Parisuhdeasiaa... mikä avuksi?

Vierailija

Rakkautta ei ole ollut vuosiin. En enää edes pidä miehestäni eikä hän minusta. Tahtoa on vaikka muille jakaa, molemmilla kova halu saada homma toimmaan, koska lasten kotia ei tahdottaisi rikkoa. Mutta tuntuu kuin raahaisi kivirekeä perässä: ollaan eri mieltä JOKAISESTA asiasta. Jokainen liike, jokainen piirre ärsyttää. Ainoa tapa tulla toimeen on se, että kun toinen on kotona toinen häipyy... ihan hirveää.

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Meille ja monelle tutulle on ollut apua parisuhdekurssista. Pariterapiaa joku jo ehdottikin.



Millaisia ovat vanhempienne parisuhteet? Oletteko ajautuneet samanlaiseen?



Jos kerran tahtoa riittää, niin suosittelen ihmeessä vielä kokeilemaan parisuhdekurssia tai pariterapiaa. Meillä oli miehen kanssa tilanne, jossa olimme ajautuneet kuin vihollisiksi ennen parisuhdekurssia ja kurssilla löytyi taas yhteinen sävel. Olemme sen jälkeen olleet useammallakin parisuhdekurssilla ja niiden avulla "hiotuneet" paremmin yhteen.



Miksi ne piirteet miehessäsi ärsyttävät sinua? Usein on vaikea hyväksyä toisessa sitä, mitä ei hyväksy itsessään. Oletko oikeasti sinut itsesi kanssa vai koetko huonoa itsetuntoa, ahdistusta, tyhjyyttä.

Vierailija

parantaa liittoa ja pysyä yhdessä. Sen mukaan ihmiset ovat nyt vastanneet ts. antaneet erilaisia vinkkejä.



Onnea sinulle ihan oikeasti elämääsi, miten sitä päätätkin jatkaa!

Vierailija

Olen pahoillani, mutta olet sänkysi sijannut ja nyt sinun on maattava siinä. Olet päättänyt tehdä lapsia tuon miehen kanssa, ja sinulla ei ole enää yksipuolista oikeutta päättää erosta ajattelematta lastesi parasta. Jos miehesi ei ole haitaksi lapsillesi, niin mielestäni sinulla ei ole mitään oikeutta erota miehestäsi.



En voi sietää ihmisiä, jotka hankkivat lapsia ja sitten alkavat miettiä, että tulikohan valittua väärä mies. Nämä asiat on mietittävä etukäteen! En usko, että miehesi yhtäkkiä muuttui inhottavaksi, hänessä on varmasti ollut nähtävissä näitä piirteitä jo aiemmin. Usein näkee ihmisiä, jotka rakkauden punaiset silmälasit päässään hankkivat lapsia, ja sitten kun ensikemia haihtuu, niin aletaankin katsella olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.



Jos olet vanhempi, niin sinun on ajateltava lapsesi parasta ja oma etusi tulee vasta sen jälkeen. Muutoin olet - anteeksi nyt vain - todella huono äiti. Jos lastesi on parempi sekä isän että äidin kanssa, niin sinulla ei ole mitään oikeutta sitä rikkoa.



Terveisin avioerolapsi

Vierailija

Pidin kyllä miehestä nuorena. Moni asia on nyt toisin: mies oli ennen positiivinen, nyt vittumainen ja katkera. Minä oln ennen kaunis, nyt läski ja ruma. Ikinä en ole ollut mieheen mitenkään palavasti rakastun, nyt inhoan hänen jokaista piirrettään, persoonaansa, mielipiteitään, tapaansa puhua ja olla, ulkonäköään....



ap

Vierailija

Ihan sama miltä oikeasti tuntuu, kunhan vain osaa tarpeeksi uskottavasti näytellä. Uskotteko te oikeasti noin??? Entä onni? Rakkaus? Toveruus? Luottamus? Halu?

Vierailija

Lainaus:

Hyi olkoon mitä teeskentelyä. Miten tuo tapahtuu, kun sävähdän karkuun jos mies vaikka hipaisee? Ja värähdän inhosta?

ap




ei kai se miehen hipaisu silloin kovin vastenmieliseltä tuntunut? Sama ihminen on kuitenkin kyseessä, kyse on vain ja ainoastaan sun pään sisällä olevista AJATUKSISTA ja niitä pystyt kyllä muuttamaan.

Vierailija

Lainaus:

Tiedätkö miltä lapsesta tuntuu se, että äiti vihaa isää niin paljon että tappaa mieluummin itsensä kuin jatkaa paskaa elämää vajaaälyisen paskiaisen kanssa?



ap

Vierailija

En enää jaksa teitä supervaimoja. Paperit lähtee vetämään ja aion tehdä elämästäni onnellisen itselleni ja lapsilleni. Miestä en enää pysty katselemaan ilman itsemurhaa.



Juu, olen todella ahdistunut tilanteesta. Eikä se parane ainakaan sillä ettei mikään oikeasti muutu, senkun "ajattelen positiivisesti". Hyvää elämää vain teille kaikille.



ap

Vierailija

EROTKAA !!!!



Sitähän sä haluat. Ja sitä halusit täältä kuulla!



Ok, meni hermo erään kirjoitukseen....





Asiaan! Jos ette kerran enää rakasta ja välitä toisistanne on liittonne ohi, kun ette kerran halua sitä uudelleen saada kuntoon!!

Parasta lapsille on silloin että vanhemmat ei asu yhdessä!!!

Kamalaa jos joudut feikkaamaan heidän nähtensä onnellista lasten isän kanssa!!! Ja vain siksi että lapset on onnellisia.



Sinä elät omaa elämääsi ja saat olla itsekäs, koska siten myös annat parhaimman kasvuympäristön lapsellesi.



Lapset vaistoaa, kun vanhemmilla on huono olla.



Haluatko antaa lapsillesi mielikuvan avioliitosta, että siinä pitää teeskennellä??



Saatat löytää sen onnen jonkun toisen kanssa.







Tee juuri niin kuin itse haluat !!! Älä kysy toisilta miten sinun pitäisi tehdä.





-Orkidea-

Vierailija

Jos kerran tahtoa ja halua on. Siinä teillä on yhteinen tavoite, lastenne vuoksi. Lapset saavat mallin siitä millainen parisuhde on, teitä katsellessanne, joten teidän valinnoistanne on kiinni se, millaiseksi heidän mielikuvansa avioliitosta muodostuu. Jos olette tästä yhdestä asiasta samaa mieltä, siinähän on jo hyvä lähtökohta.

Teidän kannattaisi varmaan istua alas ja keskustella tilanteesta aikuisella ja kypsällä tavalla. Toisianne kunnioittaen. Et voi muuttaa miehesi käytöstä, mutta kun itse alat kohdella häntä asiallisesti, ystävällisesti ja huomaavaisesti (ei tarvitse heti ensi alkuun mennä edes lääppimisetäisyydelle), mieskin luultavasti alkaa käyttäytyä sinua kohtaan jonkun verran ystävällisemmin. "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" pitää kyllä paikkansa. Ja tässä kohtaa on syytä jättää turhat "mä en ainakaan ekaksi tee mitään" -asenteet syrjään, niellä ns. ylpeytensä ja ottaa itse se ensimmäinen askel, jos oikeasti haluat tilannetta parantaa. Siitä se alkaa. Tsemppiä!

Vierailija

Miten se tahto näkyy? Kirjoituksista päätellen ei mitenkään..



Toimiiko teillä arki, saatteko sovittua kotityöt, harrastukset, mahdolliset lasten kuljetukset päiväkotiin/kouluun/harrastuksiin..?



Teettekö ikinä mitään yhdessä perheessä niin että sinä ja miehesi myös nauttisitte siitä?



Viekää lapset hoitoon jonnekin (toivottavasti luotettava hoitaja löytyy) ja viettäkää vaikka viikonloppu kahdestaan. En ehdota romantiikka vaan riitelyä. Puhukaa kaikki mikä toisessa ärsyttää, mistä olette eri mieltä jne. Antaa kaiken tulla ulos. Ilmeisesti niitä asioita on paljon.



Sitten mietitte voitteko jatkaa yhdessä edes lasten takia. Mutta muistaka että lapset huomaavat jos äiti ja isi eivät pidä toisistaan.



Lainaus:

Tahtoa on vaikka muille jakaa, molemmilla kova halu saada homma toimmaan, koska lasten kotia ei tahdottaisi rikkoa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat