Mitä mieltä olette???

Vierailija

Jos työkaverisi kertoisi sinulle, sairastavansa masennusta, syövänsä lääkkeitä siihen ja käyvänsä terapiassa!!???

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Minkähän vuoksi on masentunut?



Minä en ihmettelisi eikä ihminen muuttuisi huonommaksi mun silmissä mutta tuntuu että haluaisin tietää enemmän taustoista.

Vierailija

että ei siinä mitään niin ihmeellistä ole. Jos joku kertoisi minulle noin, niin tuntisin myötätuntoa ja arvostaisin suuresti sellaista luottamuksen osoitusta... yrittäisin kohdella sitä työkaveria erityisen huomaavaisesti...

Vierailija

En voi mitään sille, että minusta "masennus" on vain saamattomien ihmisten tekosyy ja useimmiten liiallisen sokerinsyönnin aiheuttamaa. Aina vaan niin masentaa, mitään ei jaksa tehdä, blaablaablaa. Lopettakaa viljan ja sokerin syönti ja voikaa hyvin.

Vierailija

Itse en ajattelisi asiasta mitään, hyvä että tunnistaa tietyt asiat itsessään ja hakee apua. Mutta en silti neuvoisi kertomaan asiasta työpaikalla, juuri ennakkoasenteiden takia. Ne, joilla ei ole tietoa/kokemusta esim. läheisen tai omasta masennuksesta, voivat kehitellä vaikka mitä mielikuvia omassa päänupissaan.

Vierailija

Lainaus:

En voi mitään sille, että minusta "masennus" on vain saamattomien ihmisten tekosyy ja useimmiten liiallisen sokerinsyönnin aiheuttamaa. Aina vaan niin masentaa, mitään ei jaksa tehdä, blaablaablaa. Lopettakaa viljan ja sokerin syönti ja voikaa hyvin.

Vierailija

Minusta olisi ollut lähinnä kummallista, jos tästä kaikesta olisin selviytynyt ilman mitään henkisiä kolhuja. Puhuin varsin avoimesti tilanteesta myös työkavereilleni ja kerroin 'pään selvittämisestä' ammattiauttajille puhumalla, nukahtamislääkkeistä ym. Enpä huomannut, että kukaan olisi muuttanut suhtautumistaan minuun. Päinvastoin sain monelta kannustusta ja rohkaisua vaikeassa elämäntilanteessa ja hyväksyntää siitä, että hoidatin itseäni kuntoon ja puhuin asiasta avoimesti. Itse asiassa moni tästä rohkaistuneena avautui minullekin monista asioista, joista ei varmaan muuten olisi koskaan tullut puhetta.

Vierailija

Sanoisin, että ystäviksi luokittelemilleni työkavereille ja yhteistyökumppaneille. Homma meni kyllä niin päin, että kaikki tiesi minun olevan ihan tööt ja sitten lääkityksen jälkeen olinkin aika pian taas remmissä. Ja siinä vaiheessa kun kysyivät, että kuinka voin, niin kerroin, mikä oli muutoksen takana. Terapiassa en kyllä ollut, joskin puhuin jonkin verran työterveyslääkärin kanssa ja työterveyspsykologin kanssa (niin kävin 2 kertaa) ja ammattivalintapsykologin kanssa. Loppujen lopuksi terapiaksi riitti, kun sain takataskuun kriisikeskuksen puhelinnumeron - ja osittain terapiaa oli pidennetty kesäloma, jolloin tein talkoilla ruumiillista työtä naapurin kanssa.

Vierailija

eli pomo sai tiedon siitä.

Siitä, että söin myös Citalopramia, en kertonut pomolle enkä työkavereille. Miksi olisin? Mitä se olisi heille kuulunut? Pari kolme kaveria tiesi silloin, parille olen kertonut jälkeenpäin. En ajatellut ehkä noin, että aletaanko mua karsastaa sen takia vaan enemmän mietin sitä, että miksi pitäisi kertoa. Jos oon keuhkoputkentulehduksen takia sairaslomalla, kerronko töihin tultuani, että sain Kefalex-kuurin ja Miranaxia? En.

Vierailija

Lainaus:

En voi mitään sille, että minusta "masennus" on vain saamattomien ihmisten tekosyy ja useimmiten liiallisen sokerinsyönnin aiheuttamaa. Aina vaan niin masentaa, mitään ei jaksa tehdä, blaablaablaa. Lopettakaa viljan ja sokerin syönti ja voikaa hyvin.




Tällaisten ihmisten takia en kertoisi masennuksestani kuin aivan läheisille ihmisille. Vaikka eihän tuolle kommentille sinänsä voi kuin nauraa. Kuitenkin koen terapian ja lääkkeet yksityisasiakseni, joka ei kuulu kenellekään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat