G: Mitä aiot tehdä tai teit toisin 2., 3., (etc.) lapsen kanssa nyt kun olet kokeneempi?

Vierailija

Itse odotan kolmatta ja aion:



-antaa tutin suuhun jo laitoksella



-antaa rintamaitoa kerran päivässä myös pullosta ihan harjoittelun vuoksi (toinen lapsemme ei _koskaan_ huolinut pulloa/nokkamuksia/hörppyytystä/tuttia jonka vuoksi emme saaneet lasta hoitoon kertaakaan ennen 10kk ikää. Mies sentään pääsi jossain käymään mutta itse olin ihan kiinni vauvassa..)



-nukuttaa vauvaa pariviikkoisesta asti joka päivä vaunuun heijaamatta sitä tunnin verran (=lapsi oppii nukahtamaan myös liikkumattomaan vaunuun)



-olen välittämättä siitä mitä kaikki muut sanovat ja teen kokemuksen ja vaiston pohjalta niinkuin parhain sujuu

Kommentit (11)

Vierailija

- laitoin alusta saakka nukkumaan omaan sänkyynsä ilman kommervenkkejä - jäi kokonaan pois se esikoisen kanssa koettu helvetillinen nukutusrumba

- osasin lukea vauvasta, milloin hän kaipaa virikettä ja milloin ei

- annoin tutin heti suuhun enkä stressannut tuttihysteerikkojen paasauksesta

- annoin muidenkin hoitaa vauvaa pienestä pitäen

- en stressannut perusasioiden oppimisesta (syöminen, tutti, potta jne.), vaan luotin siihen että kaikki tulee ajallaan - kuten tulikin.

Vierailija

raskaana, mutta jos olisin, niin jättäisin kolmannen lapsen helpommin ja useammin hoitoon. Esikoisesta en malttanut koskaan enkä milloinkaan luopua... kakkonen valvotti vuositolkulla, silti en vienyt häntä useinkaan yökylään, jotta olisin saanut nukkua. Kolmannen kohdalla asettaisin omat yöunet kaikista tärkeimmiksi.



Esikoisen kanssa myös hääräsin kaikkea. Soitin klassista, lauloin, leikin, laulatin, vein muskariin... Ja bullshit... poika on tosi epämusikaalinen. Kuopuskin on musikaalisempi, vaikken koskaan häntä vienyt mihinkään. Eli tällä kokemuksella en todellakaan olisi niin ahkera äiti...



Joo - ja tutti ehdottomasti suuhun. Sen parempaa äänenvaimenninta ei olekaan!

Vierailija

Jokainen on ollut erilainen ja se mikä on toiminut toiselle ei ole toiminut toiselle. Sen olen huomannut että jokaisen kohdalla on ollut vähemmän kiire saada niitä mihinkään hoitoon, vauva-aika menee niin kauhean nopeaan. Eli sitä omaa aikaa haikailisin varmaan vielä vähemmän seuraavan eli neljännen kohdalla.

Vierailija

En raahaa lasta sinne sun tänne sosiaalistumisen takia, jos lapsi ei itse halua. Seuraan sivusta yhtä äiti-esikoinen paria, jotka hampaat irvessä käy muskarissa, vaikka lapsi ei halua, pelkää, juoksee koko ajan karkuun jne. Aika kuitenkin tekee temput tällaisissa asioissa, että jos vähän viitsii pitää taukoa, niin vuoden päästä tilanne voi jo olla ihan toinen.



Tämä esim. esikoiseni kanssa on niin monessa asiassa tullut huomattua, väkisin yritettiin luistella monena vuonna, ei tullut mitään, mutta nyt kun lapsi on 6, hän halusi itse luistelemaan, ja oppi saman tien homman, ja nyt painaa jo kuin viimeistä päivää luistimilla.



Keskimmäisen kanssa en ole hötkyillyt, ja lapsi saa ihan rauhassa tutustua eri asioihin, tia olla tutustumatta.



Noissa vaippajutuissa sun muissa mä taasen olen eri linjoilla kuin aiemmat kirjoittajat. Meidän lapset on oppineet tosi helposti kuiviksi n. 2-vuotiaiana, ja nyt ajattelin kokeilla kannattaisiko sitä pottaa esitellä jo vuoden ikäiselle.



Muuten mennään kuten ennenkin, ruoat teen lapsille itse, esikoinen söi purkkiruokaa, ja ihan kamalia limaisia mössöjähänne on. Ei kaksi nuorempaa suostu niitä syömäänkään, kun ovat tottuneet ruokiin, jotka maistuu joltain.



Ja tän kolmannen myötä mä olen vasta alkanut edes harrastaa vauvan kanssa, ja se on tosi kivaa.

Vierailija

kuten kuivaksi oppimisesta, yösyöttöjen lopettamisesta, tutista vieroittamisesta yms. Nyt olen huomannut, että kyllä aika hoitaa nuo asiat ilman sen kummempia kommervenkkejä...

Vierailija

Ensimmäisen kanssa sitä ajatteli että kauheasti kaikkeen tuommoiseen voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja kasvatuksella. Ja oli kauhea kiire opettaa kuivaksi tms. Nykyään annan asioiden vaan hoitua sitten kun ne näyttävät sujuvan itsekseen.



Lainaus:

kuten kuivaksi oppimisesta, yösyöttöjen lopettamisesta, tutista vieroittamisesta yms. Nyt olen huomannut, että kyllä aika hoitaa nuo asiat ilman sen kummempia kommervenkkejä...

Vierailija

Annoin vauvan nukkua vieressäni alusta asti (nukkuu muuten vieläkin, ikää on jo 4 vuotta), enkä kuunnellut heitä jotka painottavat omassa sängyssä nukkumisen tärkeyttä. Luotin itseeni imettäjänä, enkä antanut korviketta varmuuden vuoksi. Olin paljon enemmän kakkosen kanssa, pidin häntä enemmän lähelläni enkä antanut mummuille hoitoon, kuten ensimmäistä.



Esikoisen kanssa olin jotenkin paljon epävarmempi ja "kokeneempien" johdateltavana, kakkosen kanssa uskalsin tehdä niin kuin oikeaksi tunsin. Samoilla linjoilla varmaan mennään tämän tulevan kolmannenkin kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat