Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Purkaus: minä en kestä näitä 2-4 vuotta, kun miehen ex-suhteen lapsi

Vierailija

käy meillä!



Tämä käy näköjään kerta kerralta vaikeammaksi, ja esim. just nyt tunteena on suunnaton vitutus. Lapsi ärsyttää jo pelkällä olemassaolollaan, selvästi välttelemme toisiamme puolin ja toisin.



Ja ei, kyse ei ole mustasukkaisuudesta tai kaunasta ex:ää kohtaan, vaan oikeasti luulen, että inhoan tota lasta!



No niin, ampukaa pois...

Sivut

Kommentit (132)

Vierailija

Et tarvitse muita? Kyllä me ihmiset oikeasti tarvitsemme toisiamme. Ei kukaan elä tyhjiössä. Jos kääntää selkänsä muille ja haluaa itsekkäästi elää vain omaa elämäänsä, huomaa sitten jossain vaiheessa elämäänsä mihin on itsensä ajanut. Haluatko sinä, ettei sinun lapsistasi välitä pätkääkään kukaan muu kuin sinä? Haluat, että koko muu maailma suhtautuu heihin välinpitämättömästi? Et voi olla tosissasi, minäkin luulen, että tämä on provo.



Kirjoitin tuolla alussa numerolla 10

Vierailija

En minä toivonut mitään tunnesuhdetta isäni uuteen kumppaniin, vaan pidin ihan normaalina, että isällä on uusi kumppani. Isä asui kanssani ja tämä kumppani oman lapsensa kanssa omassa talossaan. Vähitellen isäni alkoi viettää enemmän aikaa kumppaninsa ja tämän silloin 10-vuotiaan lapsen kanssa. MInä olin enemmän ja enemmän yksi, jep 13-vuotiaaana. Muutin omilleni 17-vuotiaana ja silloin isäni meni naimisiin kumppaninsa kanssa ja kumppani, kyllä tämä kumppani kielsi minua tulemasta heille tai jos soitin puhelimella isälleni, hän kielsi soittamasta. Noh, osuutensa varmaan isällänikin oli. Sikäli mielenkiintoista, että äitini maksoi elatustukea minusta 18-vuotiaaksi asti ja minä kävin kerran jopa sosiaalitoimistossa hakemassa ruokarahaa. Ja tämä on täysin totta.



Aikuistuin, yritin pitää isääni yhteyttä ja isä minuun. Jos menin kylään isäni luo, tämä nainen lähti pois, ei voinut olla saman katon alla. Vähitellen suhteet isääni kuihtuivat, koska esim joulukortit tämä nainen palautti ja kun sain lapsen, lapsen kuvan hän myös palautti. Laittoi viestin mukaan, että heillä on jo lapsenlapsia, eivät kaipaa muita.



Vaikeinta tämä on selittää lapsilleni, missä ukki on? Eikä ukki välitä? No ei välitä ja eikä anneta välittää, kiitti vitusti kaikki äitipuolet. Olette tosiaan kuvottavia!!

Vierailija

Tän on pakko olla provo, koska normaalilla omallatunnolla varustettu ihminen ei kehtaisi julkisesti myöntää kohtelevansa ketään ihmistä noin huonosti -ei aikuista eikä lasta. "Tavallinen" ihminen olisi tilanteesta ahdistunut ihan eri tavalla. Häpeäisi käytöstään, pyytäisi ja hakisi apua, pystyisi eläytymään pienen lapsen tilanteeseen ja ktsomaan tilannetta siltä kannalta.

Siispä: provo.

Vierailija

Lapsi kärsii turhaa vuoksesi. Ikäviä tuollaiset äitipuolet. Olisi parempi kun eläisitte yksin tai lapsettomien kanssa. Pakkoko on sotkeutua tuollaisiin perheisiin jossa lapsia. Vastuuntuntoa kehiin.

Vierailija

ihmiset jotka ovat tekemisissä keskenään vaikuttavat toisiinsa? ja lapseen vaikuttavat KAIKKI ihmiset joiden kanssa hän on tekemisissä? Onko susta sitten ok että sun lapsia kohdellaan kuin halpaa makkaraa jos ei satu olemaan niiden isä tai äiti? Kyllä mä ainakin toivoin että aikuiset joiden kanssa lapseni ovat tekemisissä suhtautuvat heihin lämpimästi. Ja tällainen onni on käynytkin, monessa suhteessa.

Afrikkalaisen sanonnan mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä- no tämä on ehkä liian shokeeraavaa sulle, mutta näin mäkin uskon. Ja uskon myös että sulla on se surullinen kaikkivoipaisuuden harha, etä luulet typerästi asioiden- ja lastesikin asioiden oleva sun käsissäsi.

Jos sinua eli olisi se lapsi jäisi ilman halveksunnan kokemusta- mutta toisaalta kun olet, hän voisi saada -jo paljon ilmeisesti kokemeena- yhden viestin lisää siitä että hän on hyvä, riittävä- ja että elämää kannattaa elää.

Mun ystäväpiirissä on sekä äiti-että isäpuolia, jotka tykkäävät puolison lapsista kuin omistaan- ja se on vähintä mitä voi toivoa, koska avioerolapset kokevat joka tapauksessa paljon turvattomuutta. Aikuinen voi aina valita- lapsi ei.

En minäkään huolehdi naapurin maijasta tai villestä muuta kuin silloin kun ovat meillä leikkimässä. Ja olen monesti käynyt myös todella viehättäviä keskusteluja naapurin villejen ja maijojen kanssa.

Sun täytyy olla todella vaille jäänyt ihminen kun miehesi lapsi uhkaa noin paljon sun olemassaoloa. Ja jolla on NOIN VÄHÄN rakkautta. Hänhän on omien lastesi sisar- siis pitäisi olla rakas ja läheinen? Toivottavasti hänen oma äitinsä osaa antaa viisaan ja rakastavan naisen mallin.

Vierailija

Lainaus:

Oikeasti olet oksettava, en käsitä mitä lapsi on sinulle tehnyt. oikeastaan tiedän jo vastuksen, lapsi ei ole oksettava vaan se ettei hän ole sinun ja miehesi. Sinä et pysty hyväksymään, että miehelläsi on todistettavasti ollut joku toinen nainen ennen sinua, todisteena siitä on tämä lapsi.



Toivottavasti miehesi älyää pian mistä on kyse, mietippä hetki sitä. luuletko oikeasti, että mies luopuu tapaamasta lastaan??? En oikeen usko, mies on isänä kaikille lapsille ketä hänellä on, sopi se sinulle tai ei. Sinä et voi asiaan mitenkään vaikuttaa, tai voit lähde menemään ja jätä lapset isälleen.




Tai edes toivoisi, etteivät tapaisi? Kyse oli siitä, että ap itse ei välittäisi tavata.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Olisiko korkea aika edes yrittää kasvaa aikuiseksi, ihan aikuisten oikeasti. Voi olla, että suhteenne on vaikea, mutta et ole ilmeisesti paljoakaan tehnyt tilanteen eteen. Eikö sinun pitäisi aikuisena osata olla edes ystävällinen ja reilu, vaikka et lasta rakastaisikaan. Ihan oikeasti aikuinen ihminen kyllä edes yrittää nousta tilanteen yläpuolelle ja tehdä lapsen olon mahdollisimman hyväksi. Kysehän on kuitenkin lapsesta, en haluaisi että yhtäkään lasta kohdeltaisiin noin, ei omaa eikä vierasta. Ei tilanne ole tuon lapsiparan syytä, eikä hän ole pyytänyt itseään synnyttämään.




vetää jotakin roolia, joka ei minulta onnistu ja luonnistu? Pitäisikö minun siis näytellä X vuotta jotakin roolia, joka ei ole minun?

Ainakaan itse mennessäni naimisiin, en koskaan tällaista luvannut.

Vierailija

Mun avomiehellä on kaksi lasta, tyttö ja poika ja voin rehellisesti sanoa että mulle olisi ihan sama vaikka poika ei tulisi enää ikinä käymään!!



Silloin kun alettiin seurustelemaan, poika teki HYVIN selväksi mulle että en ole hänen äitinsä (enkä edes yrittänyt olla vaan omasta mielestä ihan kiva "äiti"puoli) ja että hän ei tykkää minusta ja että minuu ei tarvitse totella jne jne. Tytön kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia. Poika ei ole ikinä puhunut mulle (alkuun ehkä jotain pari sanaa) jos ei ole pakko, ei halua olla missään tekemisissä ja on äidilleenkin kertonut ettei tykkää minusta. Jotenkin tuntuu että hän syyttää minua vanhempiensa erosta vaikka mulla ei ole siihen osaa eikä arpaa, en tuntenut miestäni edes silloin ja asuivat ulkomailla niihin aikoihin.



No, lapset asuvat tälläkin hetkellä ulkomailla ja käyvät isänsä luona ehkä 1-2 kertaa vuodessa mutta ovat sitten koko loma-ajan täällä. Helppoa se ei ole koska tämä yksi ihminen saa mulle sellaisen olotilan etten ole tervetullut omaan kotiini mutta voi voi, kummankin on vain tilanne kestettävä.



Joten, se mitä tarkoitin tällä kirjoituksella on se että aina se ei ole niin helppoa tulla toimeen puolison lapsien kanssa mikäli lapset itsessään asennoituvat uutta kumppania vastaan vaikka tämä ei olisi tehnyt yhtään mitään. En mä ala ainakaan väkisin kaveeraamaan tän jätkän kanssa kun se on kerta niin voimakkaasti tuonut ilmi ettei minusta pidä.



Sinänsä muuten hassua, tää poika tulee kyllä isäpuolensa kanssa loistavasti toimeen, niin hyvin jopa että kutsuu tätä isäkseen!!! Et kaipa ne lapset oikeesti suhtautuu isäpuoleen paremmin kuin äitipuoleen..

Vierailija

nyt ajattelen että mies ei koskaan hylkäisi lapsiaan- ja uskon häntä- mutta mitäpä jos hän toisaan rakastuu tällaiseen naiseen joita täällä kirjoittaa ja nainen pikkuhiljaisella hivutuksella alkaa hylkiä- jolloin miehellä on aina tiedossa ahdustusta, torjuntaa, huono ilmapiiri kun hän ajattelee lapsiaan- kukapa semmoista jaksaa? Moni mies varmaan väsyy ja hylkää sitten lapsensa. Eihän avioerojakaan olis jos kaikki pysyis aina sellaisena kuin ensivaikutelma oli. Täytyy siis toivoa, ettei tämä kohtalo koskaan tule lapsiani vastaan. Ja ihminen joka ajattelee että hänellä on miehen kanssa se ihana ydinperhe jota aina sitten häiritsee joku ällö rasite on lapsellinen,itsekäs, tunnevammainen- siitä ei pääse mihinkään. Vaikka mitä selostaisi.

Ehkäpä apN, perheessä- jos se oli tuo juttu ettei mies ole koskaan asunut lapsen kanssa asiaa mutkistaakin se, että kyseessä ei ole entinen perhe- vaan joku yhdenillan "vastuunkanto"- tekee asiasta tunnetasolla vaikeamman, mutta lapselle tilanne on kurja ja ap;n ajatuksen silti ihan pimeitä,

Vierailija

Isä-lapsi-suhde on voimassa kunnes kuolema erottaa. Toisin kuin yli puolet avioliitoista.



Lapsi on aina elämässäsi, tai siis niinkauan kun miehesi kaltaistasi koppeloa suostuu katselemaan. Sopeudu siihen. Yksin et näemmä sopeutua pysty, siksi suosittelenkin sinulle ammattiapua.

Vierailija

Mieluummin pieni harmiton lahjonta kuin tuollainen puhumattomuus kahdeksan vuoden ajan. Se on yli puolet lapsen elämästä!



Täh ja täh takaisin!

Vierailija

miten ihmeessä voit väittää ettei lapseen suhde ole yhtä lämmin ja tärkeä vaikka toinen asuu muualla???



ethän sä saatana tiedä tunteista mitään, saatikka välitä niistä.

Vierailija

Ja 79:ä ei voi kuin sääliä.

En tosiaan ymmärrä että joku voi olla noin empatiakyvytön ja itsekäs.

No, väistämättähän tuo asenteesi tarttuu omiin lapsiisi ja pahimmassa tapauksessa heistä tulee yhtä kylmiä ja sairaita kuin sinäkin olet.

Ja naapurin lapset on kuule vähän eri asia kuin miehesi lapsi.

Todella lapsellista muuten ajatella että "en mä ottanut mitään koko pakettia, mä otin vaan sen miehen". Se vaan ei toimi niin vaikka Sinä haluaisitkin.



Itse olen äitipuoli mieheni lapselle enkä voisi kuvitellakaan kääntäväni selkääni tai pitäväni jotain pentumaista mykkäkoulua hänelle. Kun tiedän miten paljon mieheni lastaan rakastaa niin jo se yksistään saa minut tsemppaamaan ja luomaan edes jonkinlaista kaverisuhdetta poikaan. Vaikka murkkuikäisen kanssa ei aina niin herkkua olekaan, niin yritän silti pitää mielessä kuka tässä kuviossa on aikuinen.

Kaikki eivät siihen näköjään kykene.



Tuttavapiirissäni on pari tällaista hankalaa äitipuolta.

Olen huomannut että heidän käytöksensä taustalla on todennäköisesti ainakin sairaalloinen mustasukkaisuus, huono itsetunto ja erittäin minäkeskeinen ajattelutapa. Eli terapian tarpeessa olisivat.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat