Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sektiolla synnyttäneen uusi odotus

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko palstalla muita, jotka odottavat tai ovat odottaneet 2. lasta yhden sektion jälkeen? Olisi kiva kuulla siitä, miten arvet ym. on "käyttäytyneet" eli onko odotettavissa jotain kipuja tm. joista ei kuitenkaan pidä huolestua..? Mietin myös, miten yleistä kohdun repeäminen tai muut (en tiedä mitkä) ikävät yllätykset ovat..

Kommentit (10)

Vierailija

Odotan nyt toista lasta, esikoinen oli 9 kuukautinen kun tulin uudelleen raskaaksi. Lääkäri aikoinaan jälkitarkastuksessa sanoi, että kun sektiohaava näytti hyvin parantuneen, ei mitään estettä ole uudelle raskaudelle.



Eikä mitään ongelmaa ole ollutkaan. Alkiokaan ei ole kiinnittynyt arven kohdalle, se saattanee aiheuttaa jotain hankaluuksia. Korjatkaa jos olen väärässä.



Ainoa poikkeus edelliseen raskauteen on, että joudun synnytystavan suunnitteluun rv 36. Siellä pohditaan yritänkö alatiesynnytystä vai mennäänkö suoraan sektioon.



-marvik- rv 23+3

Vierailija

Kaikki minua varoittelee sektio suunnitelmistani mutta ei ollut kivaa kun vielä vuosia synnytyksen jälkeen oli kipuja...ja kuitenkin arassa paikassa. Jospa sektiosta kuitenkin toipuisin nopeammin...aika näyttää.

Vierailija

Minulla on neljä sektiota ennestään ja nyt odotan viidettä, ja viimeistä.

Ehkä nyt viidennen odotuksen myötä on enemmän vihlontaa ja enemmän tarkkailua ultrassa miten se kohtu kestää. olen loppu suoralla odotuksessa että hyvin se minulla on ainakin mennyt.

Vierailija

Minulla takana sekä sektio että alatiesynnytys. Väliä näillä oli vajaa 2v. ja mielestäni raskausaikana arpikohta ei juurikaan oikutellut, ehkä vähän kiristi jossain tilanteissa. Aika harvinaisiahan repeämät on, mutta ei mahdottomia.



Kyllä se sektiosta toipuminen menee nopeammin kuin alatiesynnytksestä jossa pahat repeämät, tulehdukset jne. vaikka voi se sektiohaavakin tulehtua... Tuttuni makasi sairaalassa monta viikkoa ja oli tosi vakavassa tilassa kun sektiohaava tulehtui. Joku paranee sektiosta tosiaan muutamassa viikossa, itselläni meni puolisen vuotta. Kipuilua oli 3-4 kk. Ekat viikot ja eka kuukausi pahimmat, mutta koko ajan helpotti.



Toka alatiesynnytys oli kivulias mutta helppo sikäli ettei jälkivaivoja tullut, eli en revennyt.



Toivon toki näiden kahden kokemuksen pohjalta altiesynnytystä kolmannen kohdalla. Vaikka se voi mennä ihan miten vain...



Huonojen alatiesynnytys kokemusten ja pelkojen kanssa pyytäisin sektota. Se on tosi mielenkiintoinen ja hieno syntymä! Vaikka ei riskitön todellakaan, päin vastoin.

Vierailija

Tr02 - itse myös paranin sektiosta nopeasti, suunnilleen viikon päästä leikkauksesta pystyin kävelemään jo normaalisti, tosin tosi hitaasti. Pitkään (n. vuoden) iho leikkausarven kohdalta oli tunnoton ja esim. vatsalihaksia tehdessä tuntui kuin vatsa olisi jotenkin keskeltä kahtia. Huono kokemus ei ollut missään mielessä, vaikka tietysti palautuminen ottaa aikansa.



Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että mulla myös on tämä kakkosraskaus sujunut hyvin. Istukka on "turvallisella alueella", eli ei leikkauskohdan päällä. Minä olen myös ymmärtänyt, että leikkauskohtaan kiinnittynyt istukka saattaa toimia huonommin ja aiheuttaa happiongelmia vauvalle.. Alkuraskaudessa vatsaa kiristeli välillä omituisesti ja luulisin sen olleen leikkausarven venymisestä johtunutta kipuilua. Uudelleen tulin raskaaksi esikoisen ollessa 13 kk.



Miimi, 24+

Vierailija

Nyt odotan toista rv 25. Sektiohaavan paraneminen leikkauksen jälkeen kesti aika kauan, 3 viikkoa oli ihan tuskaa, kun ei pystynyt kunnolla kävelemään eikä päässyt edes omin voimin sängystä ylös. Sen jälkeen ei oo ollu mitään kipuja leikkaushaavassa, ei myöskään nyt raskausaikana.



Mulle tehtiin kiireellinen sektio synnytyksen pysähdyttyä, aikaa siitä on reilu 4 vuotta. Nyt myös minä menen synnytystapa-arvioon rv 35-36 ja toivon todella, että voin synnyttää alateitse. Sektio oli mulle raskas kokemus, kun ei päässyt kunnolla hoitamaan vauvaa moneen viikkoon. Mut jos sektioon päädytään tämänkin kohdalla, niin ainakin siihen osaa nyt varautua vähän paremmin. Pääasia tietysti on turvallinen synnytys ja terve lapsi!



Lumikide 24+5

Vierailija

Minä en ole sektiolla synnyttänyt, ja asiani ei liity periaatteessa tähän kysymykseesi, mutta haluan kysyä teiltä miten olette selviytyneet sektiosta? Onko haava ollut kipeä ja kuinka kauan. Olen itse raskaana ja la on kesäkuun alussa. Minä olen synnyttänyt alateitse seitsemän vuotta sitten. Silloin minulla leikattiin väliliha ja se ei meinannut parantua millään. kolmisen vuotta meni paranemiseen. Joten olen vakavasti harkinnut nyt sektiota. Tuli kysymys nyt mieleeni kun teitä on nyt näinkin monta sektion kokenutta tähän aloittajan viestiin vastannut.



t. tr02 19+6

Vierailija

..paranemisesta, ei niinkään sektiosta, joka minulla oli hätäsellainen. Seuraavana päivänä pystyin hädintuskin seisomaan, mutta kyllä se kuntoutuminen siitä lähti hyvin käyntiin ja oli minusta aivan riittävän nopeaa. Kotona pystyin toimimaan aivan normaalisti (olin kyllä viikon sairaalassa muiden komplikaatioiden vuoksi).



Pystyhaava oli hankalampi hetken, kun housujen vyötärö hankasi, mutta haava parani hyvin enkä kotiinpäästyäni käyttänyt edes särkylääkkeitä. Vaakasuora haava on varmasti "helpompi".Kävelylle lähdin varovasti reilun viikon toipumisen jälkeen. Vatsaonteloihin jäänyt ilma tuotti vähän aikaa enemmän kipua ja epämukavuutta kuin itse haava :/

Vierailija

Odotus on mennyt hyvin. Toivuin sektiosta mielestäni tosi hyvin, haava (vaakatasossa eli "bikinirajan" alla) oli todella siisti ja ehkä ensimmäisen puoli vuotta vähän arka. Eka yö oli pahin (pahoinvointi puudutuksesta) ja varmaan ekat pari viikkoa oli esim sängystä nouseminen todella hidasta - onneksi mies oli kotosalla sen 2 vkoa auttamassa. Sen jälkeen aloin tehdä vaunujen kanssa kävelylenkkejä ja ohjaamaan jumppatunteja (sivutyöni) n. 3kk leikkauksesta. Toki vatsalihakset olivat "riekaleina", mutta hiljalleen se siitä helpotti. Tässä toisessa raskaudessa molemmissa ultrissa tarkisteltiin että arpi on ok, ettei istukka esim ole siihen kiinnittynyt tms. Kävin rv 36 synnytystapa-arviossa, eli siellä tosiaan tutkittiin pääsenkö yrittämään alatiesynnytystä ja vihreää valoa näytettiin. Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta minulle ainakin on tärkeää ettei heti suoraan määrätty leikkauspäivää vaan pääsen edes yrittämään alateitse.



Mammis

Vierailija

..nämä asiat ovat niin yksilöllisiä, mutta minusta Suomessa alateitse synnyttämiseen painostus on mennyt liian pitkälle. On riskejä molemmissa, mutta mitä se kellekään kuuluu jos haluaa painavasta syystä, kuten pahat aiemmat repeämät, leikkauksen. Systeemi yrittää vaan minimoida niitä kustannussyistä. Lisäksi Suomessa hieman halveksutaan sektiolla synnyttämistä, kuin sellaisen valinnan vaikka ihan muuten vaan tehnyt ei olisi yhtä hyvä nainen ja äiti kuin muut. Mielestäni traumaattisen toisen synnytyksen tai esim. tosi pitkän toipumisajan/pysyvien haittojen torjuminenkin on tärkeää ja tuntuu nöyryyttävältä, että jo synnyttäneitä vaaditaan sektion halutessa läpikäymään pelkopolipainostus.

Uusimmat

Suosituimmat