Onko teillä kokemuksia lasten isosta ikäerosta (7-8v)?

Vierailija

Onko mitään järkeä haaveilla vielä vauvasta, kun nuo isot on jo koululaisia?

Onko silkkaa hulluutta edes harkita ryhtyvänsä taas vaippa- ja vaunuelämään?



Elämä tuntuu nyt niin kovin helpolta, ilmeisesti ehkä liiankin helpolta kun haaveisiin hiipii pieni ihminen. Isojen lasten kanssa on niin vaivatonta. Pari tavaraa kassiin ja menoksi, vauvan kanssa taas aikatauluttaisi kaiken syömisten ja unien suhteen, pakkaisi kolme tuntia autoa kaukalolla hoitokasseilla, rattailla, varavaatteilla, kaikella mahdollisella...



Yövalvomiset ei ajatuksena ahdista, olen aina tullut vähällä unella toimeen, mutta elämisen ja liikkumisen vaivattomuuden muuttuminen mietityttää.



Oletteko sitä mieltä, että aika aikaansa ja kun pikkulapsivaihe on ohitettu, ei siihen enää kannata palata.

Oletteko pohtineet vielä yhtä iltatähteä, mihin olette päätyneet?

Kommentit (8)

Vierailija

Kuopuksen ja keskimmäisen väliin jäi suht tasan 8 v.

Tämä on ollut antoisaa, aivan ihanaa. Vauvasta ja vauva-ajasta on osannut nauttia täysin siemauksin ja isommat sisarukset eivät pikkuveikkaa pois vaihtaisi. Nyt kun kuopuskin täyttää kohta kaksi, ei suuria ongelmia ole ilmaantunut tuossa matkan varrella. Suosittelen :)

Vierailija

Raskausaika oli ihan toisenlainen kuin esikoista odottaessa. Ja äitiyskin on ihan toisenlaista. Ei ole kiire mennä ja toheltaa. Aika pitkälle mennään vauvantahtisesti. Ja jotenkin on itselläänkin paljon seesteisempi olo. Osaan paljon paremmin lukea vauvaa ja hänen tarpeitaan. Meille on onneksi suotu hyvän tuulinen, hyvin nukkuva ja rauhallinen vauva, jolla on ollut rytmi jo 6vkosta lähtien. Nautin tästä ajasta todella paljon. Saan olla myös esikoisen lähellä ja käytettävissä.



Meillä esikoinen on jo niin iso, että osaa auttaa vauvan hoidossa= syöttämisessä, pukemisessä yms. Rankkaakin on ollut esikoisen murkkuiästä johtuen.



Mulla on ollut totuttatumista siihen tavaramäärään mikä tuli vauvan mukana sekä se, ettei enää ole nopeita lähtöjä. Ja pitää muistaa tarkistaa, että kaikki tarpeellinen mukana vauvalle.



Suosittelen!

Vierailija

Meillä pojilla on ikäeroa 7 vuotta ja oli minusta oikein loistava ikäero. Sain olla esikoisen ekaluokan kotona ja mies (isäpuoli) oli taaperon kanssa tokan syksyn ja nyt on osittaisella vapaalla. Isommalle siis ollut tästä hirmuisesti helpotusta elämään mielestäni. Pienempi on ollut mahtava pikkumies ja kun olen liikkunut kolmestaan poikien kanssa, niin isompi on avannut ovia rattaille tms, niin liikkuminen on ollut tosi helppoa.



Ollaan liikuttu paljon perheenä, alle puolivuotiaana pienempi oli käynyt jo lastenoopperassa ja lastenkonsertissa, nyt on käynyt 1,5-vuotiaana jo toisessa konsertissa ja sirkusteatteria katsomassa. Ollaan käyty luistelemassa jäähalleilla, jolloin pienempi toki on ollut rattaissa mukana.



En tiedä, en osaa nähdä tässä mitään outoa. Meidän perhe on tämmöinen ja sen kanssa elellään.



Ja pojat rakastavat toisiaan. En olisi ikinä voinut kuvitella miten läheiset veljekset ovat. Voi sitä ilon ja naurun ja leikin määrää. Isompi on täysin vastuullinen isoveli ja pienempi ihailee tietty isoveljeään ja yhdessä kujeilevat minkä kerkeävät, niin että meitä aikuisia vaan hirvittää. Pikkuveli oli meillä isoveljen (puoliveljeksiä kylläkin, mut ei lapset semmoista ajattele) toiveissa ja innostus ei ole ainakaan vielä mennyt ohi. Pojat eivät riitele, kun isompi on niin hyvin tavallaan pienemmän juttujen yläpuolella eli ei lähde höpsötyksiin mukaan vaan ottaa sitten enemmänkin kasvattajan roolin, jos pienempi meinaa ihan hölmöksi ruveta.



En voi siis sanoa mitään muuta kuin positiivista.

Vierailija

ja ihan hirveesti halusin tulla raskaaksi

odotusaika oli ihanaa

samoin vauva aika

nyt leikki-ikäsen kanssa on ihanaa

siis kaikki on ollut ihanaa

suosittelen kyllä

toki kaiken on saanut ostaa uudellen, kun ei ole voinut kierrättää suuren ikäeron vuoksi

Vierailija

Mulla ja isoveljelläni on 9 ja puoli vuotta ikäeroa.

Hän toivoi pikkusiskoa ja sai sen.

Aina ollaan tultu hyvin toimeen ja edelleenkin.

Hänestä oli mulle myös aika pian lapsenvahdiksi. Ei nyt ihan heti tietenkään :)

Vierailija

Meillä on uusperhe ja kun saimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen lapsen, minun esikoiseni oli 7 ja toinen 5 vuotta. Oli hienoa olla vauvan kanssa kotona, kun esikoinen aloitti koulun! Kumpikin isoista lapsista tykkäsi vauvasta kovasti. Toisen vauvan saimme vajaat kaksi vuotta myöhemmin, eli esikoinen oli silloin 8 (vajaat 9) ja toinen oli 7 ja meni kouluun. Molemmista pikkusisaruksista on tykätty (varsinkin vauva-aikana) ja isoista on ollut tosi paljon apua pienten hoidossa, mutta kääntöpuolena on sitten se, että aina ei isompien mielestä ole kivaa, kun on ne pienet. Kaikkialle ei voida mennä minne voitaisiin jos olisi vain isoja lapsia, aika usein täytyy vahtia pienempiä ja kyllä niistä pienistä on isojen leikeille ym. harmiakin. Varsinkin se vaihe, kun pikkuinen on ollut 1-2-vuotias eikä oikein vielä ymmärrä mitä saa tehdä ja on kuitenkin joka paikassa touhottamassa, on rasittava. Ison sisaruksen näkökulmasta on hankalaa, kun pientä ei saa oikein kovasti komentaakaan ja usein joutuu antamaan periksi, jos haluaa päästä helpommalla, jne. Mutta onneksi on paljon aikoja, kun sisaruslauma leikkii keskenään kauniisti ja yltyy oikein mahtaviin mielikuvitussysteemeihin eri ikäisten lasten erilaisilla taidoilla. Ja voi, miten paljon pienemmät sisarukset oppivat isommilta! Meillä esikoinen on aina ollut innokas askartelija ja piirtäjä ja ihanasti ottanut pikkusiskoja mukaan niihin hommiin. Meidän pikkuisten kaikkien askartelutaitojen (ennen päiväkotiin menoa) voi kyllä sanoa olevan siskolta opittua. (No, kyllä ne pienet oppii sitten niitä ikäviäkin asioita - kirosanoja, rajumpia riitelytekniikoita ym.)



Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä tähän aikaan vuorokaudesta, mutta summa summarum: sisarusten välisestä isosta ikäerosta on enemmän iloa kuin murhetta!

Vierailija

Samaa pohdimme mekin! Isommat olivat jo6 ja 7v., päätimme kokeilla onneamme ja nopeaan olinkin jo raskaana. Raskaus meni hyvin, vauva oli terve ja isot sisaret aivan myytyjä!



Muutaman kuukauden perästä tuli jälleen iloinen yllätys (ei sillä hetkellä niin iloinen..) olin jälleen raskaana! :) Eli nyt täällä on 2 kahden sarjaa, olen tyytyväinen, en kadu mitään, vaikka toki valvominen ym väsyttää eri tavalla kuin nuorempana.



Mutta on tämä suurperheen arki vaan niin rikasta, ei rahallisesti vaan muuten! isommat nauttivat pienistä suunnattomasti ja on ihanaa seurata kuinka pienet, nyt 1v ja 2v, ihailevat isoja sisaruksiaan.



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, lomat on kaukana lomasta kun kaikki 6 pakkaudumme reissuun, mutta silti olen onnellinen, todella!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat