Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mieheni ihastui toiseen naiseen

Vierailija

Painajaisten jälkeen pakko päästä purkamaan. En tiedä miten päin olla. Mieheni ihastui viime kesänä toiseen naiseen. Erityisen inhottavaa tästä tekee se, että olin raskaana. Hän ei aikonut kertoa minulle, mutta jäi kiinni kun tajusin käytöksessä jotain outoa. Hän oli luvannut sille toiselle, että on sanojensa mittainen mies ja että syksyllä tilanne voisi helpottaa. Ilmeisesti pohti mahdollisuutta jättää minut lapsen synnyttyä. Minulle kuitenkin sanoi, että se on ihastus vaan, eikä aikonut siitä muuta vääntää ja siksi ei ollut kertonut minulle. Sanoi että minua rakastaa. Päätimme jatkaa, vaikka tiesin että mieheni piti minua lähinnä taakkana. Mieheni sanoi, ettei aio enää pitää yhteyttä tähän toiseen naiseen, mutta on paljastunut, että piti vielä syksyllä..:( Suhteemme on oikeasti perushyvä, tai ainakin luulin niin. Minulle mieheni on edelleen se suuri rakkaus, mutta ikävä kyllä luottamuspula on aivan valtava. Vauva tietysti lähensi meitä hetkellisesti, mutta riittämättömyyden tunne on palannut. Myönnän että olen katkera... En tiedä miten jatkaa tästä. Tahdon saada suhteemme kuntoon, mutta en tiedä onko se mahdollista. Luottamus ei synny tyhjästä ja loppupeleissä tämä kriisi on aika tuore. Ehkäpä kyseessä oli paniikki-ihastus, kun mieheni tajusi että elämä muuttuu lapsen synnyttyä. Onko kenellekään käynyt tämäntapaista? Miten pääsit ylit, vai pääsitkö edes yli? En haluaisi olla luovuttaja, mutta en myöskään halua jäädä kynnysmatoksi... Mieheni ei enää halua puhua aiheesta, vaikka minua se ahdistaa suunnattomasti..:(

Tarvitsen nyt vain asiallisia kannanottoja ja jos jollakin on käynyt mitään samansuuntaista, olisi kiva tietää miten elämä jatkui siitä...



Kiitos jo valmiiksi :)

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

teidän kirjoituksista että olette miehen polvella istujia.



Miten nainen voi mennä niin alas että antaa kohdella itseään noin nöyryyttävästi.



Missä teidän selkäranka on? Ei nämä teidän Don Juani miehet ole edes teille sukua. Täysin vieraita ihmisiä alunalkaen.

Vierailija

Alkuperäiselle varoitus, että mistä voit tietää, ettei miehesi ole harrastanut seksiä tämän ihastuksensa kanssa? En luottaisi hänen sanaansa pätkääkään.



Pahalta tuntui lukea sinun ja monen muunkin elämästä. Itse erosin kolme vuotta sitten, kun mieheni petti minua. Suhde ei koskaan palaa entiselleen moisen jälkeen.



Niin kauan miehesi tekee mitä haluaa, kun sinä sallit sen. Älä siis itke hänen peräänsä (niin että hän sen tietää ;), vaan pistä kova kovaa vastaan. Sano, että nyt hänen on tehtävä valintansa. Joko sinä ja lapsi tai sitten eroatte. Pilaat elämäsi, jos nyt käytökselläsi viestit miehellesi, että hän saa tehdä mitä haluaa ja sinä odotat häntä maailman tappiin asti...



Voimia!

Vierailija

paitsi sillä erotuksella että suhde toiseen ei päättynyt syksyllä van 2syveni" ja nyt me olemme ainakin väliaikaiserossa, mies tapailee tätä toista ja mä itken ja odotan. Tänään juttelimme ja mies sanoi että rakastaa mua mutta tarvitsee nyt tilaa selkeyttää omat ajatuksensa,



sanoin että koska me molemmat tiedetään mitä se "tila" merkitsee, ei me lähennytä enää ja itkin että hän vaan jättäisi minut ja päästäisi mut jatkamaan elämääni, itse en sitä osaa ja pysty tekemään, siis jättämään häntä,



henkisesti yritän kyllä asennoitua että me ollaan erottu, mies käy mun luona enää n kerran viikossa ja ei oikein ole juteltavaakaan, ei riidellä mutta ei puhutakaan, ihan pintakuulumiset vaihdetaan töistä jne, sitten vähän itkeskelen, mies silittelee mun hiuksia, suukotellaan vähän ja mies lähtee, sanoo rakastavansa ja soittelevansa, että meillä on kaikki hyvin ja mun ei pidä ajatella häntä ja sitä toista kun ei se ole vakavaa.



No, totuus on että he käytännössä asuvat yhdessä ja mies on sanonut myös hänelle rakastavansa.



Minä sanoin tänään että mua ei tarvitse enää sääliä, en hajoa tämän pahemmin ja kestäisin jopa paremmin jos mies vaan päästäisi mut, hän ei kuulemma halua sitä tehdä.



No, aika näyttää, mä en kyllä usko että meistä enää paria tulee, vaikka mies mut joskus ottaisikin takas, jäisi tämä liian pahasti meidän väliin nimenomaan luottamuspulana ja mua on loukattu niin pahasti että ei...



mutta mä oon nyt tässä "kakkosnaisen" roolissa ja koitan samalla päästää henkisesti irti mun miehestä. MUN MIEHESTÄ JOKA ON PARHAILLAAN TOISEN KANSSA!!!!!!!!!!!

Vierailija

Meidän tapauksessa mieheni ei ole koskenutkaan siihen toiseen naiseen. He siis ovat jutelleet ihan kaveripohjalta ja tämä nainenkin elää suhteessa... Mieheni pohti eroa, koska alkoi epäroimään tunteitaan minua kohtaan. Jos hän kerta voi ihastua, rakastaako hän minua tarpeeksi. Hän tuli siihen tulokseen, että ymmärtää kyseessä olevan vain ihastuksen, eikä halua erota. Yhteydenpito on tapahtunut lähinnä yhteisen harrastuksen aikana... Ja ihan rehellisesti hän on kertonut kaikesta, myös näistä kuulumisten vaihtamisesta... Siltikin vaan ahdistaa... Lähinnä pelkään siksi, että tiedän että mieheni ennemmin jättää minut, kun pettää minua esim fyysisesti... Vaikea selittää... Meillä on monta vuotta takana yhteiseloa ja vaikeuksia tulee aina. Kyllä niilläkin pariskunnilla on varmasti ollut hyvin vaikeita aikoja, jotka ovat olleet yhdessä sen 50 vuotta...:) Meillä on ollut paljon taloudellisia ongelmia plus muuta... Mieheni sanoi, että tavallaan hän kai halusi hetken olla nuori ja huoleton...(Tämä nainen on nuorempi) Pelotti yhtäkkiä vastuu perheestä, kun raha-asiat eivät olleet mallillaan ja pakoon ei päässyt mitenkään. Nyt kun asiat on taas hoidossa, tuntuu että suhteemme voi toimia... EN VAIN OIKEASTI HALUA MENETTÄÄ ITSEARVOSTUSTANI! Siksi siis pohdin ja suren tätä kesällistä vielä..:( Jotenkin tuntuu, että se on rikkonut jotain meidän väliltämme... Miehelleni asia ei ollut vaikea, hän halusi jäädä minun kanssani. Minä puolestaan en tunnu pääsevän eroon pettyneestä ajatuksesta, etten riitä tällaisena ja että miten hän edes pystyi miettimään eron mahdollisuutta... Hän kun on minulle se ainoa ja rakkain ollut koko suhteemme ajan...Suhteessa eteenpäin pääseminen siis taitaa riippua lähinnä minusta...:/ Tietysti asioita helpottaisi, jos mieheni suostuisi puhumaan asiasta niin kauan, ettei se enää tuntuisi missään... En voi sietää, että tämä nainen kommentoi miehelleni mitään edes facebookissa, olen niin katkera siitä että hän kehtasi tulla väliin ja rikkoi meidän perheestä sen jonkun osan..:( Vaikka tietenkään koko tilanne ei ollut hänen syynsä... Ei kukaan pääse kahden ihmisen väliin, jos parisuhde on kunnossa. Tavallaan tämä oli myös herätys, että kaikki ei ole hyvin...



Huojentavaa kuulla, etten ole ainoa tässä tilanteessa, vaikka tietenkään en kenellekään tätä toivoisi... Kiitos kannustavista viesteistä ja myös kaikista "pepullepotkivista" myös..:)

Vierailija

No ensinnäkin, nainen asuu niin kaukana, että seksin harrastaminen ei oikeen onnistu. Toiseksi, mieheni ei siitä kertonut, vaan sain tietää muuta kautta... Myönsi kyllä kun otin asian puheeksi ja kertoi ihan avoimesti missä tapasivat ym. Kun kysyin miksi ei kertonut, sanoi että miksi olisi, kun ei se merkitse hänelle itselleenkään oikein mitään...



En minä aio ruveta kynnysmatoksi, mutta en myöskään halua menettää miestäni.



VAIKEAA! Sitä tämä on...:(



Joskus tuntuu, että teen asiasta liian suuren jutun... Nykyään kun mieheni on väsynyt tai ärtynyt, mietin taasko se on ihastunut. Hän kyllä tietää, että jos pettää, niin minä lähden ja takaisin en tule. Joku fiksu nyt kommentoi, että pettää kuitenkin, mutta ei jää kiinni. Sanotaanko näin, että en USKO hänen pettävän minua. Ja toisaalta seksielämämme voi hyvin, mutta tunnepuolella on ongelmia... Ehkä yritän vielä. En ota asiaa puheeksi, enkä vaivaa päätäni. jos rysähtää, niin rysähtää. Se on sitten asia erikseen.



Kai se on vaan naisen kohtalo analysoida liikaa jokaista sanaa ja ilmettä ja päätellä heti että nyt menee huonosti... Ja sitten tietenkin stressata päänsä puhki, vaikka asia ei hetkauta miestä yhtään.



Rakastamme toisiamme, mutta aika näyttää riittääkö se...

Vierailija

Ihastumisia tulee parisuhteenkin aikana, mutta ne ovat ohimenevää sorttia eivätkä johda eroajatuksiin. Kyllä yhdestä miehen ihastumisesta sinun pitäisi päästä yli.

Vierailija

Jos todellakin siis kyse vain ihastuksesta eikä mitään fyysistäkään ole tapahtunut, miksi pitää kertoa siitä? Eikö voi pitää omana tietonaan ja olla rasittamatta raskaana olevaa vaimoa?



Minä olen pitkän avioliiton (15 v) aikana useasti ihastunut johonkin, mutta en ikinä mainitsisi miehelleni niistä! En todellakaan aio erota, pettää miestäni tai edes määrätietoisesti hakeutua ihastusteni seuraan, joten miksi stressaisin miestäni ja avioliittoani purkamalla ajatuksiani? Muut ihmiset voivat olla kiehtovia vaikka omaa puolisoaan rakastaisikin. Ei se rakkaus siitä laimene.

Vierailija

Miehen täytyy valita ja jos valitsee sen toisen, niin sitten jatkatte elämäänne ilman tätä miestä! Te ansaitsette miehen, joka kuten te, on uskollinen ja sitoutunut! Jos hyväksytte tilanteen mukisematta (vaikka vain siksi että ette halua olla se, joka tekee päätöksen ja jättää) niin mies käy panemassa tai jopa asuu sen toisen kanssa ja pitää vaan teitä roikkumassa.



Mulla ei ole lapsia, mutta käyttäisin mahdollisesti lapsia aseena, vaikka se tietysti väärin on sekin. Luultavasti en voisi luottaa mieheen enää ikinä, enkä tiedä haluaisinko moista petturia takaisin.



Maailma on täynnä miehiä ja osa niistä on ihan oikeasti hyviä ja rakastavia. Se että käy kerran viikossa kotona, pussailee ja paijaa tukkaa EI OLE RAKKAUTTA. Ihan turhaa kuvitella ja itselleen sellaista väittää.



Laittakaa kova kovaa vasten. Sanotte miehillenne, että tällainen peli ei vetele. Että sinä et suostu, että mies kohtelee noin törkeästi. Annatte tietyn ajan että mies voi miettiä mitä tekee ja sitten lähdette ettekä taakse katso. Mies ei TIETENKÄÄN halua valita, nyt kun hänellä on voita leivän molemmin puolin. Mua ihan inhottaa tollanen selkärangattomuus miehen puolelta, mutta toimikaa pian, ennenkuin ne toiset naiset on raskaana ja mies entistä tiukemmin sidottuna siihenkin perheeseen.



Voimia ja itsekunnioitusta naiset! Älkää olko ovimattoja!

Vierailija

on sanonta ''ystävyys voi muuttua rakkaudeksi, mutta rakkaus ei ystävyydeksi''

ehkä hetkellisesti olette ystäviä tai kavereita keskenänne mutta se kuolee ajan myötä vaikka kuinka haluaisi olla kaveri niin ei se pitkällä juoksulla onnistu!...

Vierailija

että jää tuollaiseen suhteeseen.



Vaikka kyseessä olisi joskus ollut "elämän rakkaus", mutta muuttuu sitten tuollaiseksi, miten nainen ei voi hyväksyä sitä, vaan pitää sitä petturipaskamiestään edelleen "elämänsä rakkautena"



Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja nohevoitukaa!!!!!

Maailma, tai edes teidän elämänne ei pyöri yhden miehen ympärillä!

Vierailija

että mä sanoin miehelle kun se teki lähtöä, että voitaishan me jatkaa kavereina nyt kun ei vielä ola tuhottu kai liikaa meidän välejä, että mä en ainakan nyt ole niin katkera ettenkö haluaisi olla kaveri,



sanoin että järkyttävää tuhlausta olla toisillemme nolla-ihmiset näiden kaikien vuosien ja yhteisten juttujen jälkeen, mies sanoi että ollaanhan me kaverit, mutta hän ei halua olla pelkkä kaveri vaan että ollaan yhdessä.



Miten me muka ollaan yhdessä kun hän seurustelee toisen kanssa ja soittaa mulle tai laittaa viestin kun joskus armosta ehtii :(

Vierailija

valintansa ja valinnut sinut. Keskity suhteenne uudelleen rakentamiseen ja vaalimiseen ja pienen vauvanne hoitamiseen ja lopeta vatvominen ja märehtiminen!



Terv. Saman kokenut ja entistä ehomman parisuhteen kriisin jälkeen rakentanut

Vierailija

Saman kokenut. Jätin miehen heti kun sain tietää toisesta, toki meillä takana muitakin ongelmia.



_Itsekunnioitus_ palasi ja loppujen lopuksi pahin kipu meni suhteellisen nopeasti ohi. Jos suhteessa on lapsia täytyy tietenkin punnita tarkkaan olisiko suhteella vielä selviytymisen mahdollisuuksia, mutta toisaalta saman punninnan on mieskin tehnyt lähdettyään omille teilleen. Ja ilmeisesti todennut, ettei, vaikkei sitä ääneen myöntäisikään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat