Voi hemmetti, anoppi kuoli

Vierailija

En koskaan tullut kauhean hyvin sen kanssa toimeen ja mies kyllä tiesi sen hyvin. Joskus selvitteli meidän kinaamisiakin, kun ei keskenämme saatu asioita selviks.



Nyt sitten anoppi kuoli eilen IHAN YLLÄTTÄEN suorilt jaloilt. Mies tietenkin suree, ja lapset, ja appi ja kaikki... paitsi mä! Onhan se tietenkin surullist, että miehen äiti kuolee ja lasten mummu, mutta en mä sitä ihmistä anoppina kaipaa.



Mies vissii arvaa nää mun ajatukset, kun on niin kamalan kylmä ja ilkeekin mua kohtaa. Miten mä nyt oikein toimisin, että kaikki menis parhain päin???

Kommentit (6)

Vierailija

auta hautajaisjärjestelyissä, tee ja tarjoile sureville ruokaa, juomaa, viltti hartioille, kysy missä voit auttaa. käy kaupassa, siivoa, leivo hautajaisiin, tilaa kukkalaite, ota selvää miten laitetaan kuolinilmoitus lehteen ja auta siinä. lämmitä sureville sauna, halaa ilman sanoja. kuuntele.



sitten myöhemmin auta käymään tavaroita läpi, viemään niitä kirpputorille, pakkaamaan säilytettäviä muistoja johonkin kauniisti. kuuntele mitä muistoja niihin liittyy.



muistan miten lohdullista minulle oli kerran kun surullisessa tilanteessa ystäväni ojensi minulle kupillisen teetä. pieni ele, lohdutti paljon.





sureville on itse asiassa kullanarvoista että on yksi joka ei ole surun murtama, koska se yksi pystyy toimimaan käytännön asioiden suhteen ja pitämään näin muut arjessa kiinni.



hautajaisten jälkeen helpottaa, silloin voi rauhassa aloittaa surutyön.



jos mies syyttää kylmäksi niin sano että päinvastoin, sinuun koskettaa paljonkin hänen ja muiden läheisten suru, ja haluat tehdä voitavasi heitä auttaaksesi. ja että parhaiten tuntuu että teet sen käytännön tasolla. siis jos sinusta tuntuu siltä että pystyt näitä käytännön juttuja hoitamaan.

Vierailija

Luulen, että mietit liikaa sitä, että jäit ikäänkuin riitoihin anoppisi kanssa ja nyt tuntuu siltä, että kaikki tutkiskelisivat sinun tuntojasi. Niin tuskin on, joten älä turhaan pohdi itseäsi vaan lähde lohduttamaan läheisiäsi, jotka surevat menettämäänsä äitiään ja mummiaan.



Sillä tavalla olet yhtä aidon sureva ja osaa ottava kuin muutkin.

Vierailija

Lainaus:

Mutta ei sinun tarvitse mielestäni esittää tunteita joita sinulla ei ole.



Mutta pidä kuitenkin nyt suu supussa äläkä ainakaan arvostele edesmennyttä anoppiasi mistään asiasta. Jos lähdet kertomaan epämiellyttäviä totuuksia anopista nyt, saat helposti kaikkien vihat niskaasi. Ihmisten suru saa heidät muutenkin jo hiukan sekaisin joten nyt on suuri vaara polttaa välit muidenkin sukulaisten kanssa.




Enkä ole koskaan kamalasti muutenkaan haukkunut sitä.



tarttee nyt jotenkin koittaa olla kieli keskell suuta.



ap

Vierailija

näin, koska itsellä samankaltainen suhde "anoppiin"...: lohduttaisin miestä ja tarjoaisin tukea. Auttaisin käytännön järjestelyissä jos sellaista apua tarvitaan (varmaan jonkun verran kyllä tarvitsee, hautajaiset yms ovat aika iso järjesteltävä). Mun mielestä on turha "esittää surevaa". Jos ihminen on ollut sellainen, että et ole hänestä koskaan erityisemmin pitänyt/tullut hänen kanssaan toimeen, miksi sun pitäisi olla järjettömän surullinen kuolemastakaan??! Lohduta lapsia, haluavat varmasti jutella asiasta, tue miestäsi, jos kiukuttelee sulle niin varmaan jossain vaiheessa tajuaa oman typeryytensä. Eihän sulle ole mitään syytä kiukuta siitä, että et vuodata norsunkyyneleitä anopin takia.



Miehesi on varmaan myös hieman shokissa jos kuolema tuli täysin yllätyksenä. Koita vaan olla kärsivällinen.

Vierailija

Mutta ei sinun tarvitse mielestäni esittää tunteita joita sinulla ei ole.



Mutta pidä kuitenkin nyt suu supussa äläkä ainakaan arvostele edesmennyttä anoppiasi mistään asiasta. Jos lähdet kertomaan epämiellyttäviä totuuksia anopista nyt, saat helposti kaikkien vihat niskaasi. Ihmisten suru saa heidät muutenkin jo hiukan sekaisin joten nyt on suuri vaara polttaa välit muidenkin sukulaisten kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat