt lapsesta, ollut kiinnostunut?



Minä tekisin sinun tilanteessasi niin, että laittaisin lapsen isälle säännöllisesti tekstareita tai vaikka kirjeitä, joissa kertoisin lapsen kehityksestä. Ehdottaisin myös, että isä tulisi tapaamaan lasta teidän kotiin ja tutustuisi tähän pikku hiljaa. Jos isä tähän suostuisi, niin myöhemmin voisin ehdottaa esim. joka toinen vkl tapaamisia. Mutta ethän sinä voi isää pakottaa lapseen yhteyttä pitämään, jos tämä ei sitä halua!



Toki isättömyys lapseen vaikuttaa, mutta sinä et siitä ole vastuussa.

Kommentit (15)

Vierailija

Eli vajaa 1v lapseni isä ei ole koskaan tavannutkaan lasta.. jätti minut ihan yksin ennen raskauden puoliväliä. Siis pisti välit täysin poikki.

Olisi lapsen ottanut itselleen mutta ei tahdo tavata.. Kuulemma hän ei "kestäisi" olla erossa lapsesta,joten paempi hylätä kokonaan (miehen logiikkaa!!)



Itse en tosiaan siis lasta antanut isälleen,mutta nyt olen käynyt miettimään jos tarjoaisin hänelle laajaa tapaamis-sopimusta? (esim. yksi arkipäivä+joka viikonloppu toinen yö).

Kun mulla jotenkin paineet että se on minun vastuulla kun ei lapsella ole isää.. Ja isä olisi niin tärkeä varsinkin isompana.



Minulla on kuitenkin kaksi isompaa lasta jotka eivät myöskään tapaa isäänsä (hylkäsi lapsetkin avioerossa). Niin miten pahalta tämä sitten tuntuis heistä kun he ei isäänsä näe mutta pienempi näkis useinkin..??



Ja miten sekaisin menis tuo pieni joka on aina äidin kanssa ollut jos yhtäkkiä joutuiskin noin paljon äidistä eroon?



Osaako kukaan näihin sanoa mitään?



Eli kannattaako minun tuollaista edes ehdottaa,varmaahan ei tosiaan ole suostuisko mies edes. Vai onko se vaan haitallista kaikille lapsilleni?



Kiitos jos jaksoit lukea!

Vierailija

kannattaa yrittää ehdottaa.



Nyt isä on varmasti edelleen ajatuksissaan kiinni lapsessa, mutta 8 vuoden päästä ymmärrettävästi ei niinkään.



Minä ainakin uskoisin että kannattaa yrittää antaa lapselle isä.



Tilanne välillänne on ilmeisest sellainen, että asiassa on oltava varovainen ja herkkä. Koittakaa ihmeessä saada pienen lapsen elämä alkuun mahdollisimman pehmeästi ja yhteisymmärryksessä. Koittakaa joustaa molemmat, äläkä painosta, vaan anna ajatteluaikaa riittävästi.

Vierailija

nyt tunkisit yhden lapsistasi isälleen? Mieluiten ilman, jos mies on tuollainen käpy(jos en saa niin en haluu tavata, ikää oli 8v?).

Lapsillesi parasta pitää oma perhe kasassa ja sitten, jos ja kun uuden ukon saat niin varovasti senkin lapsillesi esittelet. Ilman isääkin pärjää loistavasti, jos muuten kotona hyvä ja turvallinen olo. Lapsille voit myöhemmin selittää, ettei syy ollut heissä eikä sinussa vaan niissä isissä.

Vierailija

Jos isää ei kerta kiinnosta, niin antaa olla. Miksi isän oikeastaan edes pitäisi saada se etuoikeus että tapaa lasta, kun ei ole ollut tähänkään asti ollut kiinnostunut.

Kun eihän ole mitään takeita että se isä jaksaisi olla kiinnostunut sitten loppuelämänsä. Onko se sitten hyvä jos lapsi ehtisi tutustua isään ja sitten isä yhtäkkiä taas lakkaisi olemasta kiinnostunut. Sekin on nimittäisn aivan mahdollista.



Meillä bioisä on hylännyt koko katraansa. Lapsia on yhteensä kuusi (iät 18v-2v), neljälle eri äidille. Yhteydessä on vain aikuiseen lapseensa ja sekin vain koska aikuinen poika pitää sitä yhteyttä yllä melkein väkisin.

Vierailija

Koitin jo aikaisemmin vastata tähän ketjuun.. mutta ei onnistu!!



Ja nyt ei suostu näyttää noita vastausviestejä. Että nää sivut on taas jumissa!

Mutta koitan saada vastauksenne luettua ja vastailen sitten.



Ap

Vierailija

Siis juu,eli kahdella vanhemmalla on eri isä.



Ja ei tosiaan ole kiire bilettämään.. ja en mä noita isompia siis mihinkään saisi että en pääsisi mihinkään vaikka pienin ei olisi tässä. Eli ei ole sellaisesta kyse.



Tilanne oli se että isä aluksi tahtoi olla muka,mutta sitten kuulemma minä aloin tekemään kaikella kiusaa,niin pistikin välit poikki. Hänellä on pari vanhempaa lasta joiden tapaamisista on joutunut taistelemaan oikeudessa,niin lastenvalvojalle oli sanonut että ei vaan siihen rumbaan jaksa ruveta.

En tiedä onko totuus vai mitä,mutta kovasti koitti lv:kin puhua minua lapsen antamaan isälleen. (ihan pimeetä,pienen imetyksellä olevan vauvan!)



Isä on jollain tapaa narsistinen,mitä olen jälkeenpäin miettinyt. Sai kaiken käännettyä minun syyksi ja käytti henkistä väkivaltaa.

Mutta niille aiemman suhteen lapsille oli tosi hyvä isä.



En tiedä mistä tälläistä edes sain päähäni että tälläistä hänelle esittäisin.. Ehkä olen liikaa lukenut että minun pitäisi kaikin keinoin tukea lapsen ja isän suhdetta sun muuta.



Ja siis kyllä ajattelinkin että vaatimuksena olis että ensin tutustuisi lapseen ennenkuin mihinkään tapaamisiin antaisin. Mutta silti se voisi varmaan olla aika traumaattista noin pienelle joutua äidistä eroon?

Ja itselle vielä pahempi :(

Ja kun itsekkäästi miettii niin sitten joutuisi jakamaan kaikki joulut ym. ja lapsi ei niitä saisi viettää sisarustensa kanssa. Teenköhän tässä vaan itselleni ja lapsille karhunpalveluksen?



Ainakin tätä pitää harkita tosi pitkään ennenkuin mitään yhteyttä alan ottamaan.





Ap

Vierailija

En osaa kuin peilata omalta kohdaltani että olisi parempi ettei isä olisi ollenkaan tekemisissä. Erosta lähtien rohkaisin ja yllytin tapaamisiin, mutta isää kiinnostaa aina vain vähemmän. 5 viikon välein käy moikkaamassa ja välillä ei kuulu kuin joku tekstiviesti. Tilanne on vanhempaa lasta kohtaan todella ikävä. Hän puhuu usein iskä sitä ja tätä sekä puhelee lelupuhelimeen juttuja "iskän kanssa". Siis harvoin tapaaminen on ihan kidutusta lasta kohtaan. Toisaalta nuorempi lapsi on niin tottunut tähän että harvemmin edes mainitsee isää millään tavalla. Hän oli niin pieni kun isä lähti.

Vierailija

Tutustumisen täytyy tapahtuu pikku hiljaa LAPSEN, ei isä, ehdoilla. NIin että olet aluksi mukana ja pikkkuhiljaa voi olla kaksinkin lsänsä kanssa. Isä tosiaan käyttää tuota lapsen haluamista itselleen vain tekosyynä hylkäämiselle. Et voi olla vastussa isän teoista.

Vierailija

Niin,siis lastenvalvojalle oli mies sanonut että voi ottaa itselleen. En tosiaan suostunut vaikka lastenvalvoja oikeesti kyseli tästä vaihtoehdosta.



meillä oli miehen kanssa tosi paljon riitaa ja kaikkea pahaa välillämme.. niin siis kirjeenä meinasin ehdottaa että unohdettais kaikki jutut,ja tuota tapaamis-järjstelyä ehdottaa tietysti sillä ehdolla että ensin tutustuu lapseen.



Ja ei ole siis isästä kuulunut mitään puoleentoista vuoteen.

Kerran lähetin kuvia hänelle,ilman mitään vastausta.

Vierailija

Haluatko keventää omaa taakkaasi?

En edes miettisi asiaa ennen kuin isä ITSE ittaa sinuun yhteyttä ja ehdottaa lapsen tapaamista. Silloinkin totuttelu olisi oltava erittäin huolellista. et voi sysätä pientä vain jonkun vieraan hoitoon.

Vierailija

mutta, kun ajattelee lasta, joka todellakin odottaa sitten siltä toiseltakin vanhemmalta täyttä rakkautta ja välittämistä, niin minä en tuollaisessa tapauksessa kyllä menisi ehdottamaan isälleen mitään.

Aivan selvästi hänellä ei ole alun alkaenkaan mitään halua olla tekemisissä lapsen kanssa, tuo uhkaus jo on sen tyylinen.

Minä sinuna odottaisin että lapsi kasvaa ja kun on muutaman vuoden koulua käynyt ja jos itse haluaa ottaa isäänsä yhteyttä, niin annat sitten ottaa. Katsoo sitten mitä isä meinaa.

Uusimmat

Suosituimmat