Vierailija

Olemme pitäneet unikoulua 9 kuukautta vanhan poikamme kanssa kahden viikon ajan. Lähtötilanne oli se, että poika asui rinnalla öisin (imetin noin 12 kertaa yössä) ja nukkui pääosin vanhempien sängyssä ja vain harvoin pinnasängyssä. Unikoulun ajan poika on nukkunut pelkästään pinnasängyssä. Unikoulua olemme pitäneet seuraavasti: äiti imettää illalla, poika nukahtaa, ja isä vie pojan pinnasänkyyn. Äitiä poika näkee seuraavan kerran aamulla, koska äiti nukkuu eri huoneessa. Kun lapsi yöllä herää, A) isä taputtelee häntä ja hieroo selkää ja hyräilee. Jos lapsi huutaa kovaa, B) isä ottaa pojan syliin rauhoittumaan. Tällaista on harjoitettu nyt kahden viikon ajan, ja poika herää edelleen muutaman kerran yössä. Esimerkiksi viime yönä häntä sai hyssyttää kahden tunnin ajan yöllä putkeen, mutta nukkui sen jälkeen kuitenkin kokonaiset viisi tuntia yhteen soittoon. Onko jollain kokemusta näin pitkällisestä unikoulusta, kun nettikeskusteluiden perusteella saa sellaisen kuvan, että unikoulu kestää kolme yötä ja sitten lapsi osaa nukkua koko yön putkeen? Itsestäni tuntuu, että on luonnollista, että unikoulu kestäisi pidempään, jos lapsi on monen kuukauden ajan oppinut, että itkemällä saa läheisyyttä. Johdonmukaisuus on kuulemma kaiken a ja o. Seuraava askel meillä lienee, että vaihe B unohdetaan kokonaan ja toteutetaan vain vaihetta A, kunnes lapsi lopulta oppii, että itkun avulla ei saa rintaa eikä isän syliä. Meneekö pieleen, mitä sanovat unikoulun läpikäyneet vanhemmat? Tähän täytyy vielä lisätä, että päivällä poikamme saa rintaa aina, kun haluaa (noin viisi kertaa päivässä). Voisikohan sillä olla yhteyttä yöllisiin vaatimuksiin? Päiväimetystä ei olla kuitenkaan vielä lopettamassa, koska kiinteiden syöminen on hakusessa.



Katso myös linkki lapsen syömättömyydestä. Onko tällä vaikutusta asiaan? [http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p_...

Kommentit (2)

Nettikeskusteluista tosiaan saattaa saada joskus vähän turhankin ruusuisia kuvia, mutta toisaalta... Mainitsit tuosta kolmesta yöstä. Voisin hyvin uskoa, että moni lapsi on kolmessa yössä oppinut, että maitoa ei yksinkertaisesti tarjoilla yöllä, yöllä ei syödä. Ja varsinaisesti ruoan pyytäminen yöllä on loppunut sen jälkeen. Itselläni on kaksi lasta ja meillä molemmat ymmärsivät asian jo ensimmäisen yön jälkeen. Esikoinen vastusteli aikanaan kaksi kertaa saman yön aikana - yhteensä ehkä n. vartin verran (oli tottunut syömään kaksi kertaa) - ja asia oli selvä. Pienempi ei itkenyt ollenkaan, mutta ensimmäisenä yönä ilman ruokaa pidin kyllä sylissä yhden tunnin täysin hereillä olevaa tyttöä joka sitten totesi, että paras kai käydä nukkumaan - ja nukahti omaan sänkyynsä (kuten esikoinenkin).



Voisi siis sanoa, että ruoan pyytäminen yöllä on meillä loppunut helposti (kumpikin söi tapaansa - ei varsinaisesti nälkäänsä). Mutta - tämä ei suinkaan tarkoita, että meillä heräilyt olisivat loppuneet siihen. Hyvin harvana yönä meillä nuorempi ei kertaakaan pyydä viereen. Joskus pitää olla pidempään - joskus riittää, että käy kääntymässä. Milloin mistäkin syystä (flunssa, hampaat, ikävä muuten tms.) Ikää tytöllä nyt 1 v 8 kk.



Jos teillä on siis poika ollut jo kaksi viikkoa syömättä yöllä - uskoisin hänen jo oppineen, että yöllä ei syödä. Itse en jättäisi toista sänkyynsä itkemään, jos rauhoittelu ei suoraan sänkyyn auta. Ottaisin sitten vaikka syliin. Teillä nuo kovat huudot voivat yksinkertaisesti olla äidinkaipuuta - ja joskus lapsi vain yksinkertaisesti haluaa äidin. Ei se tarkoita, että hän ehdottomasti haluaa äidiltä ruokaa - vaan äidiltä läheisyyttä - tarkistaa, että äiti on paikalla tarvittaessa.



Onko teillä ihan ehdoton tavoite, että lapsi ei pyydä vanhempiaan yöllä kertaakaan? Vai oliko tavoite päästä "vain" yösyönnistä eroon? Itse en raaskisi unikouluttaa lasta siihen, että vanhempia ei saa ollenkaan tarvita yöllä...

Meillä toinen tyttäremme on ollut huono nukkumaan. Luulen, että osittain se saattaa johtua siitä, että tutti ei kelpaa, mutta muutenkin hän on enemmän äidissä (ja isässä) kiinni kuin esikoinen. Esikoinen lopetti yösyömiset itse 11 kk:n iässä, mutta tämä kakkonen on toista maata. Oikeastaan en ole kokenut imetystä sinänsä hankalaksi tai väsyttäväksi, vaan ongelmana on öinen levottomuus (johon tissi on ollut nopea apu).



Vaikka yösyötöt jätettiin pois, tyttö heräilee silti öisin ja hyvin harvoin nukahtaa itsekseen tai nukkuu koko yön putkeen. Joskus rauhoitteluun riittää silitys tai käden pitäminen tytön selän päällä, mutta aika usein täytyy ottaa likka syliin. Ikää on nyt 1,5 vuotta ja yhtämittaisen unen ennätys on 8 tuntia, tämä siis tapahtunut tasan yhden kerran tytön elämässä. Siirsimme pinnasängyn toiseen huoneeseen, että edes itkujen välisen ajan nukkuisin vähän paremmin ja että tyttö ei koko ajan olisi äidinmaidon hajussa.



En tiedä, oliko tästä apua, mutta voin todeta, että kaikille lapsille ei unikoulu tehoa ihan naps vaan.



Tästä linkistä olen saanut tukea:

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6445,7649

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat