Mistä saisi intoa jatkaa kotiäitiyttä?

Vierailija

Olen aivan kypsä tähän hommaan. Kotona jo yli neljä vuotta, syksyllä menen takaisin töihin. En jaksaa enää innostua mistään. Alussa kun oli vauva, oli kivaa mennä vauvamuskariin, avoimiin kerhoihin jne. Nyt ei kiinnosta enää mikään. Lasten kanssa ulos meneminen on pakkopullaa. Autoa ei ole käytössä, joten en pääse minnekään kotoa, paitsi jos tiedän etukäteen jonkun menon ja mies menee silloin bussilla. Omassa pihapiirissä on nihkeästi seuraa, jokunen äiti on kotosalla, mutta heilläkin ihan pieniä lapsia ja eri päivärytmi. Puistoja täällä ei ole.



Mistä saisin voimaa jaksaa vielä kevään, tämä pimeys ja märkä maa vaan ahdistaa enemmän. Joskus käyn avoimessa kerhossa, mikä on lähellä meitä, mutta sielläkin käy lähinnä vauvan saaneita äitejä, jotka puhuu imetyksestä ja uniongelmista. Omani ovat jo sen verran isoja, että vauvajutut ei jaksa kiinnostaa enää yhtään. Tämän kotonaolopäätöksen tein jo esikoisen saatuani enkä sitä kadu ollenkaan, koska tämä on kuitenkin tähän asti ollut ihanaa sekä itselle että lapsille, mutta nyt en vaan meinaa millään enää jaksaa tätä samaa rutiinia ja kotona olemista.

Kommentit (2)

Vierailija

mutta musta tuntui tolta ennen töihin lähtöä... pari vuotta nyt töissä ja todella kaipaisin takas kotia.. joka päivä pakkolähtemistä ja pakkotekemistä ja aikaa samaa ja tylsää se työkin on. vaikka mulla on oikeastaan hyvinkin vaihteleva työ verrattuna vaikka johonkin tehdastyöhön niin kyllä se vaan nopeesti tuntuu niinkuin aina tekis samaa..



nyt kun saan olla pitempiä aikoja lasten kanssa niin melkeen itkettää kun täytyy käydä nukkumaan, on niin ihanaa vaan katsellakin niitä :)



asenteella on aika ratkaseva merkitys, koita olla iloinen, sulla on siis vähän isommat lapset voisitte ehkä ruveta touhuamaan enemmän.. koita käydä heidän kanssa jossain, harrastakaa yhdessä jotain... leipokaa pullaa tai tehkää retki. päätä, että olet hyvällä fiiliksellä :)

Vierailija

sama tilanne. Syksyllä palailen töihin ja olen sitten ollut melkein 5 vuotta kotona muksujen kanssa. Olen tykännyt olla kotona enkä pätkääkään kadu, mutta olen myös huomannut sen, että nyt alkaa olla hiukan kyllästynyt olo. Päivät kun menee kuitenkin samojen rutiinien kautta aamusta iltaan.

Välillä kun oikein kyllästyttää niin palauttelen mieleeni, että tämä on ainutlaatuista aikaa eikä sitä ikinä enää saa takaisin. En myöskään enää ikinä voi olla olla tällä tavalla lasten kanssa kotona tämän jälkeen. Ja ensi kesä on viimeinen kokonainen kesä jonka saan olla kotona.

Minun arkea helpottaa kun meillä on ohjelmaa, sopivasti muttei liikaa. Käydään srk: avoimessa kerhossa, muskarissa ja vanhempi muksuista on srk.n päiväkerhossa kaksi kertaa viikossa. Vanhempi muksuista käy lähes viikottain jonkun kaverin luona leikkimässä tai meillä on joku kaveri. Me myös ulkoillaan paljon, ulkoillessa aika menee nopeammin ja kivemmin kuin sisällä. Näen myös muita äitejä välillä mikä on kyllä tosi piristävää.

Olen ajatellut, että tämä kyllästymisen tunne voi myös olla mielen oma tapa totuttautua työhön palaamiseen; on helpompi jättää kotiäidin arki kun se tuntuu tylsältä;)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat