Kuinka paljon se synnytys sattuu - oikeasti?

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (75)

Vierailija

ja kerro se tuhannella (tai saman tien miljoonalla...).



Mut kun se on ohi niin se on ohi (vaikka ei se kyllä hetkessä ohi ole niin kuin joku väitti...).

Vierailija

Itsellä oli kovat poltot ennen kuin epiduraali alkoi vaikuttaa. Sitten tuli onni ja autuus. Kuitenkin ponnistamisvaiheessa epiduraalista ei enää ollut iloa. Silloin tuntui että vauva ei ikinä tule elävänä maailmaan. Kipu oli kova. Toisaalta kipu hellitti heti kun vauva vihdoin syntyi ja hänet sai syliin. Silti synnytyskipuun verrattavissa oli 2vk synnytyksestä kestäneet repeämishaavat, kun niihin meni vessassakäydessä virtsaa. 2vk pidättelin pissaa mahdollisimman pitkään ja join mahdollisimman vähän.

Vierailija

mutta ei niin paljon kuin luulin. Kipu oli ennen puudutusta järkyttävä, mutta unohtui heti kun vauva syntyi. Pahimpien supistusten aikana oksensin "kivusta". Synnytys oli silti paljon helpompi kuin kuvittelin. Sattui saatanasti, mutta se ei ollut ongelma, kun vauva tuli palkaksi.

Vierailija

Mutta useimmille synnytyskipu on suurinta kipua mitä koskaan on kokenut tai tulee kokemaan. Ainakin ensisynnytyksessä sitä helposti ajutuu kivun myötä tilaan, jossa ei enää olekaan varma selviääkö hengissä vai ei. Se kipu on niin kokonaisvaltainen, ettei se vauva siinä tilanteessa mielessä juuri ole ja tarvitaan varsin paljon mielenlujuutta, että pystyy täysin vakuuttumaan siitä, että kaikki päättyy onnellisesti.

Synnytyksen aikainen kuolemanpelko on hyvin yleinen ilmiö.





Lainaus:

Paitsi ettei fyysinen kipu ole aina samanasteista (toisen synnytys on vaikea, toisen helppo, eikä kysymys ole välttämättä siitä että joku olisi jotenkin muka urhea ja toinen heikko) niin onhan siinä psyykkisiäkin tekijöitä vaikka kuinka paljon. On ihan eri asia kokea kipua jonka tietää kohta loppuvan ja johtavan vauvan syntymään, kuin kokea kipua jonka ei usko koskaan loppuvan ja pelkää johtavan kuolemaan (esim. syöpätapauksissa).

Vierailija

Mutta se hyvä puoli siinä oli, että ponnistaminen helpotti, eli siihen sai niin paljon potkua, kun kipu oli niin sietämätön, että ponnistamalla TÄYSIÄ sen kivun saa väistymään. Aivan mielettömän ihana kokemus silti näin jälkikäteen.

Vierailija

Kyllä se sattuu aika tavalla, mutta on se sen arvoista! Heti kun käärö on sylissä, kaikki se kipu unohtuu ja voisit vaikka uudestaankin.

Vierailija

Jos ei ole synnyttänyt, niin vertaisin kipua siihen että yrittää kakata vesimeloonin tai edes greipin.. Jos se ei jotain satu niin hyvä niin, mulla kyllä teki tosi kipeetä.

Vierailija

mutta ei mulla nyt ainakaan taju meinannut lähteä! Synnytykset voi olla todella erilaisia. Mulla ollut kaksi nopeaa ja suht helppoa synnytystä. Ilokaasulla olen pärjännyt. Ekalla kerralla kamalinta oli kun paikat repeili, poika oli neljä ja puoli kiloinen. Toisella kerralla suurin trauma jäi siitä, kun kätilö ei uskonut, että olen jo täysin avautunut...

Vierailija

minulla on migreeni ja olen jäänyt auton alle ja minulle on jouduttu tekemään operaatioita ilman riittävää puudutusta (kudosten tulehtumisen takia puudutus oli hankalaa) - eikä mikään edes etäisesti muistuta synnytyskipua?!

Vierailija

Jos puuduttamaton episiotomia sattuu enemmän kuin supistukset, niin silloin tietysti on kyse melko vähäkipuisista supistuksista. Vastaavasti jos supistukset eivät tunnu miltään ja ponnistus on kivuliasta niin kysymys on tavallista paljon vähäkipuisemmista supistuksista.



Oikeasti: se ei ole mielipidekysymys, vaan eri ihmisillä on erilainen synnytys. Vähän kuin joku sanoisi että toisen migreeni on kivuton kun hänen päähänsä ei satu ollenkaan, tai toinen sanoisi että jonkun hammassärky on liioiteltua koska hänen hampaisiinsa ei satu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat