Pieni ikäero, arjen selviytymisvinkkejä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kysyin tätä jo tuolla vauvakeskustelussa, mutta kysytään nyt täältäkin kun nimenomaan taaperon kannalta tätä asiaa olen pohtinut. Meille on vajaan parin kuukauden päästä syntymässä toinen lapsi ja esikoinen on silloin 1v 4kk. Kaikenlaisia pieniä juttuja olen alkanut nyt miettiä, miten kahden kanssa selviän. Kaikki vinkit ihan arkisista asioista ovat tervetulleita ja mietteet siitä, miten muilla on arki sujunut. Ihan muutamia mainitakseni, mieleen tuli esim imetystilanteet, isomman lapsen syöttäminen (milloin alkaa syödä itse), mustasukkaisuus, miten säilyttää päivärutiinit ulkoiluineen, molempien päiväunet (meillä nukutaan vaunuissa 2-3h, sisällä ei onnistu), yöunille käyminen ja yön sujuminen (kaikki nukutaan samassa huoneessa), tahtooko isompi tutin takaisin (nyt vain iltaisin haluaa).. Tässä nyt jotain pohdittavaa aluksi, toivottavasti moni osallistuu keskusteluun! Vai onko tästä aiheesta jo joku aiempi keskustelu, jota en löytänyt?

Kommentit (6)

Vierailija

myös tänne.



Itsellä ei vinkkejä ole vielä mutta sama tilanne edessä pian. Esikoinen aikalailla tasan 1v3kk (tai pikkusen alle) kakkosen syntymäaikoihin.



Itse syömistä me ollaan alettu pikkuhiljaa opettelemaan, poika on nyt 1v. Innoisaan heiluttelee lusikkaa ja käsin lappaa ruokaa suuhun mut apua tarvii että ruoka tulee syötyä. Yleensä on nyt syöny "itse" yhden ruuan päivässä ja muuten oon vielä syöttäny.

Tutti meilläkin on vielä, luopumista olen miettiny mut en oo saanu vaan vielä aikaseks. On siis käytössä vaan unilla.

Meillä kanssa tullaan nukkumaan kaikki samassa huoneessa, esikoinen nukkuu myös päiväunet sisällä. oon miettiny vaavi vauvan sängyn vuokraamista, siinä ku olis pyörät alla niin sais vauva nukkua milloin missäkin iltasin ku esikoinen on menny yö-unille. Sitten ku ite mentäis nukkumaan niin vauva tietty tulis kanssa makkariin. Samoin päiväuni aikaan ei alkais itkemään makuuhuoneessa missä esikoinen nukkumassa. Jos siis sattuisivat nukkumaan samaan aikaan.

Imetystilanteita olen myös miettiny, meillä jo nyt aletaan tehä kaikenlaista koiruutta jos teen esim ruokaa ja poika ei saa huomiota kun sitä haluais. Lisäks on tosi mustasukkanen tapaus. Miehen kanssa kun halaillaan on esikoinen aina siinä välissä ja haluaa omia äidin itselleen... Ei siis lupaa hyvää.

Meillä mies ei luultavasti pysty pitämään kun viikon isyyslomaa siinä heti vauvan syntymän jälkeen joten aikalailla itsekseni joudun heti arkea pyörittämään.



Joten tosiaan niitä hyviä käytännön vinkkejä olis mukava kuulla. Tai muuten vaan keskustella samassa tilanteessa olevien/olleiden kanssa.

Vierailija

Meidän pojilla ikäero 1 v 7 kk ja meidän kokemuksen mukaan vauva menee tavallaan siinä sivussa. Me noudatimme esikoisen rutiineja ja aikatauluja ja vauva tilanteesta riippuen oli joko hereillä ja mukana toiminnassa sylissä/sängyssä/sitterissä/lattialla tai sitten nukkui oman rutiininsa mukaisesti. VAuva vaatii toki myös paljon huomiota ja imetyksessä menee aikaa ja se tapahtuu kun nälkä yllättää. Vaikka imettääkin voi leikkiä isomman kanssa ei fyysisesti mutta puhumalla. Erityisen tärkeänä muistan sen, että vaikka illalla oli kuinka väsynyt pyhitin aina aikaa isommalle ja teimme vain kahdestaan juttuja. Pikkuveljen tai pikkusiskon tulo maailmaan on todella iso juttu pienelle sisarukselle onhan hän tottunut olemaan se ainoa ja nyt tulee toinen yhtä vaativa tapaus paikalle.



Meillä isoveli oli jo vähän isompi kun teidän tapauksissanne joten osasi syödä itse mutta en tätäkään pitäisi ongelmana teillä äideillä vain tulee olemaan tuhat rautaa tulessa. Tosiasia on se, jos yhden lapsen kanssa jo tuntui välillä että pinna kiristyy eikä jaksa ja yöt yhtä valvomista niin todellisuus iskee vielä kovemmin kahden kanssa mutta kyllä siitä selviää. Eteentulevia juttuja pitää vain ratkoa sitä mukaa kun niitä tulee vielä kun vauvanne ovat masussa ehditte miettimään miten teen sitte kun sitä ja tätä tapahtuu mutta todellisuudessa asioita tekee vain minkä ehtii ja niitä täytyy tehdä lomittain ja päällekkäin. Nyt kun poikamme ovat 3 v ja kohta 2 v niin voin sanoa, että pienehkö ikäero on aivan loistava vielä kun pienempi vähän kasvaa että motoriikka isomman tasolla niin vola. Mutta ovat toisestensa parhaat kaverit niin hyvässä kun pahassa (eli toki meillä kinastellaankin ja tunnen itseni erotuomariksi).



Ensimmäisen vuoden aikana meilä oli mustasukkaisuutta havaittavissa isoveljen taholta mutta se laimenee ajan myötä ja tärkeintä on kohdella lapsia tasapuolisesti ja yrittää järjestää kummallekin yhteistä aikaa ja touhuta heidän kanssaan. Meillä isompi kävi kerran viikossa mummulassa ja sai siellä viettää päivän ainoana lapsena vaikka kotona olikin pikkuveli. Toimi todella hyvin ja silloin sain aikaa olla yksin vauvan kanssa. Ei se nimittäin vain ole isompi sisarus vaan myös pieni vauva heti synnyttyään on eri tilanteessa kun ainoa lapsi. Ja monesti olen huomannut, että ekan kanssa sitä varoi ja mietti ja tuumaili ja pohti tuskin aluksi uskalsi lähteä kovin kauas kotoa. Tämän toisen kanssa kun isompi halusi jonnekin niin pienempi vain mukaan meillä sisarusrattaat joten siihen vaan kumpikin pakattiin toinen kantolaukussa ja toinen istuen ja menoksi. Imetin isoveljen tavoin pienempää vuoden ikäiseksi mutta en koskaan muista, että se olisi ollut ongelma etteikö isoveli olisi sitä aikaa suonut. Hänestä oli vain jännä katsella kun pieni söi. Meillä pikkuinen ei ikinä ole käyttänyt tuttia ja isoveli oli kova tutin käyttäjä. Joten tutti oli hänellä käytössä ihan kuten ennenkin. Monet puhuvat siitä, että isompi taantuu hetkeksi pienemmän tullessa mutta näissä tapauksisa se isompikin on minusta vielä pieni , joten älkää sitä murehtiko. Kaikkien nukkuminen samassa huoneessa varmasti onnistuu meillä tosin isommalla oli oma huone jossa osasi jo nukkua oppi 1,5 v kun muutettiin isompaan asuntoon, jäi heti omaan huoneeseensa. Pienempi nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessa. Pienempi meillä heräsi lukemattomia kertoja joka yö syömään joten en tiedä ehkä olisi herättänyt isomman (tosin nukkuu sikeästi eikä miehenikään herää lapsen itkuun vain jos todellinen hätä).



Oikein mukavia raskauden viime hetkiä ja kaikki menee hyvin rutkasti vain kärsivällisyyttä ja jaksamista;)



Jo vauva-ajat takanapäin ja voin hymyillä;)

Vierailija

Meillä ikäero on 1v8kk, mutta ohessa jotain mitä tulee mieleen:



- esikoisen rytmi kannattaa pitää ennallaan (meillä vauva nukkuu vaunuissa leikkipuistossa aamupäivällä ja iltapäivällä tuplissa yhdessä taaperon kanssa)

- tuplarattaat on hyvät, voi nukkua päikkärit ja pääsette ulos

- kantokoppa on kätevä vauvalle (me käytämme sekä vaunuissa että tuplissa)

- tehkää lounas valmiiksi edellisenä päivänä ja syö yhdessä taaperon kanssa

- taaperolle jotain mukavaa tekemistä varalle sisällä (leluja, video tms)

- vauvalle lelukaari tms. paikka lattialle, missä viihtyy ja mitä on helppo siirrellä pitkin asuntoa, esim. muiden syödessä

- vauvalle isompana (n. 5 kk) hyppykiikku (meillä vauva hyppykiikussa ruokapöydän vieressä, kun itse syödään)

- rintareppu tai kantoliina vauvalle että saat kädet vapaaksi

- pottailut, vaipanvaihdot ja omat vessareissut samaan aikaan

- taaperolle leluksi vauvanukke, jota hän voi itse hoitaa



Meilläkin kaikki nukutaan samassa makkarissa eikä ongelmia ole ollut. Taapero ei ole herännyt vaikka vauva syökin yöllä. Meillä isä nukuttaa taaperon, kun minä imetän vauvaa joko makkarissa tai olkkarissa.



Tsemppiä, kyllä se siitä :)

Vierailija

Meillä ekojen ikäero 1v2kk, sitten tuli kolmonen niin että esikoinen oli 2v10kk ja kakkonen 1v8kk. Nämä koin itse oleellisiksi jutuiksi paitsi lasten niin myös itseni kannalta.



- Rutiini. Kuten joku kirjoittikin, pidä yllä eikoisen rytmiä, vauva tulee siihen mukaan.

- Ennakointi. Kun tiedät esikoisen aikataulut ja rytminne, voit ennakoida paljon. Toiset sanoo, että vauvaa ei voi pienestä rytmittää, mutta minä koetin aina aamun hoidella niin, että saan vauvan unille ennen lounasta, jolloin sain laitettua rauhassa apetta kaukaloon esikoiselle, vaihdettua vaipat ja tehtyä muut ennen päiväunia tarpeelliset kuviot. Ulkounet on loistavat, sillä vaikka vauva oli hereillä, esikoisen uni ei häiriintynyt äänistä. Väsynyt taapero ja vauva on hanakalampi yhdistelmä kuin virkeä taapero ja vauva.

- Vältä yhtaikaisia tarpeita, eli ennakoi jälleen. Tarjoa vauvalle rintaa myös ennakoiden. Jos tiedät, että puolen tunnin päästä on esikoisella joku tarve, vaikka unet, niin hoida vauvan tarve ensin pois tieltä.

- Jos aamulla on joku startti, vaikka neuvolaanlähtö, laita vaatteet ja kassi valmiiksi etukäteen jo illalla.

- Tuplarattaat on oleelliset, jos aiotte liikkua ihmisten ilmoilla turvallisesti ja SINUN määräämään tahtiin ja suuntaan. Ojan pohjia tutkiva taapero tai tielle makaamaan käyvä taapero saa vain ihan turhia kierroksia ja kiirettä aikaan. IHmisten ilmoille kannatta mennä heti kuinmahdollista, se on varmasti teidän kaikkien etu.

- Varaa joku magneetti, joka tehoaa sinun lapseesi. Meillä se oli Maisa-video, josta sai 5 minuutin jakson laitettua päälle ja omalla lailla turvattua se, että esikoinen nauliutui ruudun ääreen hetkeksi. Myös "työkalupakki" lapselle oli hyvä juttu, sitä tutkiessa esikoisella kului hetki jos toinen, jolloin itse sai rauhan toimittaa joku asia.

- Vältä liian hätiköityjä vetoja muutoksien suhteen. Jos esikoinen herää ekan viikon öisin vauvan ääniin, toisen viikon ja siitä eteenpäin on jo ehkä tottunut vauvan ääniin kokonaan. Jos yksi lähtö epäonnistuu, seuraava voi onnistua ongelmitta. Jnejne.

- Ole itsellesi armollinen. Kolmannen käden kasvaminen vie jonkun aikaa ja vaatii muutaman epätoivon hetken, mutta ota tunti tai asia kerrallaan ja pian huomaat, että olet voittaja! Jonkun aikaa olet tyystin kiinni lapsissa, mutta vuosi eteenpäin niin huomaat, että ne kaksi leikkivät hetken toistensa puuhia ihmetellen ja kukaan ei juuri silloin kaipaakaan sinua =)



Onnea matkaan, se on haasteellinen mutta antoisa!



Toivottaa Pumpuli, nyt jo kera neljän nenän

Vierailija

Lapset nyt 4v ja vajaa 3v. Meillä ei sujunut oikein mikään (alkaen rotaviruksesta jonka sain sairaalasta kotiin viemisiksi eikä meitä otettu takaisin sairaalaan...)

Toinen ei todellakaan mennyt siinä sivussa, tai tavallaan meni, ekat 4kk kannoin vauvaa sylissä koko ajan mitä ei nukkunut vaunuissa koska esikoinen oli heti hyppämässä vauvan päälle tai törkkimässä.



Esikoinen sai kiukku(/mustasukkaisuus?) kohtauksia aina päiväunilta herättyään, saattoi raivoisasti huutaa toista tuntia. Aloin pelätä heräämistä jo kun sain lapset unille. Esikoinen oli tuolloin nirso syömään, yleensä ainoastaan se mikä oli mun lautasella kelpasi. En siis voinut syödä yhtä aikaa kuin esikoinen, jotta poika söisi oman ruokansa. Napsin pieniä paloja salaa.



Alle 1kk kuopuksen syntymästä on muistikuva kun sain lapset aamupäivällä unille ja soitin miehelle että hankkii mulle apua, en jaksa herätä enää.

Masennus, laihduin 12 kg 2kk:ssa. Sain apua ja nyt kun tuosta alkaa olla 3vuotta aikaa niin alkaa tullla niitä fiiliksiä että kiva kun lapset on niin lähellä toisiaan syntyneet.



Itseasiassa, mun ei ehkä tee hyvää lukea noita toisten vinkkejä kuinka selviytyä useamman lapsen kanssa :) Pientä vauvakuumetta on ollut ilmassa ja saatan vielä alkaa kuvitella että pärjäisin jos kolmas lapsi meille tulisi.



Pahoittelut, minulla ei ole muuta neuvoa kuin että apua kannattaa aina pyytää kun se vain on mahdollista. Oli sitten kyse siivouksesta, kaupassa käynnistä, lasten hoidosta tai vain kahvilla käynnistä seurana.

Vierailija

Ikaeroa siis vuosi ja viisi kuukautta.



Vauvan imetyksen ajaksi alussa varasin aina kirjan viereen, josta sitten tyton kanssa kuvia katseltiin yhdessa. Alussa tytto vahan protestoi vauvan imetysta mutta parin viikon jalkeen jo tuli itse kirjan kanssa viereen ja nykyaan ei edes kiinnita huomioo ollenkaan kun imetan.



Meilla tytto rupesi vuoden ikaisena harjoittelemaan itse syomista, vauvan syntyessa soi jo hyvin itse. Vauvan aina syotin ennen omaa ruokaa, etta sain itsekin "rauhassa" syoda, ja auttaa siskoa, jos oli tarvis.



Paivarutiinit meilla on pysynyt ennallaan. Kesavauva kun poika oli, niin helppo oli puistossakin imettaa. Kuopus on "joutunut" tottumaan siskonsa rutiineihin, niiden kanssa ei ole ollut mitaan ongelmia.



Me nukutaan kaikki kolme samassa huoneessa (olen siis yksinhuoltaja), vauva vielakin herailee 1-5 kertaa yossa, valilla itkeekin ihan kunnolla, mutta ei ole itkut siskon unia hairinnyt.



Minakin jannitin tuota tutti asiaa, Muutaman kerran tytto nappasi vauvan tutin omaan suuhunsa, (hanella oli siis unitutti, jota kaytettiin vain paivaunilla ja yolla) napakasti kielsin, ja tytto tuntui ymmartavan aika nopeasti etta se tutti on vauvan, ei hanen. Meilla jaikin tyton unituttu pois puolivahingossa kun han oli 1v 7kk. Hyva niin.



Mustasukkasuutta meilla on ollut tosi vahan, alussa ehka pari viikkoa. Tytto on alusta alkaen tykannyt tosi paljon pikkuveljestaan, ihanaa katsoa kun lapset nauraa kikattavat yhdessa, haliivat ja pusuttelevat toisiaan. =) Molemmat ovat tottuneet jo siihen etta valilla pitaa odottaa, en ehdi kahteen paikkaan samaan aikaan.



Taytyy vaan muistaa antaa esikoiselle (alussa varsinkin) paljon huomiota ja laheisyytta, niin han huomaa etta ei se vauvan tulo taloon maailmaa kaada. =)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat