Kertokaa kuinka onnelliseksi elämänne muuttui kun pääsitte omakotitaloon?

Vierailija

Muuttuiko parisuhde ja tuliko kaikista iloisia ja tyytyväisiä? Mulle omakotitalo on suuri haave.

Sivut

Kommentit (40)

Vierailija

Meillekin sattui kauheat naapurit, ei jaksettu eikä oikein osattukaan tehdä remonttia. Myytin pois ja muutettiin kerrostaloon. Asumiskulut puolittuivat ja elämä on paljon helpompaa.

Vierailija

Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa ns. hienostoalueella. Nyt nautin oman perheeni kanssa asumisesta kerrostalossa. En halua omakotitaloa enkä osaa ihannoida sitä. Minua ei kiinnosta ihmisten talot ja varallisuus vaan se, minkälaisia ihmisiä eri kodeissa asuu, miten he ratkaisevat elämän eri tilanteissa erilaisia ongelmatilanteita, kasvattavat lapsia, hoitavat raha-asioita, parisuhdetta ja kaikkea sitä mikä vaikuttaa yhteiseen hyvään ja sen säilymiseen. Meillä ollaan onnellisia, hoidetaan parisuhdetta, panostetaan lapsiin ja osataan iloita pienistä asioista. Vaatimattomuus on hyväksi ja kyky iloita siitä mitä jo on......

Vierailija

mutta ikinä en muuttaisi vapaaehtoisesti rivariin tai kerrostaloon enää.



Minä tykkään keväällä, kesällä ja syksyllä tuolla pihalla tehä töitä, sen parempaa terapiaa ei olekaan!

Olen lapsuuteni asunut kerrostalossa, sen jälkeen muutin kerrostaloon yksin, kerrostaloissa sitten asuinkin 8v kunnes aviomieheni ja kolmen lapseni kanssa ostettiin omakotitalo. Ei mikään luksus, mutta perusterve talo, jossa ainakin pintaremppaa on riittänyt. Nyt aletaan kyllä olla voiton puolella ja koti on meidän näköisemme. Ja uskallan jopa väittää olevani onnellisempi kuin koskaan. Ei ehkä johdu omakotitalosta, mutta ylipäätään, koen helpommaksi asua näin. Oma piha, lapset saa vapaasti leikkiä, eikä tarvitse pelätä mitä muut asukkaat mistäkin tempauksesta ovat mieltä mitä lapset tekevät. Sisällä ei tarvitse kokoajan hyssytellä ja jarrutella lapsia että olkaas hiljaa, ettei naapurit häiriinny.

Kulku kodista autoon helpottui, kun ei tarvinnut rattaita, lapsia, kasseja ja pusseja kantaa ylös ja alas. Nyt vaan ovelta auton ovet auki ja lapset sisään ja menoksi! Helppoa ja nopeaa..

Niin ja lapset on myös innoissaan omasta kasvimaasta, keväisin laitamme porkkanat ja salaatit yhdessä ja kesän mittaan korjaamme sitten satoa, voiko ihanampaa olla. Lapset oppii myös tästä paljon!



Kulut ei juurikaan kasvaneet kerrostalo-osakkeesta muutettuamme, pari sataa enemmän menee kuussa nykyisin.



Suosittelen kyllä, ap! Meillä ainakin elämänlaatu parani huomattavasti.

Parisuhde oli ja on edelleen kunnossa, ei muuttunut millään tavalla, tai no ainoastaan positiiviseen suuntaan :)

Vierailija

mutta myös monessa okt:ssa maalla ja pientaloalueella.



Asuntoalueella asuessani elämäni kävi ahdistavaksi, en tiedä miksi mutta tuntui että piti asua vähän samallalailla kuin naapurit. Kun naapuri leikkasi ruohon piti itsekkin leikata yms. kaikki näki mitä teit ja ketä kävi rasittavaa.



Maalla asuessani, kaupunkiin vain 2 km, mutta metsänkeskellä, jossa lähellä ei muita asu, asuntoalue 600m päässä kuitenkin. Tämä on kaikista ihanteellisin olomuoto meidän perheelle (huom! perheelle, yksin en tänne muuttaisi) mutta 5 hengen perheelle ihanteellisen helppoa elämää. Tenavat pihalle,ei tarvitse peljätä että jää auton alle tmv. on tilaa ja saa karjua niin paljon kun lystää. Mies saa ajaa mönkijöillä ym. härveleillä.

Mutta meillä mies tekee KAIKKI pihatyöt, minä en niihin koske. Sittenhän voisi olla rankkaa jos pitäisi itse tehdä kaikki, mutta meillä siis mies tekee kaikki pihatyöt, mitä minä nyt kesällä muutaman kukan istutan :) Ja toisaalta ei ole väliä vaikka leikkaisi kerran kuukaudessa nurmikon, kun ei kukaan ole moittimassa. Helppoa elämää ainakin minulle ja hermot säästyy tälläisessä pienilapsisessa perheessä.



Jos yksin asuisin, asuisin varmaan keskustassa kerrostalo kaksiossa, mutta tämä ratkaisu on ollut paras meidän perheelle. Ikinä minua ei saisi tällä porukalla kerrostaloon::EI IKINÄ::::no ehkä jos rahat loppu ja olisi aivan pakko :)

Vierailija

tuli plussaa seuraavista asioista:



-oma rauha. Rivarissa ei päässyt koskaan 3 metriä autosta kotiovelle ilman että jollain oli jotain udeltavaa tai rupateltavaa.

-muutettiin myös lähemmäksi keskustaa ja silti rauhallisemmalle alueelle

-kunnolliset säilytys- ja varastotilat, ei enää täyteen ahdettuja huoneita. Siivoustarve harveni ja siivous helpottui.

-vuorotyöläisenä yläkerrassa riittävän hiljaista nukkumiseen vaikka toinen olisi hereillä alhaalla

-wc:tä ja saunaa voi käyttää yhtä aikaa. Rivarissa oli vain yksi wc-pesuhuone-sauna, joka oli aina saunan jälkeen kuuma ja höyryssä.

-kotimme on nyt kauniimpi, koska omaan kotiin haluttiin panostaa ja sisustaa ihan erilailla kun rivariin josta kuitenkin muutetaan.

Vierailija

sen takia, että naapureiden äänet ei kuulu ja itse voi meluta vapaasti.



Mutta muuten kaikki muut omakotitalon puolet tuntuu sitten epäsopivilta meille. Ja suuri syy on se, että meillä ei ole varaa ostaa omakotitaloa palvelujen tuntumasta (esim. siitä oopperan kupeesta) vaan jouduttaisiin muuttamaan aika korpeen.



Joten onneksi asumme nyt hyvin hiljaisessa kerrostalossa, joten ääniä ei juuri meille kuuluu. Meiltä kyllä kuuluu muualle, mutta sehän ei varsinaisesti ole meidän ongelma ja naapuritkin moikkaavat aina iloisesti. Joten eiköhän tässä pysytä ellei sitten joku päivä tupsahda joku jättiperintö.

Vierailija

Työtä tietysti on, mutta en vaihtaisi enää rivitaloon enkä myöskään kerrostaloon takaisin (molemmissa olen asunut).

Meillä kolme lasta tuli alle kolmessa vuodessa, joten muutenkaan ei voisi harrastaa mitään. OKT on mukava harraste, kun pienet omat hetket voi aina käyttää pihalla jonkin hyödyllisen parissa. Aina on ruohonleikkuuta, kitkemistä tai pihan siistimistä. Ei tarvitse lähteä punttikselle. Yksin en pärjäisi omakotitalossa, mutta mies on onneksi kiinnostunut remontoimisesta ja myös ottaa asioista selvää. Juuri se oma rauha on niin ihanaa, samoin vapaus rempata tai olla remppaamatta. Taloyhtiössä ärsytti juuri se, ettei ikinä voitu tehdä remppoja ajoissa, ettei vastikkeet vaan olisi nousseet. Ja sitten itkettiin, kun remppapommi räjähti silmille. Ei ikinä rivariin, ainakaan vanhaan.

Vierailija

Itse asuin ensimmäiset 23vuotta kerrostalossa, tämän jälkeen ostimme mieheni kanssa omakotitalon ja pitää kyllä sanoa että alun "oudoksumisen" jälkeen elämä omakotitalossa on PAAAAALJON ihanampaa kuin kerrostalossa. Meillä kaksi lasta, kolmas tulossa ja ihanaa kun on oma piha, lapset voi laittaa keskenäänkin pihalle sillä aikaa kun itse pukeutuu.

Sisällä kotona ei tarvitse miettiä että häiriintyykö naapurit mahdollisesta melusta, ei tarvii jatkuvasti komentaa lapsia olemaan hiljaa "älä hypi, alakerran setä hermostuu" "älkää juosko" " nyt hiukan hiljempaa" jne.

Asumiskustannukset tietysti nousivat vuokra-asumisesta jonkin verran, mutta kyllä tämä on sen arvoista ja lisäks tää on meidän oma sitten ku laina on maksettu :o)



Tuleehan sitä negatiivisiakin juttuja, esim jos jokin menee rikki tai pitää remontoida, vastuu on itellä eikä voi vaan rimpauttaa talkkarille, että tuuppas korjaa meidän wc-pönttö kun se vuotaa.

Lisäksi pihalla riittää hommia, on lumenluontia, nurmikon leikkuuta, haravointia jne mut mä ainakin tykkään kun ulkona on jotaan tekemistä ja saa vielä hyötyliikuntaakin.



Suosittelen siis lämpimästi omakotitaloon muuttamista, itse olen ollut TODELLA tyytyväinen ja kerrostalolähiöt ahdistaa nykyään, voi vaan huokasta helpotuksesta ettei enää tarvii semmosessa asua.



Lisäks meillä on mukavat naapurit, asutaan metsän laidalla mutta keskellä kaupunkia :o) Palvelut on kävelymatkan päässä mutta silti alue on todella rauhallista eikä meillä ole kuin kaksi lähinaapuria.

Vierailija

Oma rauha oli tietysti kiva, mutta syrjäinen sijainti (uusi asuinalue, joten ei mitään palveluita, huonot bussilinjat jne) ja ikuiset pihatyöt jne saivat meikäläisen vakuuttuneeksi siitä että kerrostalo on minulle se paras asumismuoto.



Mutta hyvä että osa tykkää omakotitalosta, osa kerrostalosta ja osa jostain muusta niin ei olla kaikki tunkemassa samoihin asuntoihin :D

Vierailija

kivaa on oma rauha. Steroita saa huudattaa just niin lujaa kuin haluaa, ja löisinpä vetoa myös, että muutamalta lastensuojelukäynniltä ollaan vältytty, kun tuo meidän tenava karjuu niin lujaa ollessaan suuttunut. Ja ihanaa myös on se miten nättiä pihassa on, ja rauhallista.



Mutta sitten se muu, huokaus. Huoli siitä että onko (ei enää niin uusi) talo kunnossa, onko katto tarpeeksi tiivis, haittaakohan se tai tuo vika/ominaisuus pitkällä aikavälillä. Korjattavaa olisi koko ajan. Ja kun yhden paikan saa korjattua, sen vieressä oleva rupeaa näyttämään tooooodella nuhjuiselta.



Kun omasta talosta haaveilee, silmissä siintää näky itsestä pihalla aurinkotuolissa, ihailemassa kesäpäivää jääkylmä sidukka kourassa. Todellisuus on sitä, että vedät tonttia ympäri ruohonleikkurin päällä tai pahimmassa tapauksessa työntäen ja siitä ihailet että juu kivan näköistä on, sääli et haisee näin bensa. Semmoista se on elämä maalla omakotitaloalueella kauniiina kesäiltana. Oikealla ja vasemmalla pärisee ruohonleikkurit, kun ihmiset trimmaa ylisuuria nurmikoitaan. Talvella sama ilmiö toistuu kolauksen kanssa. Syksyllä haravoidaan.



Olen ruvennutkin salaa haaveilemaan kerrostaloelämästä. Sen ajan mikä menee ruohonleikkuuseen ja rikkaruohojen nyppimiseen voisi viettää vaikka perheen kanssa rannalla ja oikeasti nauttia luonnosta.

Vierailija

niin että taloja on vieri vieressä, varsinkin kaupungissa. Ei tuollaisilla omakotitaloalueilla ole minkäänlaista omaa rauhaa kun pihallekin näkee joka suunnasta.

Vierailija

mä en osaa sanoa tohon mitäänkun me on aina asuttu omakotitalossa - ollaan kyllä myös aina oltu iloisia ja tyytyväisiä. Mutta sen voin sanoa, että kun ostettiin lisäksi kesämökki, meistä tuli NIIN paljon vielä onnellisempiä ja tyytyväisempiä ja parisuhdekin täydellistyi.

Vierailija

Kerrostalo tuntui aina vähän sellaiselta väliaikaiselta opiskelijaboxilta ja sitten muutimme rivitaloon ja siitä paritaloon. Rivitalossa ja paritalossa oli molemmissa koko ajan jotain remontoitavaa ja aina joku nurisi jonkun asian perään. Välillä naapurit oli lähes tukkanuottasillaan. Siinä oltiin koko ajan toisen lompakolla.



Sitten olin itse jonkin ajan paritalossamme isännöitsijä ja hoitelin kaikki laskut ja juoksevat hommat. Ihan hyvin hoituu nämä nyt sitten omakotitalossakin, ei mitään eroa. Mutta naapurien kanssa ei tarvi olla tekemisissä.



Pihamme on niin pieni, että siihen mahtuu vain kukkapurkki ja takapihalle pihakalusteet. Ei tarvi pahemmin laittaa pihaa. Pistettiin puolet soralle autoja varten. Musiikkiharrastustani ei kukaan kitise. Lapsetkin saa metelöidä rauhassa. Siivoaminen on helpompaa, kun ei ole kaikki tavarat tunkuna nurkissa, vaan on tilaa siivota ja tavarat mahtuu paikoilleen. Koko perhe tykätään, oli kuin olisi kotipaikkakunnalle takaisin muuttanut. Silti asutaan pk-seudulla hyvien palvelujen läheisyydessä.



Kallis tämä oli ostaa ja lainaa on paljon, mutta kerran täällä vaan eletään. :)

Vierailija

+ oma piha (=helppo ulkoilla lasten kanssa)

+ omat seinät, ei seinänaapureita

+ kenelläkään ei ole oikeutta meidän pihaan eli ei tarvitse jakaa tilaa vieraiden kanssa

+ valtuus tehdä enemmän muutoksia asunnon suhteen kuin asuntoyhtiössä

+ ei yhtiövastikkeita/velkoja



- remonteista vastuussa yksin

- pihan hoito (kolaaminen, nurmikon leikkuu yms) tehtävä aina itse



Meidän parisuhde on kokenut kovia päiviä remonttien aikoihin varsinkin kun juuri silloin oli pienet lapset mutta en enää vaihtaisi kerrostaloon tai muihin asuntoyhtiöihin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat