Miksi päätit tehdä (lisää) lapsia, vaikka olet köyhä? (ov)

Vierailija

ja eläminen menee kovin tiukille? En siis kysy sanoakseni, etteikö köyhät saisi tehdä lapsia vaan kyselen lähinnä sitä miksi ette odottaneet /hankkineet mahdollisesti parempaa rahatilannetta ennen lasta/lisälapsia?



Enkä kysy ollenkaan kritisoidakseni vaan ihan mielenkiinnosta miksi ihmiset ovat tähän ratkaisuun omalla kohdallaan tulleet.

Kommentit (13)

Vierailija

Fiksuja vastauksia nämä aikaisemmat.

Itse olin hölmä ja odotin että valmistuisin ja ehtisin olla 2-vuotta valmiina töissä ja sitten olinkin jo liian vanha saamana lapsia. Meni 8 vuotta ennen kuin sikakalliiden hoitojen avulla saatin ensimmäinen ja nyt toista lasta on yritetty 3-vuotta. Ei taida enää onnistua miljoonallakaan eurolla...



Ei se elintaso niin tasaisesti kasva odottamalla ja iän myötä. Milloin vain voi tulla vastan sairauksia tai työttömyyttä, konkursseja, huonoja asuntokauppoja, kalliita remontteja tai toisaalta perintöjä, lottovoittoja, hyviä yömahdollisuuksia.

Vierailija

en ole materialisti! Panostan siihen että, perheellä on kaikki tarpeellinen. En törsää esim. sisustukseen, elän itselleni ja lapsilleni, en näyttääkseni toisille.

Vierailija

että meille se on tärkeää. Olemme todella lapsirakkaita ja aina vaan on vauvakuume tullut, vaikka muuta olemme ajatelleet. Ensimmäiset kolme syntyivät kolmen vuoden sisällä ja nyt neljänteen tulee parin vuoden väli.



Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja jos olisimme tehneet toisenlaisia valintoja niin olisimme todennäköisesti melko varakkaita ja omistaisimme paljon sellaista, mitä emme enää edes lähde tavoittelemaan. (hienot autot, omakotitalo, kalliit matkat) Teimme lapsia vaikka taloudellinen tilanne tiukkeni, koska totesimme, että emme enää nuorrukaan. Jos olisimme jääneet odottamaan taloudellisesti parempaa tilannetta niin lapset olisivat jääneet tekemättä.



Yksinkertaisesti uskomme, että olemme onnellisempia tällä hippimeiningillä monen lapsen kanssa kuin vähemmän määrän kanssa, mutta taloudellisesti leveämmin. Uskomme, että voimme olla ratkaisuumme tyytyväisiä myös kiikkustuolissa. Me olemme tällaisia ja tämä hippihenkisyys paljastui meille itsellekin hieman yllätyksenä, mutta hyvin onnellisia ollaan. Ja se on tärkeintä, eikös juu? :)

Vierailija

Kummallakaan ei ollut töitä. Ostettiin kaikki tarvikkeet käytettyinä. Elettiin todella tiukasti. Tehtiin lapsen soseetkin itse. Lapsi ei jäänyt varmasti mistään paitsi.



Nyt olemme molemmat töissä ja toinen lapsemme sai kaikki uutena. Onko tämä toinen lapsemme ollut onnekkaampi? Rohkenen epäillä.

Vierailija

Ensimmäistä aloin odottaa kun olin koulusta päässyt ja noin vuoden töitä tehnyt. Miehellä oli vakituinen työ kun tulin raskaaksi. Päätimme että vauva saa tulla. Rahaa ei liikaa ollut mutta sillä pärjättiin. Vauvan ollessa puolivuotias mies jäi työttömäksi mutta sai muutaman kuukauden päästä onneksi töitä. Nuo pari-kolme kuukautta oli tiukkoja mutta niistä selvittiin. Päätimme hyvin nopeasti tehdä toisenkin lapsen. Minä halusin lapset pienellä ikäerolla koska minulla on sisaruksiini 5-6v ikäeroa enkä tunne heitä juuri lainkaan. Kakkonen syntyi esikoisen ollessa 1v7kk. Tiukalla budjetilla johon oltiin aina totuttu pärjätiin. Sitten mentiin naimisiin. Elämän piti alkaa helpottumaan mutta miehen pappa kuoli ja päätimme muuttaa toiseen kaupunkiin miehen mummon tueksi kun olimme ainoita sukulaisia jotka siihen pystyi. Miehen työ vaihtui ja palkka pieneni. Päätettiin kuitenkin että tehdään nyt vielä se kolmaskin ja hän syntyi kun kakkonen oli 2v6kk. Mies vaihtoi useita kertoja työ paikkaa paremman palkan ja fyysisesti helpomman työn perässä minä hoidin kodin, lapset ja talouden. Talous nousi vähitellen ja sain miehen puhutuksi ympäri vielä neljännen lapsen hankintaan ja sitten vielä viidennenkin =). Olen aina haaveillut suurperheestä.



Jos nyt ihan suoraan sanon niin meillä halu saada lapsia on mennyt järjen edelle. On siis eletty sydämellä ei järjellä. Sitten sitä järkeä onkin jouduttu käyttämään enemmän sielä budjetoinnin puolella. Tällä hetkellä tuntuu että kohtahan tästä voisi jäädä hieman rahaa säästöönkin pieniä summia kerrallaan jos vaikka jonkun pien matkan tekisi koko perheen voimalla...sitten joskus.



Kotiäitinä jo 10v mutta 1,5v päästä pitäisi viimeistään löytää töitä

Vierailija

koska elämässämme sattuneet tapahtumat ovat opettaneet, ettei elämää voi aina niin suunnitella... ehkä parempaa rahatilannetta ei tule? Ehkä se tulee, mutta me emme enää silloin syystä tai toisesta pysty saamaan lisää lapsia? Ehkä rikastumme hetkellisesti ja sitten sattuu jotain odottamatonta ja olemme taas lähtöpisteessä...? Halusimme antaa toisen lapsen tulla, vaikka olimme monien mittapuiden mukaan tiukilla taloudellisesti jo silloin kuin lapsia oli vain yksi. Tiesimme, että pystymme tarjoamaan lapsille ihan riittävästi. Ei rikkauksia, eikä varmaan monien muiden mittapuilla edes välttämättömyyksiä, mutta hyvän elämän alun kuitenkin. Niin on käynyt. Olemme kahden hyvin ihanan ja onnellisen pienen tytön vanhempia.



Taustaa: Kun aloin odottaa esikoista, mieheni oli yrittäjä, ja menestyi erittäin mukavasti. Sitten hän sairastui ja menetti työkykynsä, toimeentulonsa ja firmansa. Nyt, kuntoutuksen, leikkausten ja uudelleen koulutuksen jälkeen hän pystyy jotenkin käymään töissä osa-aikaisesti, ainakin niin kauan että terveys kestää edes näin hyvänä. Mitään parempaa aikaa meille ei siis varmaan ole tulossa. Mutta onnellisia olemme ja toimeen tulemme. Ja kolmatta lasta emme kyllä enää suunnittele.

Vierailija

En odottanut parempaa elintasoa, koska mistä pirusta sitä tietää onko se paranemassa!



Nykyään kun on näitä massa-irtisanomisia monessa työpaikassa, niin ei voi koskaan tietää että koska osuu omalle kohdalle.

Itselläni on vakituinen työ, mutta alalla on ollut tosi paljon irtisanomisia. Eli se vakituisuuskaan ei tuo turvaa kun tietää että koska vaan herrat johtajat voi päättää ettei meidän toimipistettä enää tarvita ja irtisanoa kaikki kyseisessä toimipisteessä työskentelevät. Näin on käynyt monelle meidän alan toimipisteelle.



Miehenkin työ on määräaikainen, ja tämänhetkin sopimus päättyy pari kuukautta lasketun ajan jälkeen. Voimme vain toivoa että työsuhde uusitaan.



Asuntolainaa on jokusia kymmeniätuhansia. Mutta omistuskämppä kuitenkin.



Tietysti voisi odottaa "täydellistä hetkeä" kun on molemmilla varmat ja vakituiset työt, ja velat on maksettu, mutta ikää voisi siinä vaiheessa olla jo isovanhemman verran... Jos vain odottaa parempaa, niin voi huomata odottaneensa koko ikänsä

Vierailija

en välttämättä ikäni puolesta lapsia enää saisi. Kohtuullisesti toimeen tullaan, toinen meistä vielä opiskelee, vaikka olemme 30 ja 35 ja kaksi lasta on.

Vierailija

on. Olen laskeskellut, että lapsi nro. 2 elämiseen riittäisi hänen lapsilisänsä (ja elatusmaksunsa) alle kouluikäisenä.

Hän saisi ison sisarruksen vanhoja tavaroita, asuntoa ei tarvitse vaihtaa isompaan jne.

Oikeastaan ajattelin, että elämä olisi rahallisesti rikkaampaa kuin yhden lapsen kanssa.

Koska olen yksinhuoltaja lapsesta saisi ihan kivan rahan yhetiskunnalta ja esikoinen saisi sisaruksen. Jopa päivähoitomaksut olisivat samat kahdesta kuin nyt yhdestä, koska ne lasketaan perheen koon mukaan.



Pienituloisella yksinhuoltajalla kannattaa olla 2-3 lasta. Sen yli kulut jo nousevat. 2 lasta olisi kaikkein paras. Silloin lapsilisistä ja minimielareista tulee ihan kiva summa. Jopa niin, että alkuun sillä toisella lapsella tienaisi. Ensimmäiseen puoleen vuoteen se ei tarvitsisi muuta kuin rintamaitoa. Vaatteet ja tarvikkeet ovat valmiina.



Koska tuntuisi kammottavalta tehdä lapsi rahan takia en todellisuudessa toista lasta noin hankkisi. On kuitenkin otettava huomioon, että lapsi voisi olla pahasti vammainen tai sairas, lisäksi syyllisyys laskelmoinnista olisi raskasta kantaa.



Mutta yksi syy miksi pienituloiset kahden vanhemman perheetkin niitä lapsia tehtailevat on tuo yhteiskunnan tukien kasvaminen.

Sitten kun lapset tulevat kouluikään ja siitä murrosikään ovat perheet pulassa, mm.koska yhden murrosikäisen ruualla ruokkii monta pientä.

Vierailija

alan lähestyä kolmeakymmentä. ja koska halusin perheen, olena aina halunnut, koska rahalla ei ole ikinä ollut minulle mitään merkitystä, ei vaatteilla, vaatteet voin ihan hyvin ostaa kirpparilta ja lähes kaikenmuunkin. koska ainut mikä minulle merkitsee on rakas perheeni. koska en tiennyt kuinka kauan menee että taloudellinen tilanteemme paranee, turha sitä oli pitkittää. miehen sairauden takia mies ei ole työelämässä.

ja kyllä taloudellisesti ollaa tiukilla, mutta uuden rakkauden vuoksi olemme valmiita kiristämään lisää, toista lasta suunnittelemme.



tiedän että olen hyvä äiti ja mulla on lapsille/lepselle paljon annettavaa, muuta kuin materiaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat