Sain lapsen - menetin vapauteni

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Ja kuulostaa tuo "mieskin" olevan vain poikanen :(



Kannattaisi oikeasti miettiä ennen vauvaa, että mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa vastuuta siitä vauvasta 24/7 - ja melko monta vuotta. Molempien, sekä miehen että naisen, pitää se tajuta.



Ja nuo asiat pitää jutella etukäteen selväksi. Ihan kaikki. Molempien pitää ymmärtää, että se vauva tarkoittaa sitä, että se entinen elämä on loppu. Se vauva on koko ajan vanhempien vastuulla ja hoidettavana. Taukoja ei ole.

Vierailija

Koita jutella sen miehesi kanssa, jos hän kuitenkin antaisi sinulle vapaaillan. Jos rintaruokinta käy raskaaksi, voit mielestäni hyvin harkita korvikkeita. Ei ole mielenterveyden arvoinen se rintaruokintakaan. Entäs rintapumppu? Saisitko siitä apua, niin miehesi voisi vahtia lasta?



Kurja mies kun on jatkuvasti poissa. :/



Jos ei onnistu, voin ottaa vauvasi. :) Meille ei niitä ole vielä(kään) suotu. No höpö höpö, tajuan kyllä mistä tuulee.

Vierailija

Rakastan lastani enemmän kuin mitään, haluan täysimettää häntä puolivuotiaaksi, leikkiä hänen kanssaan, kun hän on hereillä ja nauttia joka hetkestä. Miehelle harrastukset ovat niin tärkeitä ja niitä on niin usein, että perheemme ei olisi koskaan yhdessä, jos harrastaisin sen parikin kertaa viikossa.



Jos saisin päättää, en ikävöisi entistä elämää, kavereita, bailaamista ym., vaan olisin satujen pullantuoksuinen äiti, joka elää vain lapselleen. Enkä todellakaan kadehtisi mieheni menoja, vaan olisin kuin "kaikkien hänen kavereidensa vaimot", jotka riemumielin jäävät aina lapsen kanssa kotiin, kun olisi joku hauska tapahtuma ja päästävät mieluummin miehensä.



Vihaan välillä itseäni tämän takia. Tuntuu väärältä, että minulle on suotu maailman ihanin lapsi ja mahtava -joskin menevä- mies.



T.Ap

Vierailija

sitten on sinun vuorosi päästä välillä vähän tuulettumaan. Katsos, se äitinä oleminen vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä lykätä omien mielihalujen lykkäämistä. Mutta senhän varmaan tiesitkin, ennen kuin siihen hommaan ryhdyit?

Vierailija

laitat miehesi koville, ja VAADIT omaa aikaa. Lapsi on YHTEINEN, ei vain sinun hoidettavanasi.



Jos et nyt sitä tee, niin valitat samasta aiheesta vielä 10 vuodenkin kuluttua.

Sovitte vaikka vuorot, jolloin sinä pääset menemään, ja toisena päivänä taas miehesi.



Älkää naiset olko niin nössöjä nyhveröitä ja alistuko miesten menemisten alle !!!

Vierailija

jos mies ei saa tahtoaan läpi ja jos ei tehdä kuinka hän haluaa, alkaa hän valehdella menoistaan...



hyvin kummallista, erikoinen mies... ja varsin erikoinen nainen, jos tämän tietäen vielä suostuu kohdeltavaksi noin...

Miksi sinä et voi alkaa uhkailla erolla, jos se kerran toisellekin osapuolelle on sallittua? vai olisitko sinä erotilanteessa ainut häviäjä...?

Vierailija

Viimeksi (eli viikko synnytyksen jälkeen), kun ehdotin ettei hän lähtisi viikonloppuna harrastuksiinsa, koska en jaksa yksin hoitaa vauvaa (toivuin vasta synnytyksestä), hän sanoi eroavansa jos takiani ei saa harrastaa. Ja lähti, mutta tuli yöllä kotiin. Hänen harrastuksensa vie kokonaisia viikonloppuja.



Lapsellemme hän on mitä parhain isä ja minua hän kohtelee jokseenkin reilusti. Ei koskaan vaadi ruokaa pöytään ja siistiä kotia ollessani kotona. Ainoastaan tämä ajankäyttö tuntuu kamalalta. Ja se, että hänen poissaolonsa sitoo minut yksin kotiin. Vauvan hoitaminenkin yhdessä on tuplasti hauskempaa, vaikka vauvaa rakastan ja hoidan tietysti yksinkin.



-ap

Vierailija

Vaadi mieheltäsi osuutensa lapsen hoidossa NYT, ja muista, että lapsi kasvaa äkkiä, imetys loppuu, elämä jatkuu. Toinen teistä tulee kuitenkin olemaan vuorotellen kiinni lapsessa ainakin seuraavat kymmenen vuotta, siihen on vain sopeuduttava. Kyllä siihen muutamassa vuodessa kasvaa, vanhemmuuteensa.



Kovasti tsemppiä sinulle ja pienelle ihmiselle myös!

Vierailija

Lainaus:

Mutta tiedän hänen reaktionsa:

1.Hän uhkaa erolla ja syyttää minua itsekkääksi. ***Kysyt, onko hän mielestän ollut täysin epäitsekäs.

2.Hän ei suostu puhumaan aiheesta, koska minä olen itsekäs, vihaan hänen ystäviään ja harrastuksiaan ja haluan vain määräillä hänen elämäänsä. *** ysy, vihaako hän sinun ystäviäsi ja harrastuksiasi kun ei päästä sinua niihin.

3.Hän suostuu sopimukseen ja alkaa valehdella menemisistään ja ajankäytöstään. *** jos mies todella on valmis jopa valehtelemaan saadakseen aikaa ilman perhettään, on hänen ehkä paprempi jatkaa elämää yksin.



Sitten olen taas tässä narisemassa.




Minä olen utelias: Halusitteko molemmat lasta? Puhuitteko lapsenhoitjärjestelyistä ennen lapsen syntymää?

Vierailija

olen aika varma, että vaikka sitä vastuuta kuinka etukäteen miettisi, se tuntuu silti ajoittain raskaalta.



En tiedä sinusta, mutta veikkaan lähes kaikkien äitien joskus ajatelleen pientä lasta hoitaessaan, että olisipa nyt juuri mukavaa olla jotain muutakin kuin äiti.

Vierailija

Yritä keskustella asiasta. Kerro omista tunteistasi ja yksinäisyydestä. Älä vaadi häntä lopettamaan kaikkea perhe-elämän ulkopuolista, mutta pelisäännöistä pitää lapsiperheessä sopia.



Vaikka et nyt pääsekään koko illaksi/yöksi pois, pitäisi sinulla olla mahdollisuus harrastaa esim. pari kertaa viikossa. Mies voi aivan hyvin hoitaa lasta pari tuntia. Jos jäät vain kotiin vain vauva seuranasi, masennut ja väsyt varmasti ja äitiys alkaa maistua pakkopullalta.

Vierailija

Miehesi käyttäytyy vastuuttomasti. Teidän tulisi olla tasaveroisia vanhempia, ja miehesi olisi osattava laittaa perheensä kavereiden edelle. Minunkin mieleni tekisi todella tietää, minkä ikäisiä olette - kuulostatte todella nuorilta.



Nyt teidän olisi istuttava alas keskustelemaan, millaista perhe-elämää haluatte viettää ja mitä se teille tarkoittaa. Omiakin menoja voi olla, mutta tärkeysjärjestyksen on oltava selvä ja tasapuolinen. Jos tilanne vaikuttaa todella voittamattomalta, hakekaa ulkopuolista apua.

Vierailija

niin tuttua!

Muistuu mieleen se aika kun esikoinen oli vauva! Meillä oli ihan samanlaista!

Nyt meillä on kaksi lasta, 5 ja 3 v. ja vihdoin tilanne näyttää hyvältä. Meillä molemmilla on omia harrastuksia. Käymme myös viettämässä tuota yöelämää..vuorotellen, jomman kumman täytyy olla lasten kanssa kotona. Mutta kuitenkin pääsen jonnekkin.



Koita kestää..tiedän ihan tasan tarkkaan miltä se tuntuu nyt ja kuinka tyhjältä kuulostaa sanat: "no, kunhan lapsi vähän kasvaa niin helpottaa.." Mutta oikeesti näin on. Voimia sinulle!! Sinä selviät, minäkin selvisin!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat